Kategoria: Luemme Raamattua

2. Moos. 11

Apt. 4

”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” (Apt. 4:12)

Tänään on Herran päivä. Alkuseurannan kristityt viettivät sunnuntaita Herran päivänä, koska se on Jeesuksen ylösnousemuksen päivä (ks. esimerkiksi Ilm. 1:10).

Voimme kiittää ja ylistää Jeesusta joka päivä. Erityisesti voimme kiittää ja ylistää häntä sunnuntaina, kun saamme kokoontua seurakuntana yhteen. Tapaamisiin siis tänään kaupunginkirkossa!

Samalla voimme ajatella kristittyjä veljiämme ja siskojamme, jotka kokoontuvat yhteen sunnuntaisin kaikkialla maailmassa. Joillekin se on helpompaa ja toisille vaikeampaa. Siunaa, Jeesus, lapsiasi kaikkialla maailmassa!

Kiitokseen ja ylistykseen voit liittyä jo heti aamusta, jos haluat, esimerkiksi katsomalla Youtubesta Brooklyn Tabernacle Choirin ylistyslaulun Jesus is. Ystävämme vinkkasi tästä kuorosta jokin aika sitten. Kyseessä on newyorkilaisen megaseurakunnan kuoro, ja mittasuhteet ovat isot. Ehkä tässä voi kuitenkin nähdä ja aistia jotakin siitä, mitä kiitos ja ylistys on kerran perillä taivaassa.

Pekka

2. Moos. 10

Apt. 3

”Mutta Pietari sanoi: »Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.»” (Apt. 3:6)

Apostoli Paavalin ja Jeesuksen kohtaaminen Damaskoksen tiellä on hyvin puhutteleva kertomus siitä, mitä Jeesuksen kohtaaminen ihmisen elämässä voi vaikuttaa (ks. Apt. 9). Apostoli Pietarin kohdalla asiat kehittyivät hitaammin kuin Paavalin tapauksessa. Apostolin tekojen edellisessä luvussa Pietari pitää pitkän puheen ja selittää helluntain tapahtumien taustoja ja merkitystä (Apt. 2:14-41). Puheen seurauksena noin 3000 henkiä kastettiin. Tämän päivän luvussa Pietari parantaa sairaan ihmisen ilmeisesti ensimmäisen kerran Jeesuksen kuoleman jälkeen. Pietari oli jo aiemmin parantanut sairaita Jeesuksen eläessä, kun Jeesus lähetti opetuslapset julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita (Luuk. 9:1-6).

Vaikka Pietari oli Jeesuksen opetuslapsi ja Jeesuksen tekojen silminnäkijä, hän lähti omaan palvelutyöhönsä reilusti miinuksen puolelta, kun hän kielsi Jeesuksen kolme kertaa ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista (Matt. 26:69-75). Jeesuksen täytyi häntä rohkaista ennen taivaaseen astumista (Joh. 21:15-19). Pyhän Hengen vuodattaminen helluntaina vielä tarvittiin, että Pietari sai lopullisen vahvistuksen ja rohkeuden lähteä jatkamaan Jeesuksen työtä.

Missä asioissa sinä tarvitset tänään rohkaisua? Ketä voisit olla rohkaisemassa?

Pekka

2. Moos. 9

Apt. 2

”He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” (Apt. 2:4)

Ainakin jossakin vaiheessa puhuttiin paljon Pyhän Hengen kasteesta ja Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Itse asiassa molemmat ilmaisut löytyvät eilisen ja tämän päivän teksteistä. Monesti tähän on liitetty myös kielillä puhumisen armolahja merkkinä siitä, että ihminen on saanut Pyhän Hengen kasteen ja/tai hän on täyttynyt Pyhällä Hengellä.

Apostoli Paavalin mukaan kaikki eivät kuitenkaan puhu kielillä (1. Kor. 12:30). Näin ollen Pyhän Hengen täyteyden kokeminen ei ole ymmärtääkseni sidoksissa kielillä puhumiseen.

Paavali kuitenkin kannustaa tavoittelemaan armolahjoja ja erityisesti profetoimisen lahjaa (1. Kor. 14:1). Ymmärrän tämän itse niin, että Jumalan armostaan antamat armolahjat voivat olla erittäin hyödyllisiä ja käyttökelpoisia välineitä Pyhän Hengen läheisyyden ja jopa täyteyden kokemiseen omassa elämässä toisia ihmisiä varten. Uskon myös niin, ettei Pyhän Hengen täyteyden kokeminen rajoitu pelkästään armolahjoihin. Pyhän Hengen täyteyden voi uskoakseni kokea hyvin monin tavoin. Jumala kohtaa meitä hyvin henkilökohtaisilla tavoilla.

Tähän loppuun voisin lyhyesti kertoa yhden tilanteen omasta elämästäni. Kesällä 1989 olin Englannissa interrailaamassa ja päädyin siellä yhtenä sunnuntaina helluntaiseurakunnan kokoukseen. Puolestani rukoiltiin ja koin siinä hetkessä vahvan Pyhän Hengen kosketuksen.  Sinänsä se ei ollut inhimillisesti mitään ihmeellistä. Olin koko ajan tajuissani ja ns. järjissäni, mutta kuitenkin siinä hetkessä koko elämänkäsitykseni muuttui. Jeesuksesta tuli hyvin todellinen. Olin ollut hyvin arka kertomaan uskostani, mutta siinä hetkessä tuntui, että voisin todistaa uskostani missä vain ja kenelle tahansa. Valitettavasti tuo tunne ajan mittaan laantui, mutta ymmärrys Jeesuksen todellisuudesta on kuitenkin säilynyt koko ajan. Siinä elämäntilanteessa, jossa tuolloin olin, tuo kokemus oli äärimmäisen tarpeellinen ja auttoi minua tekemään oikeita ratkaisuja.

Pekka