Kategoria: Luemme Raamattua

4 Moos. 10

Herra opetti kansalle viestintätapoja ja -kulttuuria, miten milloinkin puhallettiin torviin ja mitä äänet merkitsivät. Jae 8 ohjeistaa ”Tätä määräystä teidän on noudatettava sukupolvesta toiseen”. Tämä on muistutus siitä, etteivät Jumalan ohjeet tai määräykset ole sukupolvikokemuksia tai noin vain uudelleen määriteltävissä. Olen taipuvainen mukautumaan tämän maailman mukaan ja ohittamaan Jumalan ohjeita ja arvokkaana pitämää. Jos tunnistat saman, tunnustetaan ja turvaudutaan anteeksiantoon ja Jeesuksen meille hankkimaan kelpaavuuteen Isän edessä.

Luvun lopussa on meillekin sopivat rukoukset liikkeelle lähtöön ja pysähtymiseen (35-36) ”Kulje edellämme, Herra! Hajota vihollisesi, karkota vastustajat tieltäsi! Jää luoksemme, Herra…”

Luuk. 11

Tässä luvussa juutuin Jeesuksen puheeseen fariseuksille ja lainopettajille. Niin helposti rakennamme uskon ympärille systeemejä, jotka ovat enemmän luotaan työntäviä kuin Jumalan yhteyteen kutsuvia. Ja kummallisten sääntöjen tai tapojen myötä leimataan koko kristinusko uskonnoksi muiden uskontojen joukkoon. Millaisen puheen Jeesus pitäisi meidän aikanamme?

Nyt on aika palata ihan pelkistettyyn perusasiaan, Jeesukseen ja täysin täytettyyn työhön, ristin työhön ja sen kautta saatavaan vanhurskauteen, kelpaamiseen Jumalalle. Jeesus on tutustumisen arvoinen tyyppi.

Pirkko

4 Moos. 9

Tämä luku ajoittuu n. vuoden päähän Egyptistä lähdöstä. Tässä kansa saa ohjeet ensimmäisen pääsiäisen viettoon ja Herra lupaa oikeuden pääsiäisen viettoon myös niille, jotka olivat saastuneet vainajista tai jotka olivat siirtolaisia (näitäkin kansan joukossa siis oli). Pääsiäinen oli Egyptistä pääsemisen juhla, meille sen merkitys on synneistä pääsemisen juhla ja se on kuulunut ja kuuluu kaikille kaikkina aikoina. Käsittämätön etuoikeus saada syntinsä anteeksi – tuntuu joskus niin heikolta ja riittämättömältä kiittää siitä, mitä Jumalalta saatu puhtaus ja pelastus on (en sitä ihan syvimmillään edes ymmärrä). Yksinkertaisesti silti: kiitos Jeesus.

Luuk. 10

Jos edellisessä luvussa Jeesus lähetti 12 opetuslasta, nyt hän lähettää 72 ja kaksittain, siis 36 paria. Kohteena oli ne kaupungit, joihin Jeesus aikoi mennä. Jeesus huokailee monen kaupungin puolesta. Oliko nämä niitä paikkakuntia, joihin matkaan lähetettyjen piti mennä ikään kuin pehmittämään vastaanottajia jo valmiiksi ennen Jeesuksen tuloa?

Palatessaan he olivat iloisia siitä, että pahat hengetkin tottelivat. Jeesus oikaisi heitä iloitsemaan siitä, että nimet ovat taivaan kirjassa, se oli ja on tärkeämpi ilon aihe. Voimme silti palvella Jeesuksen auktoriteetilla kuka meistä missäkin, nimet ovat taivaan kirjaan kirjoitettuna. Siitä nousee palveluun lepo.

Pirkko

4 Moos. 8

Tässä luvussa järjestetään leeviläisten palvelutoimi ja siihen liittyvään puhdistautumiseen annetaan tarkat ohjeet. Leeviläisillä oli sijaisen rooli. Herralle olisivat kuuluneet kaikki esikoiset, mutta leeviläiset määrättiin olemaan esikoisten sijaisia (16-18). Leeviläiset olivat Aaronin ja hänen poikiensa alaisia. Kaikki toimitukset tehtiin niin kuin Herra oli Mooseksen kautta määrännyt.

Jäin pohtimaan, tarvitsiko Herra nämä määritellyt pyhäkön toiminnot vai olivatko nämä pantava toimeen siksi, että kansa olisi pysynyt tietoisena syntisyydestään ja tarpeestaan pysyä Herransa lähellä. Palvelutehtävään astuttiin 25-vuotiaana ja siitä vapauduttiin 50-vuotiaana. 50 vuotta täyttäneet saivat auttaa veljiään palvelutehtävissä, mutta heidän ei enää tarvinnut toimittaa pyhäkköteltan toimia. Varsin alhainen eläköitymisikä!

Elämässä on erilaisia palvelustehtävien aikajaksoja. Joskus pitkiä kausia, joskus lyhyempiä. Kutsuja on silti koko ajan sama. Avustaminen on yksi armolahja UT:n puolella. Mitään ajanjaksoa tai tehtävää ei voi arvottaa inhimillisin mittarein. Meidän tämän päivän tehtävät ovat palvelutehtäviä kaikessa arkisuudessaan. Asenne rakentukoon sen mukaan.

Luuk. 9

Opetuslapset saivat erikoisen tehtävän luvun alussa. Jeesus kutsui, antoi voiman ja vallan parantaa taudit ja karkottaa pahat henget. Mukaan sai ottaa tuskin mitään. Opetuslapset lähetettiin uskon varassa ja erikoisiin tehtäviin. Kiintoisaa on, että Jeesus ei puhuttele heitä yksikössä vaan monikossa. Kukaan ei ilmeisesti lähtenyt tehtävään yksin. Ja jos joku torjui heidät, ohje oli lähteä pois. Minnekään ei jääty siis jänkkäämään ja perustelemalla perustelemaan lähettäjän asiaa.

Missähän olisi vastaanottavaisia sydämiä tänään ja näinä aikoina?

Pirkko