Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 8

Tässä luvussa profeetta Hesekiel sai vahvan näyn Jumalan maailmasta ja sieltä käsin hänelle näytettiin yksityiskohtaisesti kansan luopumusta ja pakanallisuutta. Ajattelen, että profeetan on pitänyt saada yliluonnollisella tavalla ikään kuin tiedon sanat saarnojen pohjamateriaaliksi, että hän on pystynyt vakuuttamaan kuulijat viestinsä tietolähteestä, kansan omasta Jumalasta.

2. Kor. 8

Jakaminen, materiaalinenkin jakaminen on osa seurakunnan olemusta. Joskus tuskastuttaa, kun on niin monta vaihtoehtoa tukea, paljon tarpeita. Monet tahot lähettävät pankkisiirtolomakkeita, on yhdistyksiä, medioita ja lähetysjärjestöjä ja ties mitä. Kaikki tarvitsisivat tukea, tavallisimmin rahaa. Avustuskohteen valitseminen ei ole helppoa, kun kaikkeen ei yksi ihminen tai perhe pysty. Itse pidän tärkeimpänä oman paikallisseurakunnan tarpeita. Mihin se saadut varat käyttää, on seurakunnan tukiyhdistyksen vastuulla. Vuosittain tilit tarkastetaan ja vuosikokous myöntää vastuuvapauden, jos kaikki on toimintasuunnitelman mukaista ja kirjattu ”hyvän kirjanpitotavan mukaisesti”. Turvallista näin. Lahjoittamisiin.

Pirkko

Hes. 7

Profeetta Hesekiel on minulle varsin jäsentymätön Vanhan testamentin henkilö. Lähdekirjastani luin, että hän oli pakkosiirtolaisten profeetta ja monessa muussakin roolissa siellä. Samaan aikaan Jeremia oli Jerusalemiin jääneiden profeettana. Jumalan suurta rakkautta on ollut varustaa omansa profeetoilla, vaikka olikin joutunut sallimaan kansalle tällaisen onnettomuuden. Kun kaukana kotoa joku julistaa tuttua oppia ja sen pohjalta totuutta, voisi ajatella kansan identiteetin säilyvän ja kansaa houkuttavan kääntyä oman Jumalan puoleen. Samalla nuoremmat sukupolvetkin tulivat tuntemaan hengellisen perintönsä.

Tässä luvussa profetoidaan tulevasta. Jumalan unohtumisesta ja jumalisesta elämästä luopumisen seurauksena oli tulossa tuho. Kaikesta piti luopua. Tämän luvun lopuksi profeetta julisti Herran sanana: ”He tulevat tietämään, että minä olen Herra.” Tätähän Jumala haluaa viestiä edelleenkin.

2. Kor. 7

”Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitä Tituksen tulolla” (6). Titus toi viestiä, että Korintin seurakunnassa oli ikävöity Paavalia. Näin ymmärrän. Tieto, että joku kaipaa jossain, on mielenterveydelle tarpeellista. Kaipaus kertoo toisen ihmisen hyväksymäksi tulemisesta. Miten paljon jääkään viestimättä tuota kaipausta tai jopa ikävää elämän arjen tiimellyksessä.

Paavalikaan ei välttynyt masennukselta, näin tulkitsen. Oli ollut ulkoapäin tulevaa painetta ja sisällä pelkoa. Tällaisessa tilanteessa ei ole eduksi jäädä yksin, vaikka se olisikin houkutteleva valinta. Tituksen tulo merkitsi paljon ja tapaaminen oli enemmän kuin pelkkä työkokous.

Kenelleköhän voisin olla lohtua ja rohkaisua tuova ”Titus” tänään?

Pirkko

Hes. 6

2. Kor. 6

Luin äsken kirjaa “Nimesi on rakastettu”, joka sanoittaa ihmisenä kasvua kristilliseltä arvopohjalta. Sieltä kokosin muutamia ajatuksia tähän lukuun liittyen. Armosta eläminen ei ole helppoa, mutta sen vastaanottaminen ei jää turhaksi!

Vapahtajan vastaanottaminen on Jeesuksen toivottamista tervetulleeksi omaan elämään, avautumista anteeksiannon voimalle ja vapaudelle. Elämä Jeesuksessa perustuu armoon, aitouteen, rakkauteen, yhteyteen ja aitoihin suhteisiin. Näiden varaan rakentuu myös ihmisen psyykkinen hyvinvointi. Kun olemme armosta pelastettuja, niin armon on mahdollista kasvattaa meitä rakentavimpiin suhteisiin lähimmäistemme kanssa sekä mielen uudistukseen. Mieli on aivojen, kehon ja ympäristön vuorovaikutusverkosto. Se on vahva osa minuuttamme ja persoonaamme. Tarvitsemme paljon hyvän ja hyväksynnän toistoja mielen toipumiseen. Armo auttaa meitä olemaan totta itsellemme ja lähtemään tutkimaan itseämme uteliaasti Jeesuksen omina.

Voisiko Jumalan työtoveriksi kasvun tavoitteiksi poimia seuraavaa?: “Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima (6-7).  Lisäisin vielä tähän Paavalin moton  flippiläiskirjeestä (4:13):”Kestän kaiken hänen avullaan joka antaa minulle voimaa.”

Juha