Kategoria: Luemme Raamattua

5. Moos. 15

Mooseksen laissa on mielenkiintoinen piirre, joka tulee esiin tässäkin luvussa. Useat säädökset on kirjoitettu niin, että niissä on korostettu heikommassa asemassa olevan oikeuksia. Nyt annetaan ohjeita velkojen anteeksiantamisesta ja orjien vapauttamisesta. Olen usein miettinyt sitä, kuinka meidän yhteiskuntaamme olisi varmaan tuolloin pidetty kovin kylmänä ja kovana. Mehän tietenkin ajattelemme heistä samalla tavalla. Joka tapauksessa nykyään ajatus siitä, että lainat pitäisi antaa anteeksi joka seitsemäs vuosi, olisi aika radikaali. Samoin orjat piti vapauttaa, elleivät he sitten halunneet vapaehtoisesti jäädä asemaansa. Tämä vapaaehtoinen orjuus on kiinnostava asia, josta olisi hauska tietää lisää. Nyt aivan ummikkona vain oletan, että varsinkin köyhillä ihmisillä orjuus saattoi olla parempi vaihtoehto kuin elää vaikkapa kerjäläisinä.

Tit. 2

Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että tässä luvussa ei puhuta oikeasta vaan terveestä opista. Minä ymmärrän sen niin, että tässä opilla ei niinkään tarkoiteta säädöksiä, joilla pelastutaan. ”Terve oppi” kuvaa asioita, joilla elämä sujuu paremmin ja joita noudattamalla kuvastetaan ja julistetaan sitä, mihin uskotaan.  Ehkä naivisti ajattelen, että käytännössä se on myös jotain, mikä luonnostaan kuulostaa järkevältä ja tasapainoiselta.  En esimerkiksi usko, että kreetalaisille tuli yllätyksenä se, että heitä kehotettiin välttämään juopottelua. Toki terveessä opissa on myös piirteitä, jotka sotivat luonnollisia ajatusmallejamme vastaan. Kehotus rakastamaan kaikkia on aina radikaali.

Marko

5. Moos. 14

”Teidän tulee syödä viljanne, viininne ja öljynne kymmenykset sekä nautojenne, lampaittenne ja vuohienne esikoiset Herran, Jumalanne, edessä siinä paikassa, jonka hän valitsee nimensä asuinsijaksi. Näin te opitte olemaan koko elinaikanne kuuliaisia Herralle, Jumalallenne.”

Jaahas, kymmenykset eivät olleet siis jonkinlainen kirkollisvero, joka vietiin temppeliin ja jätettiin sinne. Tarkoitus oli nauttia Jumalan antimista Hänen edessään läheisten kanssa. Tämä antaa aivan uuden näkökulman koko asiaan.  Kyse onkin Jumalan kiittämisestä ja ilojuhlasta. Olen aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka paljon Mooseksen laissa annetaan  juhliin liittyviä säädöksiä. Ilmiselvästi Jumala jatkuvasti muistuttaa meitä pitämään hauskaa.  Tämä on hyvin virkistävää, koska mehän ajattelemme, että kymmenyksissä on pääasiassa kyse rahasta.

Toinen luvussa kerrottu kymmenysten käyttötarkoitus oli köyhien  ja leeviläisten auttaminen. Tässäkään pääpaino ei ole antamisessa, vaan toisten tarpeisiin vastaamisessa. Jeesuksen sanat Luukkaan evankeliumin luvussa 11 osuvat  ja uppoavat: ”Te maksatte kymmenykset jopa mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan. ”

Tit. 1

Tämä kirje on osoitettu Tiitukselle Kreetaan, jossa hän järjesti seurakuntiin johtajia. Vaatimukset olivat kovat, jopa niin kovat, että jäin miettimään, pitikö niistä aina joskus tinkiä.  Paavali vaikutti aina välillä äkkipikaiselta, joten olisikohan hän ollut mielestään itse kelvollinen johtaja. Joka tapauksessa mielestäni ”kelpoisuuslistat” tuntuvat aina vähän masentavilta.

Tietenkin ymmärrän, että seurakunnan johtajan homma oli ja on vaativa. Varsinkin, kun tuolloin ei ollut vielä mitään vakiintuneita tapoja tai käytäntöjä.  Lisäksi seurakuntaa vainottiin ja yleinen mielipide oli sitä kohtaan usein negatiivinen. Sisäisestikin oli ristiriitoja, varsinkin kun oppi ei ollut vielä kaikkien mielissä kovin kirkas.  Uuden Testamentin kirjeistä käy ilmi, että varsinkin lakihenkisyysyys pääsi helposti luikertelemaan seurakunnan elämään.

Sitä vastaan tässäkin taistellaan. Tekstissä ymmärtääkseni  viitataan juutalaisten puhtaussäädöksiin ja päädytään seuraavaan lopputulokseen: ”Puhtaille kaikki on puhdasta, mutta epäpuhtaille ja epäuskoisille ei mikään ole puhdasta.”  Puhtautemme pitää olla sisäistä, Jumalalta tulevaa, ei ulkoista säädösten ja tapojen noudattamista.

Marko

5. Moos. 13

2. Tim. 4

Viikko päättyy hyvin epätoivoisissa tunnelmissa. Yhteisöjä uhkaa sisältä ja ulkoa tulevat harhaopit, luopuminen ja hajaannus. Ihmiset ovat kuolemanvaarassa.

Näitä lukemalla tulee mieleen että mihin sitä voi oikein luottaa. Keneen turvautua. Miksi nähdä vaivaa Jumalan valtakunnan eteen jos hinta on näin kova?

Tässä auttaa historian tuntemus. Israelin kansa sai oman paikkansa kansojen joukossa, jopa oman valtion. Opetuslapsien ja Paavalin työ kristillisen uskon kanssa on pelastanut miljardeja ihmisiä. Välillä mietin että olisiko koko ihmiskuntaa enää olemassa jos kristillisyys ei olisi levinnyt koko maailmaan.  

Tässä rohkaisua siis meille. Vaikeita aikoja ja asioita on ollut kautta kristillisyyden historian. Ja kautta monenlaisten aallonpohjien asiat ovat kuitenkin menneet parempaan suuntaan. Jumala pitää lupauksensa siitä että huolehtii meistä. Siinä ilon aihetta niin hyviin kuin huonoihin päiviin.

Siunattua kevättä, 

Tomppa