Kategoria: Luemme Raamattua

Dan. 9

Daniel löysi aikalaisensa, profeetta Jeremiaan ennustukset ja säikähti. Vaikka Daniel oli elänyt koko ikänsä Jumalaa palvellen, hän tajusi, että koko hänen kansansansa oli rikkonut Jumalaa vastaan. Synneillään he olivat  aiheuttaneet Mooseksen lakiin kirjoitetun kirouksen toteutumiseen ja pakkosiirtolaisuuteen joutumisen (Dan. 9:11).

Daniel on meille hyvä esimerkki siitä, miten säilyä hengissä ja säilyttää usko Jumalaan vieraiden arvojen, elämäntapojen ja vaikutteiden keskellä. Hän rukoili säännöllisesti (6:11) ja  tutki Jumalan sanaa (9:2). Rukoilituaan ja tutkittuaan hän myös eli Jumalan sanan mukaan (9:3–18).

Jumalan sana on vahvaa nautittavaa. Meitä ei kuitenkaan ole luotu uskomaan eikä elämään Jumalan sanan mukaan yksin. Daniel ei ollut uskonsa kanssa yksin. Jopa Jeesus tarvitsi ympärilleen ystäviä olemaan kanssaan ja rukoilemaan (Matt. 26:36–45). 

Kol. 2

Erilaiset elämäntapaohjeet ruokavalioineen, mindfullnes-harjoituksineen tai treeniohjelmineen (vrt. Kol. 2:23 omatekoinen hurskaus, nöyryyden harjoitus, ruumiin kurittaminen) ovat arvottomia, jos rakennamme elämämme niiden varaan. Jeesuksen tunteminen on elämämme arvokkain aarre.

Viikko sitten päättyneeseen hengelliseen New wine -tapahtumaan osallistuminen Himoksella oli minulle voimakas kokemus koronavuosien hiljaiselon ja nettikirkkoilun jälkeen. Pääsin auttamaan myös muutamissa tiimeissä vapaaehtoisena. Yhdessä tekeminen innosti ja hoiti siinä missä opetuksetkin.

Tapahtumasta jäi olo aivan kuin Jeesus olisi kohdannut minut uudestaan, samalla tavoin kuin hän kohtasi Pietarin Tiberiaanjärven rannalla ylösnousemuksensa jälkeen (Joh. 21).

Jeesus puhutteli Pietaria henkilökohtaisesti. Yhtä monta kertaa kuin Pietari oli kieltänyt Jeesuksen, Jeesus kysyi Pietarilta: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua?”

Kun Pietari kohtasi Jeesuksen ensimmäisen kerran, Jeesus tiesi hänen nimensä ja antoi Pietarin elämälle tarkoituksen ja kutsun: ”Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas – se merkitsee: Kallio.” (Joh. 1:42).

Nyt Pietari sai kuulla kolme kertaa nimensä ja uudistaa yhteytensä Jeesukseen. Kolme kertaa Jeesus vahvisti Pietarille antamansa kutsun. Tällä kertaa se sai uusia, tarkempia sävyjä: ”Ruoki minun karitsoitani. Kaitse minun lampaitani. Ruoki minun lampaitani” (Joh. 21:15 – 17). Pietarista tuli Jeesuksen seurakunnan perustaja ja paimen.  

Minäkin tajusin uudestaan, että olen Jeesukselle rakas, omana  itsenäni, ilman hirvittävää yrittämistä. Kaipaan kuulla Jeesuksen puhuvan minulle ja käyttävän minua työssään. Kaipaan elämän jakamista ja Jumalan johdatuksen etsimistä toisten uskovien kanssa. Jos jotain haluaisin olevan paremmin tulevana syksynä ja talvena, niin se on säännöllisesti kokoontuvan raamattu- ja rukousporukan löytäminen tai perustaminen.

Mikä on sinun kaipauksesi ja toiveesi Jeesukselta elämääsi tällä hetkellä? Kannattaa kertoa se hänelle ja vaikka jollekin luotetulle ihmiselle. Ja katsoa, mitä sitten tapahtuu.

Heli

Dan. 8

Danielin kirja jatkuu alun (luvut 1–6) kertovan osion jälkeen ilmestyksillä (luvut 7–12). Danielin toisessa ilmestyksessä pääosassa ovat pässi ja vuohipukki. Daniel on ymmällään näyn merkityksestä ja miehen kaltainen, ihmisen äänellä puhuva henkilö (Jeesus?) lähettää enkeli Gabrielin selittämään Danielille näkyä.

Näky koskee aikojen loppua. Silloin valtaan nousee valtavan voimakas hallitsija. Hän juonii, menestyy kaikessa mitä tekee ja tuottaa ympärilleen tuhoa häikäilemättä. Hän tuhoaa sekä toisia maan mahtavia että Jumalan kansaa (Dan. 12:23–24). Hän nousee myös ruhtinaiden ruhtinasta (Jumalaa ja Jeesusta?) vastaan. Lopulta ihmiskäden koskematta hänet kuitenkin murskataan (j. 25).

Vaikka tiedämme, että Jeesus on jo voittanut kaiken pahan kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan, emme vielä voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan. (Hepr. 2:8). Danielin kirjan näyn mukaisia hallitsijoita on noussut ja on tälläkin hetkellä vallassa. Ankeiden asioiden keskellä tarvitsemme enemmän kuin koskaan samaa mitä Paavali rukoili kolossalaisille: kestävyyttä ja kärsivällisyyttä, jotka saa aikaan että Jumalan kirkkaus ja voima (1. Kol. 1:11).

Kol. 1
Paavali kiittelee kolossalaiskirjeen alussa vuolaasti kollosalaisten uskoa. Hän myös rukoilee, että he kasvaisivat Jumalan tuntemisessa ja tulisivat tuntemaan täydellisesti Jumalan tahdon.
Uskon, että Jumala iloitsee valtavasti sinusta ja minustakin! Miten voin väittää niin?

Sen vuoksi, että Jumala on antanut meille valtavan lahjan. Jos sinulla on aikaa, hiljenny ja ylistä Jeesusta Kolossalaiskirjeen 1. luvun jakeiden 12–21 Kristus-hymnin kautta. Siihen on tiivistetty Jumalan meille antama lahja.

Heli

Dan. 7

Tässä luvussa on kertomus Danielin saamasta näystä. Danielille selitetään, että kyse on tulevista valtakunnista ja niiden hallitsijoista. Mielenkiintoisin (minun mielestäni siis) hahmo on kesken kaiken esiteltävä henkilö:

Fil. 4

Paavalin kirje on päättymäisillään ja nyt ihan lopussa hän muistaa sitten kiittää lahjasta. Olikohan niin, että tärkeimmät asiat jätettiin loppuun, jotta ne jäisivät parhaiten mieleen? Nykyäänhän tärkein asia on aina alussa, koska voi olla, että vastaanottaja ei jaksa kirjettä loppuun asti edes lukea.

Paavalin kiitokset ovat mielenkiintoista tasapainoilua kahden asian välillä. Toisaalta hän on aidosti kiitollinen, mutta toisaalta hän monisanaisesti ilmoittaa, että hän ei olisi edes tarvinnut koko lahjaa. Mitä Paavali siis oikein yrittää sanoa? Tulkitsen tämän niin, että hän yrittää välttää tilannetta, jossa filippiläiset kokevat pakkoa hänen tukemiseen. Tällaisesta asenteesta olisi nykyään paljonkin opittavaa.

Marko