Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 5

Mark. 11

Eri puolilta maailmaa tulleet juutalaiset olivat tulleet pyhään kaupunkiin muistelemaan ja juhlimaan sitä, miten Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta. Nyt Jumalan valtakunta ratsastaa konkreettisesti Jumalanpalveluspaikan ytimeen. Orjuudesta vapauttaminen on jälleen tapahtumassa. Jeesuksen rooli on toteuttaa profeetta Sakarjan ennustusta (9:9), jossa kerrotaan nöyrän kuninkaan tulevan aikanaan aasilla ratsastaen Jerusalemiin.  “Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti” (Sak. 9:9-10). Ikivanhat lupaukset Daavidin valtakunnan uudelleenpystyttämisestä olivat nyt vihdoinkin toteutumassa. Siksi Jeesus saa kuninkaallisen vastaanoton. Hurraava väkijoukko tunnistaa ja tunnustaa hänet Kristukseksi, luvatuksi kuninkaaksi, joka tulee Herran nimessä. “Kristus ja Messias ovat siis käytännössä samaa tarkoittavia. Kummankin sanan merkitys on ”se, joka on voideltu”. Tämä viittaa alunperin Israelin kuninkaaseen, joka asetettiin virkaansa voitelemalla” (evl.fi/sanasto).

Teksti puhuttelee minua ainakin kahdella tavalla. Haluan olla muiden kanssa huutamassa apua Jeesukselta ja toivottamassa Jumalan valtakuntaa tervetulleeksi huutamalla hoosiannaa, joka siis tarkoittaa auta, pelasta. Toisaalta ajatus oman temppelin puhtaana pitämisestä ja päivittäisestä hiljentymisestä Jumalan edessä jäi myös vähän vaivaamaan ja olisi hyvä haaste näin alkuvuodesta, kun tulee mietittyä mahdollisia uusia hyviä tapoja arkiseen eloon.      

”Kuninkaani ja Jumalani, kuule, kun huudan sinulta apua. Sinua minä rukoilen. Herra, jo aamulla kuulet ääneni, aamun hetkellä tuon sinulle pyyntöni ja odotan vastaustasi. Mutta minä saan tulla sinun temppeliisi suuren hyvyytesi tähden. Minä saan kumartaa pyhäkköösi päin, osoittaa sinulle kunnioitusta” (Ps. 5: 3-4, 8).

Juha

Ps. 4

Mark. 10

Vertailu ja ihmisten luokittelu jonkin kriteerin mukaan ovat varmaan tuttuja juttuja myös monelle meistä. Niin oli opetuslastenkin keskuudessa. Ehkä he  olivat mielestään onnistuneet niin hyvin, että heillä oli varaa jopa kiistellä omasta erinomaisuudestaan ja valtakunnan ensimmäisistä sijoista. Jeesus palauttaa opetuslapset ruotuun ottamalla tällä kertaa itsensä esimerkiksi Ihmisen Poikana, joka ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Hän uhrasi itsensä ja lunasti meidät syntiset Jumalan omiksi. Jeesus kertoo myös  jo hieman Valtakunnan luontoiseduista Pietarin sitä kysyessä. Se, joka luopuu Jeesuksen ja evankeliumin tähden monista elämän tärkeistä asioista, ei jää palkkaansa vaille. Jeesus lupaa jo nyt satakertaisesti enemmän, tosin myös vainoja, ja tulevassa ajassa iankaikkisen elämän! Lopuksi Jeesus lisää vielä vähän arvoituksellisen ajatuksen:” Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä” (31).

Jeesus rakastaa lapsia! Tämä tuli selväksi, kun hän närkästyi opetuslapsille, jotka olivat moittineet lapsia Jeesuksen luo tuoneita vanhempia. Jeesus näki pienessä lapsessa vastakohdan opetuslapsilleen, jotka pitivät aikalaistensa tavoin tärkeänä ulkonaista kunniaa ja valtaa. Jeesus siunaa ja koskettaa lapsia, vaikka monet epäilivät lasten olevan liian pieniä oppimaan Jeesukselta. Itse asiassa tilanne on aivan päinvastoin. Jeesus nostaa lapsen esikuvaksi, sillä  Jumalan valtakunta on otettava vastaan lapsen tavoin. Lapsen kaltainen usko kertoo sydämen nöyryydestä, luottamuksesta ja rohkeudesta olla heikko ja tarvitseva, koska Taivaan Isä pitää huolta. Lapseus on kristityn oikea olotila, joka uskaltaa elää armosta, ja jatkaa uuden elämän ihmettelyä lapsen uteliaisuudella. “Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi”, sanoi Johannes Kastaja.

Itse koen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä työtä lasten parissa. Vaikka työ on vastuullista ja vaativaa, tulee sen kautta usein muistutetuksi ja haastetuksi elää lapsen kaltaisuuden huolettomuudessa ja tässä hetkessä. Jeesus lupasi myös aika ihmeellisesti  tulla lasten mukana paikalle:” Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut” (9:37).

“Mutta sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa” (Ps 4: 8-9).

Juha

Ps. 3

Mark. 9

Nyt osa opetuslapsista pääsee jakamaan Isän ja Pojan ihmeellisen kohtaamisen. Tämän jälkeen ei pitäisi jäädä kenellekään läsnäolijalle epäselväksi, kenen valtuuttamana Jeesus toimii ja tuo Jumalan valtakunnan näkyville maan päälle:” Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Tässä Jumalan läsnäolossa oli opetuslasten sekä hyvä että pelottava olla. Tällaisia pyhiä kohtaamisia ja koskettamisia jokainen meistä tarvitsee elämässään. Jumala haluaa vahvistaa uskoamme ja arvoamme, jotta voisimme kasvaa ihmisinä ja Jumalan lapsina osallisena hänen suunnitelmaansa. Markuksen 1. luvussa vastaavaa kohtaamista seurasi Jeesuksen elämässä erämaavaihe ja kiusaukset. Jumala puhuu meille monin eri tavoin, mutta onkohan meillä aikaa pysähtyä olemaan kuulolla ja etsimään häntä?  Tuli mieleen tämä laulu, kun tätä kirjoittelin. https://www.youtube.com/watch?v=kuKQags0cIw

Jotkut opetuslapset olivat vieläkin vähän ymmällään. Vaikka Jeesus oli karkottanut pahan hengen ja puhunut uudelleen kuolemastaan, eivät opetuslapset ymmärtäneet häntä, vaan väittelivät siitä, kuka on heistä suurin. Jeesus opetti vastauksessaan Jumalan valtakunnan arvojärjestystä: “ Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija.” Ikään kuin kuulisin taas sen, että joka elämänsä kadottaa, hän saa sen. On jotenkin lohdullista seurata opetuslasten kovapäisyyttä ja hitautta ymmärtää Jeesusta. Näiden sankareiden kanssa Jeesus oli menossa maailmaa valloittamaan?! Ehkä minullakin on lupa olla keskeneräinen ja ymmärtämätön?

” Sinä Herra olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn” (Ps. 3:4).

Juha