Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 24

Kuinka monta liittoa Jumala itse asiassa tekee Vanhassa Testamentissa? Raamatussa kerrotaan ainakin liitosta Noan, Abrahamin ja Daavidin  kanssa. Jotkut liitot ovat erillisiä, jotkut ovat jatkumoa tai laajennuksia toisiin liittoihin. Kaikissa näissä liitoissa on omat lupauksensa ja sääntönsä.

Tässä luvussa Jumala tekee liiton Israelin kansan kanssa. Jumala oli toki valinnut Israelin omaksi kansakseen jo kauan aikaisemmin, mutta nyt valinta sinetöitiin ja virallistettiin. Tätä on mielenkiintoista verrata uuteen liittoon, jonka Jeesus teki seurakunnan kanssa. Kun lukee vaikkapa Paavalin kirjeitä, niin tuntuu siltä, että uusi liitto on vasta odottamassa täyttymystään. Olemme vasta ”kihlausvaiheessa” ja häät ovat vielä edessäpäin:

”Vartioin teitä intohimoisesti Jumalan puolesta. Olenhan kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle, Kristukselle, ja tahdon tuoda teidät hänen eteensä kuin puhtaan neitsyen.  (2. Kor. 11: 2)”

Tämä ei tarkoita sitä, että uusi liitto olisi epävarmalla pohjalla, mutta parempaa on vielä tulossa.

Apt. 17

Paavali ja kumppanit siirtyivät uudelle mantereelle, mutta toimintatapojaan he eivät muuttaneet. Uuden kaupungin evankeliointi aloitettiin synagogasta ja ensimmäiset kristityt kaupungissa olivat pääsääntöisesti juutalaisia. Tästä huolimatta Paavalia pidettiin nimenomaan pakanoiden apostolina. Johtuikohan tämä siitä, että Paavali kuitenkin avoimesti piti ovea auki kaikille ihmisille?

Ateenassakin Paavali kävi synagogassa, mutta ilmeisesti kovin suurta tulosta ei tullut. Hän myös keskusteli kaikkien tapaamiensa ihmisten kanssa torilla ja lopulta herätti niin paljon huomiota, että joutui Areiopagille tekemään selkoa sanomisistaan. En ollut aiemmin oikein ymmärtänyt, että Paavalin kuuluisa puhe on siis  pidetty eräänlaisessa kuulustelussa. Hän ei tosin ollut syytettynä mistään, vaan kyseessä oli enemmän ajatustenvaihto.

Paavalin puheen sisältö oli sanoma Jumalasta, joka on kaikkia lähellä. Itse asiassa Hänen läsnäolonsa ylläpitää elämää meissä. 

Marko

2. Moos. 23

Tämän luvun käskyt ovat helpommin lähestyttäviä ja jotenkin kevyempiä kuin aiemmat. Tämä johtuu siitä, että ne ovat yleisiä rehellisyyteen kehottavia ohjeita ja ilman niiden noudattamista yhteiskunta varmasti korruptoituisi. Viimeisenä listassa on varsin ajankohtainen ohje:

Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena.

Tätä samaa sanaa ”muukalainen” käytetään Uudessa Testamentissa myös kristityistä osoittamaan, että olemme taivaan kansalaisia. Kodittomuuden kokemus voi tulla monesta muustakin syystä, tokihan lähes jokaisella on joku asia, jossa kokee vierautta valtakulttuurin ja sen tapojen kanssa. Itse koen, että tämä yhteinen vierauden tunne on hyvä asia, koska se auttaa meitä olemaan empaattisia muita kohtaan. Tai auttaa, mikäli emme taistele sitä vastaan ja yritä väkisin puristaa muita samaan muottiin itsemme kanssa.

Näin tämä ohje kertoo myös sen, miten meidän tulisi suhtautua kansallisiin traumoihimme. Egyptin orjuus olisi voinut katkeroittaa Israelin niin, että Israelista olisi tullut tiukasti suljettu valtio, jossa satunnaiset muukalaiset joko orjuutettaisiin tai karkotettaisiin. Tässä Jumala kuitenkin kieltää tällaisen väärän sisäänpäin kääntymisen. Jos Raamattua lukee pidemmälle, niin kansat yleensä ottaen tuomitaan sen mukaan, miten ne kohtelevat toisiaan ja maassaan asuvia muukalaisia.

Apt. 16

Tässä luvussa on kuuluisa kuvaus siitä, miten Jumala johdatti Paavalia matkoillaan. Ensin tulee kaksi ”negatiivista tulosta”, kun kerrotaan, että Pyhä Henki esti heitä julistamasta evankeliumia sekä Aasian maakunnassa että Bityniassa. Lopulta tulee ”positiivinen tulos”, kun Paavali näkee unen miehestä, joka pyytää häntä tulemaan Makedoniaan. Minusta on harmillista, että tekstissä ei kerrota tarkemmin sitä, miten Pyhän Henki esti heitä.  Ilmeisesti Luukas ajatteli, että Pyhän Hengen ohjaus on niin arkipäiväistä ja yleistä, että sitä ei tarvitse sen tarkemmin kuvata lukijakunnalle. Joka tapauksessa Paavali totteli, eikä väkisin yrittänyt tehdä työtä paikoissa, mihin häntä ei oltu lähetetty. Tämä on hyvä ohje meillekin.

 

Marko

2. Moos. 22

Tässä luvussa on iso kasa erilaisia säädöksiä. Jotkut ovat aika mielenkiintoisia, esimerkiksi  varkaudesta joutui maksamaan kaksinkertaisen korvauksen. Tämä tuntuu minusta itseasiassa aika maltilliselta rangaistukselta.  

Joukossa oli myös paljon ohjeita siitä, mitä tapahtuu jos lainattu omaisuus katoaa tai tuhoutuu. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi ihmiset silloin lainailivat niin paljon tavaraa toisilleen? Vai oliko kyse jonkinlaisesta säilytyspalvelusta, tavallaan pankkien edeltäjistä? Tähän liittyvät myös säädökset rahan lainaamisesta. Siitä ei saanut ottaa korkoa. Tässä olisi meidän aikamme talousviisaille miettimistä. Käsittääkseni koko nykyaikainen pankkisektori perustuu enemmän tai vähemmän kokonaan koron käytölle.

Tämän tekstin äärellä mietin kohtuullisuutta. Tarkoitus näissäkin ohjeissa selvästi oli, että kaikille jäisi riittävät hyvän elämän mahdollisuudet. Toivoisin, että asioita perusteltaisiin nykyäänkin enemmän inhimillisyydellä kuten tässä:

”Jos otat pantiksi lähimmäisesi viitan, palauta se hänelle auringonlaskuun mennessä; onhan se hänen ainoa peitteensä, hänen ruumiinsa ainoa suoja. Mihin hän muuten voi kääriytyä nukkumaan mennessään? Kun hän huutaa minulta apua, minä kuulen häntä, sillä minä olen laupias.”

Apt. 15

Tämän päivän luvussa riidellään paljon. Ensin riideltiin Mooseksen lain asemasta. Myöhemmin Paavali ja Barnabas riitelivät matkaseurueensa kokoonpanosta. Ensimmäinen riita ratkesi, mutta toinen ei. Paavalin ja Barnabas lähtivät eri teille. Paavali jatkoi pohjoiseen, kun taas Barnabas lähti takaisin Kyprokselle. Perimätiedon mukaan hän oli kotoisin sieltä, mikä saattoi olla syynä sinne lähtemiselle.  Barnabasta pidetäänkin Kyproksen kirkon perustajana.

Jerusalemin kokous oli ensimmäinen kirkolliskokous. Asialistalla olikin aika iso asia: pitääkö kristittyjen antaa ympärileikata itsensä voidakseen pelastua. Laajemmin kyse oli Mooseksen lain asemasta. Ymmärrän lopputuloksen niin, että apostolit totesivat, että kristityt eivät ”perineet” liittoa, jonka Jumala teki Israelin kanssa. Kyse oli aivan uudesta liitosta, kuten Jeesus itsekin sanoi ehtoollista asettaessaan. Tämän vuoksi säännötkin olivat erilaiset. Toki Jumala oli ja on sama ja siksi myös Vanhan Testamentin tekstit auttavat meitä tuntemaan Häntä.

Tätä kaikkea Paavali selittää paljon minua paremmin Roomalaiskirjeessä, joten on hyvä, että se tulee Raamatunlukuohjelmassa taas kohtapuolin vastaan! 

Marko