Kylvämisen ja sadon leikkaamisen yhteys on yksi keskeinen periaate, joka ilmenee Raamatussa. Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Tämä periaate voi liittyä niin yksilön kuin seurakunnan elämään. Ne asiat, joihin keskitämme voimavarojamme, kasvavat ja voivat hyvin. Jos luomme uskollisesti kulttuuria, jossa rukoilemme toistemme puolesta, niin tulemme saamaan rukoilevan seurakunnan. Jos panostamme lapsiin, niin lapsiperheitä tulee seurakuntaan tulevaisuudessakin. Toisessa kirjeessä korinttilaisille Paavali liittää kylvämisen ja niittämisen periaatteen antamiseen, 2 Kor 9:6.
Toinen puoli on siinä, että voimme kylvää ympärillemme myös huonoja asioita. Viha synnyttää vihaa ja katkeruus lisää katkeruutta. Tämän kehän voi muuttaa anteeksianto ja Jeesuksen kohtaaminen. Jeesuksessa avautuu aina toivon näköala.
Paavali kirjoittaa kahdesta viisaudesta, jotka elämässä on tarpeen oppia. Ensinnäkin hän kehottaa kantamaan toistemme taakkoja, 6:2. Jakeen loppuosan mukaan näin toimien täytämme Kristuksen lain. Jakeessa viisi tulee ilmi toinen näkökulma: Jokaisen on kannettava oma kuormansa. Emme voi vaatia toisia kantamaan omia taakkojamme. Jeesus antoi tähän liittyvän lupauksen: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon.” Matt 11:28. Elämässä on asioita, joista emme vapaudu edes rukouksen avulla, mutta Jeesus on niissäkin kanssamme.
Mika