2. Moos. 27 Apt. 20

2. Moos. 27

Mistä öljy kertoo? Öljy on Raamatussa Pyhän Hengen vertauskuva, joka kertoo, että Jumala on Henkensä kautta meitä lähellä. Jumala käski varamaan öljyä telttamajaan niin paljon, että sitä riittää pitämään telttamajan lamput palamassa aina läpi yön (2. Moos. 27:20–21. Jumala huolehti jo Vanhan testamentin aikana siitä, että hänen läsnäolonsa merkki näkyisi läpi yön.

Jos valvomme öisin huolten, kipujen tai muuten vain unettomuuden vuoksi tai teemme yössä työtä, on rohkaisevaa tietää, että emme ole yksin, vaan Jumala valvoo meidän kanssaan. ”Ei hän väsy, ei hän nuku, hän on Israelin turva” (Psa 121:4).

Öljy on myös runsauden vertauskuva ja sitä vuodatettiinkin monissa Vanhan testamentin ruokauhreissa Jumalalle. Lisäksi öljyllä voiteleminen oli ilon ja onnen vertauskuva, minkä vuoksi Raamatussa puhutaankin ”iloöljystä”. Kuningas asetettiin virkaan vuodattamalla öljyä hänen päälleen (1. Sam. 10:1). Öljyllä voitelu vahvisti kuninkaalle, että Jumala oli valinnut hänet ja myös antoi avun ja voiman kuninkaan vastuulliseen tehtävään. Öljyllä voideltiin myös sairaita (Jaak. 5:14–15) Uuden testamentin ja varhaiskirkon aikana ja siitä on tullut kirkollinen käytäntö. Öljyn kautta voimme tuoda ja kokea Jumalan läsnäolon sairaalle ihmiselle useamman aistin kautta havaittavaksi. Sairas voidaan siunata joko kättenpäällepanemisella tai öljyllä voitelemisella ja sen voi tehdä pappi, muu seurakunnan työntekijä tai seurakuntalainen, siteeraa evl.fi-verkkosivut kirkollisten toimitusten kirjaa (2003).

Apt. 20

Uhrautumisesta. Paavali suuntasi Jerusalemiin, vaikka hän oli kuullut useasta suunnasta ja Pyhä Henki oli puhunut hänelle, että häntä odottavat vankeus ja ahdinko (Apt. 20:23). Tämä kertoo siitä, että Jeesuksen seuraaminen ei johda aina mukavaan ja helppoon elämään. Ajattelen, että emme pysty uhraamaan itseämme ja unohtamaan mukavuudenhaluamme pelkällä päättäväisyydellä tai sisulla.

Urheilija harjoittelee kestämään elimistöön kertyvän maitohapon tuottamaa tuskaa, jotta voisi voittaa. Voitto kruunaa kaiken ja suorituksen aikainen tuska unohtuu.  

Samalla tavoin voi vaikuttaa usko Jeesukseen. Uskovakin voi olla valmis uhrautumaan ja kestämään väliaikaista epämukavuutta ja ahdistusta, kun vaivannäön syy on selvä. Jeesus antaa meille sellaisen vapauden, turvan ja tulevaisuuden toivon, että kiitollisuus ja halu levittää hyvää ympärillemme saa meidät näkemään vaivaa.

Heli

2. Moos. 26 Apt. 19

2. Moos. 26

Apt. 19

Kun jotakin rakennetaan arvokkaimmista materiaaleista ja huolella, tietää, että kyseessä on merkittävä rakennus tai paikka. Telttamaja oli Jumalan läsnäolon paikka israelilaisten keskellä. Pyhä Jumala asui siellä ja tuli ihmisiä lähelle sen kautta.

1. Kor. 3:16 sanoo: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Me olemme siis nyt Jumalan asuinsija samalla tavoin kuin telttamaja ja myöhemmin juutalaisten Jerusalemiin rakennettu temppeli. Telttamajassa ja temppelissä pienimmälläkin yksityiskohdalla oli merkitys.

Samalla tavoin Jumala välittää pienimmästäkin yksityiskohdasta elämässämme. Hän ei tyydy rakentamaan elämäämme halvoista ja heikosti kestävistä aineksista. Hän rakentaa ja puhdistaa, kunnes  me olemme temppelin asujan, Jumalan, arvoisia.

Pyydän Jeesukselta apua, että osaan nähdä ihmiset ympärilläni tänään niin arvokkaina, kuin Jumala heidät näkee. Pyydän myös, että annan Jeesuksen rakentaa päivän tapahtumien itseäni sellaiseksi, kuin hän tahtoo. 

Heli

2. Moos. 25 Apt. 18

2. Moos. 25

Tässä luvussa valmistetaan liiton arkku, jossa säilytettiin lain tauluja. Se oli siis konkreettinen muisto Jumalan ja Israelin kansan välillä edellisessä luvussa tehdystä liitosta. Näitä konkreettisia muistoesineitä tai -alttareita rakennettiin Vanhan Testamentin aikaan lähes aina, kun tapahtui jotain merkittävää. Nykyään otetaan kuvia, mutta usein ne jäävät jäsentämättömäksi sillisalaatiksi bittiavaruuteen. Minusta tuntuu, että Jumala tietää kyllä, kuinka epävarma ihmisen muisti on…. 

Apt. 18

Korintti oli paikka, jossa Paavali viipyi huomattavan kauan, yli puolitoista vuotta. Syynä vaikutti olevan taas kerran Pyhän Hengen johdatus. Hän jäi Korinttiin, koska Herra sanoi, että Hänellä on siellä paljon kansaa. Jäin tässä miettimään sitä, että Paavalille ei ollut noussut palvelustyö hattuun. Se ei ollut hänelle tapa ilmaista itseään tai päteä, vaan se oli hänen tapansa seurata Jeesusta. Ennen kuin Jeesus oli hänet tuohon hommaan kutsunut, niin hän oli toiminut usean vuoden Antiokian seurakunnassa opettajana. Toki hänellä oli silloinkin selvästi evankelistan lahja, mutta hän ei tavoitellut sen suurempaa mainetta. Uskon, että jos Korintissa Jeesus olisi kehottanut häntä tekemään jotain muuta, hän ei olisi jäänyt haikailemaan apostolin virkaa, vaan vaihtanut uraa. 

Marko