Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 6

2. Kor. 6

Luin äsken kirjaa “Nimesi on rakastettu”, joka sanoittaa ihmisenä kasvua kristilliseltä arvopohjalta. Sieltä kokosin muutamia ajatuksia tähän lukuun liittyen. Armosta eläminen ei ole helppoa, mutta sen vastaanottaminen ei jää turhaksi!

Vapahtajan vastaanottaminen on Jeesuksen toivottamista tervetulleeksi omaan elämään, avautumista anteeksiannon voimalle ja vapaudelle. Elämä Jeesuksessa perustuu armoon, aitouteen, rakkauteen, yhteyteen ja aitoihin suhteisiin. Näiden varaan rakentuu myös ihmisen psyykkinen hyvinvointi. Kun olemme armosta pelastettuja, niin armon on mahdollista kasvattaa meitä rakentavimpiin suhteisiin lähimmäistemme kanssa sekä mielen uudistukseen. Mieli on aivojen, kehon ja ympäristön vuorovaikutusverkosto. Se on vahva osa minuuttamme ja persoonaamme. Tarvitsemme paljon hyvän ja hyväksynnän toistoja mielen toipumiseen. Armo auttaa meitä olemaan totta itsellemme ja lähtemään tutkimaan itseämme uteliaasti Jeesuksen omina.

Voisiko Jumalan työtoveriksi kasvun tavoitteiksi poimia seuraavaa?: “Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima (6-7).  Lisäisin vielä tähän Paavalin moton  flippiläiskirjeestä (4:13):”Kestän kaiken hänen avullaan joka antaa minulle voimaa.”

Juha

Hes. 5

2. Kor. 5

Luvusssa puhutaan uusista luomuksista. Paavalilla oli taivaskaipuuta. Hän kuvailee sitä monin tavoin. Tämä maallinen majamme rapistuu ja odotamme päästä pukeutumaan uuteen taivaalliseen asuumme ja ikuiseen asuntoon, joka ei ole ihmiskätten työtä. Uskon silmin hän tätä katselee näkymättömään ja se antaa turvallisen mielen odottaa ja jaksaa vaikeuksissa. 

Ennen taivaan kotiin menoa on olennaista pyrkiä elämään Jumalan mielen mukaan Herran pelossa eikä elää enää itselleen, vaan Kristukselle. Saamme olla Kristuksen lähettiläitä, koska hän on uskonut meille sovituksen viran.

Toinen uusi luomus on tapahtuu jo täällä Kristuksen kohtaamisessa, uudestisyntymisessä. “Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle” (17). Tämän tapahtuman kokee jokainen omalla tavallaan. Joillekin se voi olla  iso vapautus jostain riippuvuudesta ja toisille, kuten minulle, se oli sisäinen varmuus siitä, että nyt on elämä hyvissä käsissä. Suurin muutos tapahtuu suhteessamme Jumalaan. Jos olemme suostuneet sovintoon Jumalan kanssa, saamme vastineeksi Jumalan vanhurskauden ja Jumalan lapsen aseman. Ihmisenä kasvu saa uusia aineksia, kun armo kutsuu meitä kasvuun viljelemään ja varjelemaan mieltämme sekä uudistamaan elämäämme.

PS. tänään veisataan suvivirttä hartaasti ympäri Suomea. Liity mukaan!

Juha

Hes. 4

2. Kor. 4    

Aarre saviastiassa 

Luvussa tulee esille upeasti Paavalin esittämänä, että vaikka me olemme heikkoja ja monin tavoin huonoja Kristuksen palvelijoita, meillä on hyvä sanoma ja valloittava evankeliumi. Siinä ei pitäisi olla mitään häpeämistä, vaan Jeesusta tulisi rakastaa niin paljon, että hänen tuoksunsa leviäisi ympärillämme. Mihinkään arkailuun ei pitäisi olla ainakaan Paavalin mielestä syytä. “Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat” (Room 1:16). Paavali ei lannistu, vaan hänellä oli katse suunnattu jo tulevaan voittopalkintoon, taivaalliseen asuntoon.

Tällaista asennetta itsekin kaipaisi, koska mielen täyttää helposti monet kiireet ja murheet kylväjävertauksen tapaan. Aarre on tosiaan saviastiassa! Kiitos Jeesus, että sinulle voi taas jättää kaiket taakkani ja uskoa lupaukseen, että “silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil. 4:7). Vaikka olemme ahtaalla, meillä on toivo ja armo!

Jeesus on Herra!

Juha