Kategoria: Luemme Raamattua

5. Moos. 30

Jumalan sana ei ole kaukana ja vaikeasti saavutettavana, vaan Hän on halunnut sen olevan helposti saatavilla. Me saamme lukea sanaa Raamatusta. Ei siis tarvitse tehdä pitkiä ja vaivalloisia matkoja. Riittää kun avaa Raamatun ja tallettaa sanan sydämeensä. Sitä sanaa me saamme julistaa myös muille, vaikka valtamertenkin taakse, jotta sana olisi myös niiden saavutettavissa, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet.

Israelilaiset saivat valita, valitsevatko he elämän vai kuoleman. Israelin kansan vaiheista lukiessa voi huomata, kuinka helppoa ihmisen on valita hyvän sijaan paha kaikesta luvatusta hyvästä huolimatta. Siksi Jeesus lähetettiin maailmaan, koska ihminen ei voi parhaalla tahdollaankaan valita aina oikein. Heikko ja lankeileva, vääriä valintoja tekevä ihminen saa ottaa vastaan Jeesuksen, joka ainoana täydellisenä valitsi maanpäällä kulkiessaan aina elämän ja totuuden.

Hepr. 13

Heprealaiskirjeen 13. luvussa kehotetaan Jumalan tahdon mukaiseen elämään elämän eri osa-alueilla. Seuraavaksi joitakin paloja näistä kehotuksista. Kristittyjen yhteys on Jumalan tahto ja kirjeessä kehotetaan ensimmäisenä juuri tähän yhteyteen. Lähimmäisen auttaminen ja rakkauden osoittaminen teoin ja totuudessa kehittää osaltaan tätä yhteyttä. Rakkauteen kehotetaan myös suhteessa avioliittoon ja sen pitämiseen pyhänä. Lisäksi kehotetaan kohtuulliseen elämään ja luottamaan Jumalan huolenpitoon myös aineellisissa tarpeissa. Rahaa tarvitaan, mutta sen perässä juokseminen ja sen rakastaminen yli Jumalan ei tuo todellista turvaa. Ainoastaan Jumala tuo. Aineellisen voi hetkessä menettää, mutta Jumala pysyy. Kirjeessä kehotetaan myös erottautumaan vanhasta laista ja omavoimaisuudesta. Kristitty on aina täysin riippuvainen Jeesuksesta, eivätkä ihmisen omat teot tuo pelastumiseen mitään lisää. On todella helppoa alkaa paistatella omien hyvien tekojen valossa ja ajatella, että nyt olen miellyttänyt Jumalaa. Todellisuudessa jokainen kristitty on jo puettu täydellisyyteen, eivätkä omat hyvät teot lisää Jumalan rakkautta meitä kohtaan millään tavalla. Hyvien tekojen voisikin ajatella kumpuavan siitä rakkaudesta, jolla Jumala meitä rakastaa. Hän täyttää meitä myös rakkaudellaan lähimmäisiämme kohtaan. Jumala ei meidän tekojamme tarvitse, mutta lähimmäisemme tarvitsevat.

Liisa

5. Moos. 29

Mooses puhuttelee kansaa, joka oli saanut nähdä Jumalan valtavia ihmeitä ja kokea Hänen huolenpitoaan. Siltikin heidän oli vaikea uskoa ja luottaa Jumalaan. Suurimmatkaan ihmeet eivät auta, jos ihminen ei halua uskoa. Jumala haluaa uudistaa liittosuhteen kansansa kanssa. Liiton sisäpuolella on tulevaisuus ja toivo, mutta sen ulkopuolella kirous ja kuolema. Samoin uuden liiton aikana pelastus ja iankaikkinen elämä löytyy vain suostumalla Jeesuksen valmistamaan pelastukseen, jolloin ihminen on päässyt osalliseksi Jumalan valmistamasta uudesta liitosta.

Hepr. 12

Heprealaiskirjeen 12. luku rohkaisee kestämään uskossa vainojenkin keskellä. Luvussa puhutaan kärsimyksestä, joka on itsessään todella laaja-alainen ja ainakin itselleni aika hankala ja vaikeaselkoinen aihe. Miksi Jumala sallii joskus mielettömältäkin tuntuvan kärsimyksen? Heprealaiskirjeessä keskitytään tällä kertaa kuitenkin kärsimykseen, jonka avulla Jumala haluaa kasvattaa omiaan. Jumala toisin sanoen sallii joidenkin kärsimysten kohdata puhtaasta rakkaudestaan luotujaan kohtaan. Joskus Jumala asettaa ihmiselle rajoja, eli ”kurittaa”, koska Hän ei ole välinpitämätön. Joskus kaukana harhailevaa ihmistä on kutsuttava takaisin Jeesuksen yhteyteen sallimalla ikäviä asioita. Näitä kärsimyksiä ei ole tarkoitettu ihmisen rankaisemiseksi vaan kasvattamiseksi. Koettelemuksista selviytyminen voi myös kasvattaa kohtaamaan niitä vaativia tehtäviä, joita Jumala meille antaa.

Luvussa kehotetaan pyrkimään pyhitykseen. Jeesuksen oma on jo pyhitetty, Jumalalle erotettu. Ihminen ei itse voi pyhittää itseään, ainoastaan Jumala voi. Miksi sitten pitäisi itse pyrkiä pyhitykseen? Ehkä tässä tarkoitetaan sitä, että jokainen kristitty on tässä ajassa vasta matkalla täydellisyyteen ja edelleen myös syntisen luontonsa alainen. Kyse on mahdollisesti syntiä vastaan taistelemisesta Jeesuksen turvissa. Jos kristitty uskoon tultuaan ajattelisi olevansa jo täydellinen, tällainen asenne voisi johtaa välinpitämättömyyteen. Kristitty ei enää valvoisi omaa tilaansa, mikä puolestaan voisi johtaa kauas Jeesuksesta ja pahimmillaan luopumukseen.

Usko on kilpajuoksu, kuten luvun alussa mainitaan. Elämässä ei pääse helpolla, lankeaminen on monesti lähellä ja tämän maailman asiatkin tuntuvat kiinnostavan Jumalaa enemmän. Jeesuksen seuraaminen ei ole aina helppoa. Jos usko olisi ainoastaan siunausten perässä juoksemista, olisi luopuminen vastoinkäymisten kohdalla helppoa. Uskon keskipisteenä on kuitenkin itse Jeesus ja lopullinen päämäärä taivaankoti. Vaikeudet on helpompi kestää, kun voi kohdata ne yhdessä Jeesuksen kanssa ja muistaa, ettei elä vaan tätä ajallista elämää, vaan iankaikkisuutta varten.

Liisa

5. Moos. 28

Jumala haluaa siunata omiaan. Israelin kansalle luvatut siunaukset olivat ehdollisia. Jumala siunaisi heitä, jos he kulkisivat hänen teitään, jotta kaikki kansat maan päällä saisivat nähdä Herran suuruuden ja voiman. Toisaalta kansa joutuisi kohtaamaan kiroukset, jos he eivät tottelisi Herraa. Kansan tuli toimia Jumalan tahdon ilmaisemisen välikappaleena maailmassa ja siksi heihin kohdistuneet vaatimukset tuntuvat kovilta. Miten Jumalan tahto voisi heidän kauttaan tulla julki, jos he palvelisivat epäjumalia ja kulkisivat etäällä Herrasta? On tärkeä palvella Herraa iloiten ja pysyä Häntä lähellä myös silloin kun on hyvä aika ja kaikkea kylliksi. Hyvänä aikana, elämän hymyillessä, on helppoa etääntyä kauemmaksi Jumalasta, eikä ehkä valvoa omaa uskonelämää kovinkaan tarkasti. Vaikeudet puolestaan saavat huutamaan Herraa avuksi ja suhde Jumalaan voi syventyä. Jumala haluaa olla läheisessä yhteydessä ja suhteessa luotujensa kanssa.

Erossa Jumalasta ihminen on lain kirouksen alla ja luvussa luetellut kiroukset ovat ikään kuin kuvaa siitä, millaista on lopullinen ja täydellinen ero Jumalasta. On lohdullista ja levollista elää armon alla. Jumalaa ei tarvitse pyrkiä miellyttämään omilla ansioilla vaan riittää, että ottaa vastaan pelastuksen lahjan, jonka Jeesus tarjoaa ilmaiseksi jokaiselle, joka haluaa sen itselleen omistaa.

Hepr. 11

Jo Vanhan testamentin aikana ihminen katsottiin vanhurskaaksi ainoastaan uskonsa tähden. Vanhan testamentin pyhät, joista Paavali kertoo, luottivat Jumalan sanaan. Tekojensa kautta ei ole kukaan muu, paitsi Jeesus, päässyt perille. Edelleen lukuisat ihmiset yrittävät löytää perille omin voimin, omien suoritustensa kautta. On ihmeellistä, että perille pääsemiseen ei todellakaan tarvita mitään muuta kuin usko Jumalan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen. Usko tarttuu kiinni Kristukseen, joka pelastaa. Kyse on siis turvautumisesta Jeesukseen. Uskoakaan ei siis tarvitse suorittaa. Riittää kun suostuu ojentamaan kätensä Jeesukselle. ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan” Usko katsoo jo tulevaisuuteen, lopulliseen päämäärään. Usko on myös ”varmuus siitä, mikä ei näy.” Varmuus perustuu Jumalan sanaan ja siihen, miten Jumala ilmaisee itsensä luomakunnassa. Usko luottaa siihen, että Jumalan sana on varma. Jumala pitää sen, mitä on luvannut.

Abrahamin esimerkin mukaan usko ilmenee kuuliaisuuden osoituksena Jumalaa kohtaan. Abraham ei tiennyt, mikä häntä odottaa lähtiessään kulkemaan Herran askelissa, mutta hän uskoi siihen, että Jumalan sanaan voi luottaa. Tämä puhuttelee tällä hetkellä erityisesti ehkä siksi, että olen omassa elämässäni tilanteessa, jossa on vain luotettava Jumalaan ja Hänen johdatukseensa, vaikka tie on vielä tuntematon. Abraham myös uskoi, että Jumala pitää lupauksensa jälkeläisestä, vaikka inhimillisesti mikään ei enää viitannut siihen. Hän sai kuitenkin huomata, ettei Jumala petä lupaustaan. Poikaansa Iisakia uhratessaan Abraham mitä ilmeisemmin uskoi, että Jumala voisi herättää hänet kuolleista. Olihan Iisak juuri se lupausten lapsi, jonka Herra oli Abrahamille ja Saaralle antanut. Abraham uskoi, että luovuttaessaan poikansa Jumalalle, Herra kyllä antaisi hänet takaisin. Miten Abraham oli voinut saada tuollaisen uskon? Ehkä aiemmat koettelemukset ja niistä selviytyminen oli vahvistanut hänen uskoaan. Hän oli joutunut riippumaan kiinni Jumalan lupauksissa inhimillisesti täysin mahdottomissa tilanteissa. Koettelemusten kautta Jumala oli vetänyt Abrahamia entistä tiukemmin yhteyteensä. Abraham oli joutunut aiemminkin heittäytymään Jumalan varaan ja Jumala oli aina osoittautunut luotettavaksi. Sana oli otettava todesta. Ehkä oman elämäni koettelemusten tarkoitus on vahvistaa uskoani Jumalan huolenpitoon. Joskus usko on myös taistelua ja kiusaus antaa periksi voi olla suuri. Joskus uskon tähden joutuu tavalla tai toisella kärsimään. Maailma vihaa Jeesuksen omia, koska se vihaa Jeesusta. Monesti mietin, että onneksi on Jeesus, joka kannattelee myös uskoamme. Pitää kädestäni kiinni silloinkin, kun en itse jaksa.

Liisa