Joos. 2, 1. Piet. 1

Joos. 2

1. Piet. 1

Seuraavana tuttuja juttua kristityn identiteetin ja vakaumuksen tärkeydestä, joita poimin tekstistä. Pietari halusi seurakunnan ymmärtävän tämän syvästi, sillä vainoja oli tulossa. Olemme mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa, joka antaa meille armon ja rauhan kokemusten lisäksi suuntaa ja merkitystä. Niitä tarvitsemme jatkuvasti  tässä muuttuvassa maailmassa, jossa kristillinen usko on ympärillämme hiipumassa. Jumalan sanalla on tärkeä rooli perustuksen rakentamisessa. Se on elävä ja pysyy iäti.  Se on myös uudestisynnyttänyt meidät. Yhdessä voimme iloita ja riemuita Jumalan antamasta uudesta elämästä ja Puolustajasta, Pyhästä Hengestä. Meidät on kutsuttu pyhään ja puhtaaseen elämään sekä kuuliaisuuteen Jeesukselle Kristukselle. Olkaamme raittiit ja pitäkäämme ajatuksemme kirkkaina uskossamme. 

Lisäksi puhutaan uskosta, toivosta ja rakkaudesta, jotka ovat myös Jumalan meille lahjoittamia Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen myötä. Uskoa koetellaan, jotta se saisi kasvaa. Koettelemuksissa usko todetaan aidoksi. Jumala varjelee meidät uskossa, niin että saavutamme uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Pankaamme toivomme siihen armoon, joka meille annetaan Jeesuksen ilmestyessä. 

Suurinta on kuitenkin rakkaus! Jeesusta me rakastamme, vaikka emme ole häntä nähneet. Rakkaus näkyy ja tuntuu myös veljellisenä rakkautena. Rakastakaamme toisiamme uskollisesti ja kaikesta sydämestämme!

Juha

Joos. 1 Jaak. 5

Joos. 1

Jaak. 5

Luku etenee muutaman eri aiheen parissa. Alussa on varoitus meille kaikille rikkaille, joiksi meitä voidaan varmaan kutsua täällä pohjoisessa hyvinvointivaltiossa. Rikkaus ja varsinkin sen kokoaminen antaa vääränlaisen turvallisuudentunteen, jolloin Jumala ja köyhät saattavat unohtua. Sen sijaan oikea elämäntapa Jaakobin ohjeen mukaan on auttaa hädässä olevia:“Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta” (Jaak.1:27).

Herran tulon kärsivälliseen odotukseen lisäisin luvun viimeisen aiheen rukouksesta. Meitä kehotetaan rukoilemaan ja laulamaan kiitosvirsiä Herran tuloon asti ottaen mallia Elian kestäväisyydestä. Parantavaan rukoukseen liitetään öljyllä voitelu, uskossa lausuttu rukous sekä syntien tunnustaminen. “Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan”. Tuttuja toimia myös Kaupunginkirkon iltamessuissa! Toivottavasti saamme nähdä ja kuulla myös paljon parantumisia! 

”Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä…

Juha

5 Moos. 34 Jaak. 4

5. Moos. 34

Viidennen Mooseksen kirjan viimeisessä luvussa kerrotaan Mooseksen kuolemasta. Hän sai nähdä vielä kerran luvatun maan Nebonvuoren päältä ennen kuolemaansa. Mooses ei itse päässyt luvattuun maahan syntinsä takia. Tätä on pidetty vertauskuvana siitä, että laki, joka Mooseksen välityksellä annettiin, ei voi tehdä täydelliseksi eikä pelastaa. Laki auttaa pelastuksen lähteelle, mutta ainoastaan Jeesus voi johdattaa perille asti.  Mooseksen kuoltua astui Joosua (nimi merkitsee samaa kuin Jeesus ”Herra pelastaa”) esiin johtamaan kansan luvattuun maahan.

Jaak. 4

Jaakob varoittaa maailman ystävyydestä. Kristittyjen keskuudessa, seurakuntienkin sisällä, on pahimmillaan paljon riitaa ja kateutta. Jos maailman henki pääsee sisään seurakuntaan, seurakunta muuttuu maailmalliseksi. Ihmisluonnossa on valitettavasti sisällä pyrkimys etsiä omaa etua ja pyrkiä toisten yläpuolelle. Jaakobin mukaan avun näihin saa rukouksessa, kunhan tuo oman tilansa Jumalan eteen sellaisena kuin se todellisuudessa on. Maailman ystävyys on pohjimmiltaan selän kääntämistä Jumalalle eli uskottomuutta Jumalaa kohtaan. Onneksi Jumala on kuitenkin aina armollinen ja uskollinen meitä kohtaan, vaikka me emme osaisi olla uskollisia Häntä kohtaan. Armo todellakin riittää, vaikka tuntisimme itsemme kuinka epäonnistuneiksi tahansa. Jaak. 4:6: ”…Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”. Nöyrä ihminen tarvitsee Jumalaa. Ylpeä pärjää omin avuin. Paholaista voi vastustaa vain pakenemalla Jeesuksen turviin.

Liisa