Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 28

“»Ihminen, sano Tyroksen ruhtinaalle: Näin sanoo Herra Jumala: – Sinä olet käynyt ylpeäksi, sinä sanot: »Minä olen jumala, minä istun jumalten istuimella keskellä merta.» Ihminen sinä olet, et jumala, vaikka pidät itseäsi jumalana.” Hesekielin kirja‬ ‭28:2‬ ‭FB92‬‬. Ihminen sinä olet, et Jumala. Tämä sana on muistutus meille kaikille. Haluamme hallita elämäämme, tehdä omia valintojamme. Emme halua kenenkään puuttuvan elämäämme. Jumalaan turvaudumme usein vasta äärimmäisen hädän keskellä. 

Pidämme itseämme niin viisaina, rikkaina, ettemme tarvitse kenenkään apua. Minä olen. Ihminen on halunnut aina olla kuin Jumala, teistä tulee kuin Jumala… Jumala on meidän luojamme, hän on antanut meille viisautta, “»Ihminen, viritä valitusvirsi Tyroksen kuninkaasta, sano hänelle: Näin sanoo Herra Jumala: – Sinä olit täydellisistä täydellisin, täynnä viisautta, itse kauneus.” Kaikki mitä meillä on, on Jumalan antamaa. “Kuka antaa sinulle erikoisaseman? Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?” 1 Kor 4:7. Viisaus jolla pystyn rakentamaan taloa tai viisaus, jolla pystyn opettamaan toisia, on tullut Jumalalta. 

Jos unohdamme rikkautemme antajan ja rakastumme rikkauteemme, unohdamme Jumalan, joka on luonut meidät. Pysähdytään hetkeksi, mitä ajattelen tällä hetkellä, missä olen ja mitä teen. Olenko haaskannut viisauteni. Nostetaan katse edes hetkeksi pois itsestämme ja katsotaan ympärille. Käännytään pois itsestämme Jumalan puoleen. Jumala, minä olen, sanoo, kuka on antanut ihmiselle viisauden, enkö juuri minä, Herra. Tunnustetaan Jumalalle, ylpeytemme, olemme unohtaneet elämämme lähteen. Olemme tehneet pahan teon, Herra anna anteeksi syntimme, kiitos armostasi meitä kohtaan. Aamen.

Luuk. 1

Raamattu on silminnäkijöiden, tarkkaan dokumentoituja, kertomuksia. “Sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.” Evankeliumi Luukkaan mukaan‬ ‭1:2-4‬ ‭FB92. Raamattu on ihmisten kirjoittamaa, Jumalan Pyhän Hengen johtamana kirjoitettua todistusta. Evankeliumit kertovat siitä, että hän itse, kaiken luoja on syntynyt ihmiseksi. Luukas, kreikkalainen lääkäri, kertoo oma todistuksensa silmin näkijöiden todistuksista. 

Raamatun kertomuksissa tulee esille monia kertoja elämän tarina, jossa ihminen on epätoivoisessa tilanteessa rukoillut, anonut Jumalalta apua vuosikausia. Sakarias ja Elisabeth olivat rukoilleet luultavasti vuosikymmeniä lasta, kun olivat jo iäkkäitä. Kaiken työntekemisen keskellä Jumala lähettämä enkeli kertoo heille ilouutisen, he saisivat lapsen. “»Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta.»” Evankeliumi Luukkaan mukaan‬ ‭1:25‬. Lapsettomuus oli iso häpeä tuon aikaisessa yhteiskunnassa. Sanoma lapsen syntymästä toi ilon.

‭‭Puoli vuotta myöhemmin Jumala ilmestyy taas huomattavasti nuoremmalle neitsyelle, että hän tulee raskaaksi Pyhästä Hengestä. Maria ihmettelee, miten se on mahdollista. “Silloin Maria sanoi: »Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.» Niin enkeli lähti hänen luotaan.” Evankeliumi Luukkaan mukaan‬ ‭1:38‬ ‭FB92‬‬. Maria tuntuu ottavan uskomattomalta kuulostavan sanoman tyynen rauhallisesti. Kunpa voisi itsekin todeta, että tapahtukoon sinun tahtosi.

Maria oli hämmentynyt tehtävästään, mutta luotti Jumalaan ja iloitsi siitä. Kiitosvirressä Maria kuvailee itseään vähäiseksi ja autuaaksi. “sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,”Evankeliumi Luukkaan mukaan‬ ‭1:48‬ ‭FB92‬‬ “Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.” Evankeliumi Luukkaan mukaan‬ ‭1:53‬ ‭FB92‬‬. Autuas sinä joka nöyrryt Jumalan tahtoon ja uskot.‬ Evankeliumin sanoma on ilosanoma, kaikkivaltias Jumala on tullut ihmiseksi pelastamaan meidät synnin pahuudesta. Sanoma on tuonut ilon meille, tuokoon se iloa myös lähimmäisillemme.

Mika M

Hes. 27, Ef. 6

Tiedän, ettei päivän Vanhan testamentin kohdan pääsanoma ole välttämättä suinkaan oikean suhteen luominen mammonaan, vaan pääsanoma on profetia siitä, miten Tyrokselle tulee käymään. Mielestäni teksti kuitenkin kuvailee niin hienosti maallisen omaisuuden katoavaisuutta, että haluan tarttua siihen teemaan – kävihän Tyrokselle kuitenkin joka tapauksessa jotain samantyylistä. Tyroksella oli läjäpäin erilaisia kauppakumppaneita ja bisnesideoita, toisin sanoen erittäin hyvin turvattu maallinen toimeentulo. Tätä kuvaillaan vaikka kuinka pitkästi, mutta yhtäkkiä lukija saakin huomata, että ei tarvita kuin yksi myrsky, ja kaikki palautuu lähtöpisteeseen. Olin viime sunnuntaina Kansanlähetysopistolla messussa, jossa käsiteltiin maallista omaisuutta, ja pappi totesi jotakuinkin niin, että maallinen omaisuus itsessään ei ole väärin tai paha asia, mutta se on, jos omaisuus saa meidät unohtamaan, miten paljon enemmän meille on luvattu. Jeesus toteaa, että ”täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan” (Matt. 6:19). Viimesijaisen turvan ja onnen kiinnittäminen omaisuuteen on siis huono lähtökohta paitsi sen vuoksi, että se saattaa kiinnittää huomiotamme liikaa ajalliseen, myös siksi, että se on aidosti typerää. Ihanimpaankin kotiin ja autoon tulee ajan saatossa remontoitavaa, uudet vaatteet tuovat iloa vain hetken ja lopulta olemme kulutuksestamme vastuullisia myös ympäristön edessä. Jumalassa voimme saada kuitenkin turvan, rauhan ja onnen, joka ei ole riippuvainen maallisen elämän olosuhteista, eikä mitattavissa millään valuutalla. (Loppuun pitää tietysti aina lisätä, että maallisesta toimeentulosta on hyvä huolehtia ja materiasta saa myös nauttia – tässä kyse on nimenomaan siitä, että maallinen omaisuus alkaa muodostua ihmiselle tarpeettoman tärkeäksi.)

Efesolaiskirjeen loppu kuvaa edelleen sitä, miten johtavassa asemassa olevien tulee olla toimessaan reiluja ja Jumalan mielen mukaisia. Lisäksi Paavali piirtää eteemme kuvan Jumalan taisteluvarustuksesta, jossa Jumalan Sana on ainoa hyökkäysase ja muut aseet ovat pahalta puolustautumista varten. Mitä asetta sinä tarvitsisit tänään? Minua itseäni puhutteli eniten vanhurskauden haarniska. Tiedän, että vanhurskaus tulee yksinomaan Jeesuksen veren kautta, ja täten on kaunista ajatella, miten kokonaisvaltaisesti kyseinen veri kristittyä suojaa. Se suojaa aivan kokonaan, koko kroppaa ja koko elämää!

 

Esteri

Hes. 26, Ef. 5

Tulin tänään miettineeksi Vanhan testamentin kohdalla sitä, miksi Jumala on halunnut ilmoittaa vihansa ja tulevan tuhon niin monisanaisesti. Eikö vähempikin riittäisi? Eikö riittäisi, jos yksinkertaisesti toteaisi, että nyt Tyros tuhotaan? Sen sijaan tuhon kauhuista kerrotaan kokonaisen luvun verran. Aika pian sen jälkeen, kun tulin miettineeksi tätä, mietin sitä, miten lapsia kasvatetaan. Lapsia ei tietenkään kuulu pelotella, mutta joskus heille pitää perustella sääntöjä voimakkainkin sanankääntein ja pitkien keskustelujen avulla. ”Et saa juosta tielle, koska muuten voit kuolla!” ”Et saa koskea hellanlevyyn, koska muuten käteen sattuu tosi pahasti!” Voisiko kyseessä olla jotain samankaltaista isommassa mittakaavassa? Toki erona on se, että ikävät seuraukset Vanhassa testamentissa eivät vain tapahdu, vaan Jumala saa ne aikaan. Mutta ehkä Jumala haluaa tehdä monisanaisuudessaan selväksi sen, että tuomion taustalla on jokin perustelu, ettei hän vain huvikseen ole vihainen. Ikään kuin koko tekstin voisi tiivistää ajatukseen siitä, että kyseinen rangaistus on todella merkityksellinen myös Jumalan näkökulmasta?

Efesolaiskirjeen viidennen luvun loppu on hyvä esimerkki raamatuntekstistä, joka herättää nykyaikana raivoa. Ai että mies on vaimon pää! Eikö se olekin ihan kivikautista ajattelua? Olen miettinyt alkukesästä jonkin verran kristinuskoa ja feminismiä: onko niin, että Raamatun opetus miehen ja naisen paikasta perheessä on naisia halventavaa? Omissa pohdinnoissani olen päätynyt siihen, että ei ole. Päinvastoin, Jumala joka on luonut meidät kaikki, tietää kyllä, minkälaisissa sosiaalisissa suhteissa voimme parhaiten. Miksi sitten kautta maailman kapinoidaan tätä järjestystä vastaan? Siinä meidän jokaisen tulee katsoa peiliin. Ovatko miehet hoitaneet oman velvollisuutensa perheen päänä (jakeet 25-28)? Onko Raamatun opetus johtajuudesta ymmärretty oikein (Jeesus pesi opetuslasten jalat, ”se joka teistä haluaa olla suurin, olkoon toisten palvelija”)? Nämä kysymykset eivät koske ainoastaan taistoa sukupuolten välillä. Ymmärrämmekö esimerkiksi, että meidän tulee viljellä ja varjella luomakuntaa, ei riistää sitä? Maailmakuvassa, jossa ihminen ei ole merkittävässä määrin syntinen, on helppo syyttää rakenteita ja uskoa, että kaikki hoituu, kunhan vain ”murramme patriarkaatin” yms. Mutta maailmankuvassa, jossa uskotaan objektiiviseen hyvyyteen, ja jossa ihmiset ovat syntisiä ja käyttävät rakenteita väärin, on mahdollista uskoa siihen, että rakenteet olivat alunperin hyvät ja oikeat. Jos tällainen pohdinta kiinnostaa enemmän, suosittelen tutustumaan Soili Haverisen työhön. Lopuksi haluan kuitenkin sanoa, että toki elämä menee joskus kummallisia polkuja pitkin, emmekä aina saa nähdä ideaalien toteutuvan – Jumala on läsnä niissäkin hetkissä. Lisäksi se, mitä perheen päänä oleminen tarkoittaa käytännössä, on asia, josta saa ja tulee käydä paljon keskustelua.

Esteri