Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 27

Tässä luvussa on kertomus vanhan Iisakin huijaamisesta. Rebekka, Iisakin vaimo, neuvoo, miten Iisakia voi pettää ja Jaakob sai esikoissiunauksen. Olen joskus miettinyt, oliko tämä petos tarpeen? Miten vanhempi olisi palvellut nuorempaa (1 Ms 25:23) ilman petosta. Vuosisatojen veljesviha jäi seuraukseksi Jaakobin heimon ja Esaun (Edomin) välille. Jaakob suostui äitinsä juoneen, vaikka epäröikin sen onnistumista. Kyselen mielessäni myös, kuuluiko Rebekan puuttua isän ja pojan väliseen suhteeseen.

Äitinä pohdin, mihin asioihin minun kuuluu puuttua ja missä asioissa vetäytyä sivummalle, vaikka suu ja pää olisi täynnä niin hyviä ja tarkoituksenmukaisia neuvoja seuraavalle sukupolvelle. Jotkut neuvot otetaan vastaan ja jotkut neuvot saavat heidät mitätöimään neuvot sekä neuvojan. Oman vastuun ja toisten rajojen tunnistamisessa  on viisauden anomisen paikka.

Ilm. 20

Tämän luvun otsikoita ovat Tuhatvuotinen valtakunta, Saatanan lopullinen tappio ja Viimeinen tuomio. Vahvoja asioita kommentoitavaksi. Näistä teemoista taitaa olla maailman kuulua taidettakin tehtynä. Kun luen tätä lukua ja etsin, millainen vastuu näistä asioista on yksittäisellä uskovalla tai seurakunnalla, en löydä roolitusta. Toimijat ja vastuulliset ovat taivaallisia, valtaistuimella istuvia ja heillä on tuomiovalta.

Sijoitan itseni niihin, jotka ovat mukana ensimmäisessä ylösnousemuksessa ja joihin toisella kuolemalla ei ole valtaa (jae 6). Lohduttavaa ja pelottomuutta tuottavaa on, että saamme uskoa jo nyt ja antaa kunnian Vapahtajallemme, hänen verelleen ja luottaa, että olemme Hänessä turvassa näissä ihmistä suuremmissa tapahtumissa.

Pirkko

1. Moos. 26

Oli kyllä yllättävää lukea, miten lupauksen lapsi Iisak kulkee isänsä jalanjäljissä! Iisak toisti isänsä tapoja ja sai suuren siunauksen isänsä kuuliaisuuden tähden. Tässä luvussa mainitaan, miten Iisak sai käydä läpi monta samaa asiaa kuin isänsäkin Abraham, kuten sen, että Iisak sanoi pelon takia vaimoaan valheellisesti sisarekseen. Lisäksi oli mm. nälänhätää, Jumalan ilmestyminen ohjeiden kanssa, liitto Abimelekin kanssa, riita kaivoista, suurta taloudellista menestystä ja myös hyvä todistus ulkopuolisilta: “Me olemme nähneet, että Herra on sinun kanssasi. Sinulla on Herran siunaus!” (26, 28)

Iisakin kuolinilmoitus oli myös hyvin samanlainen isänsä kanssa: “Ja Iisakin elinaika oli sata kahdeksankymmentä vuotta. Ja Iisak vaipui kuolemaan ja tuli otetuksi heimonsa tykö, vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena. Ja hänen poikansa Eesau ja Jaakob hautasivat hänet” (1. Moos 35:28-29).

Pelkästään tämän luvun perusteella voisi ajatella, että kylläpä Iisak pääsi helpolla. Odotteli vain tulevia siunauksia ja rikkauksia heprealaiskirjeen 11:1 mukaisesti. Eesau ja Jaakob pitivät kuitenkin huolen siitä, että isällä riitti murhetta elämässään ja aihetta rukoilla ainakin poikiensa puolesta.

Hienoa lukea, miten isän saama siunaus kantaa tuleville sukupolville. Väistämättä tulee mieleen ensimmäisen käskyn selityksestä se positiivinen asia Jumalan uskollisuudesta: “Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja pitävät minun käskyni” (2. Moos. 20:6). Toisaalta voi ajatella, että Iisak sai hyvän ja monipuolisen kasvatuksen vanhemmiltaan, jonka avulla hän oppi selviytymään kaikenlaisista tilanteista ja huolehtimaan perheestään ja sekä maallisesta että hengellisestä perinnöstään. Isän ja pojan yhteisen vaelluksen aikana oli paljon Jumalan kanssa elettyä elämää ja monta tärkeää elämänohjetta siirtynyt isältä pojalle. Eikä vaan isän, vaan myös äidin vaikutus oli suuri Iisakin elämässä. 

Sillä on siis väliä myös muiden kuin itseni kannalta, miten elän elämäni. Alkaa taas vastuu painaa. Tässä sitä tuli meille  vanhemmille mietittävää, että minkälaisen perinnön haluamme jättää seuraavalle sukupolvelle ja miten sen teemme? Ainakin kannattaa pyytää Jumalan siunausta!

Ilm. 19

Juha

1. Moos. 25

Luvussa on mukana elämän suurimmat asiat, syntymä ja kuolema, jonka jokainen käy läpi täällä maan päällä. Kuulostaa aika täyteläiseltä elämältä tuo elämä, jonka Abraham eli. “Abraham eli kaikkiaan 175 vuotta. Sitten hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena, ja hänet otettiin isiensä luo” (7-8).

Kuuntelin lomalla Frank Martelan kirjaa elämän tarkoituksesta ja merkityksestä. Se tuli mieleeni kuin mietin sanontaa “elämästä kyllänsä saaneena”. Kirja oli mielenkiintoinen ja täynnä hyviä ideoita ja ohjeita, joiden avulla voi löytää merkityksellisen elämän. Panosta ihmissuhteisiin; auta muita, niin tulet itsekin autetuksi; tule ihmiseksi, joka olet ja ota kaikki kykysi käyttöösi! Sisältö jäi kuitenkin vähän kapeaksi, koska kirjoittaja sulki pois elämän tarkoituksen löytymisen pitäen sitä liian ulkopuolisena annetuksi. Näin hän jätti yliluonnollisen ja Jumalan ulos ajattelustaan. Itse kokemusasiantuntijan roolissa voin kertoa, että minulle elämän tarkoitus ja merkitys aukesi, kun löysin yhteyden Jumalaan. Kun liityin mukaan Jumalan suureen suunnitelmaan ja sen toteuttamiseen, sain tarkoituksen löytymisen lisäksi kokea lepoa ja rauhaa.  Elämän tarkoitukseksi voisin tarjota esim. tätä ns. rakkauden kaksoiskäskyä, jonka kautta löytynee myös merkitys:” ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

Sitten kaksosten pariin. Jumalan tiet ovat ihmeelliset, mutta jotain tuttua on tässä Jaakobin ja Esaun tarinassa. Ensin kiinnittyi huomio siihen, että jo syntymättömien lasten äidin ja ehkä lapsienkin puolesta rukoiltiin, koska Rebekka oli hedelmätön Iisakin äidin tapaan. Koska Esau syntyi ensin ja oli siis vanhempi, hänelle olisi normaalisti kuulunut esikoisen oikeus ja siihen liittyvä Jumalan siunaus. Jumalan kuitenkin muutti järjestystä siten, että Iisakin pojista nuorempi, eli Jaakob, sai erityisaseman ja vanhempi, eli Esau joutui palvelemaan häntä. Näin tässä menetystarinassa sitten kävi, että halvalla meni esikoisoikeus. Jaakob oli siitä kummallinen päähenkilö, että vaikka hän toimi usein väärin, niin siitä huolimatta Jumala valitsi hänet ja loi hänen kauttaan Abrahamille luvatun suuren suvun. Jumala ei hylkää väärintekijöitäkään!

Meidän kaksosista, jotka ovat jo aikuisia miehiä, on myös ihmeellinen tarina kerrottavana. Vaimollani oli ongelmia raskauden kanssa ja hän joutui usein käymään lääkärissä ja sairaalassakin lepäämässä. Olimme jo aika onnettomia. Muistan kun eräänä yönä keskellä epätoivoa otimme Raamatun ja aloimme lukea sitä varmaan jostain peukkupaikasta. Silloin silmiimme avautui jae, jonka olemassaolosta emme olleet edes tietoisia, Jesaja 49:20 “Lapsesi luulit jo menettäneesi, mutta saat vielä kuulla, kuinka he sanovat toisilleen: »Täällä on ahdasta, siirry vähän, että minäkin mahdun asumaan.»”. Niin siinä sitten kävi, että tämän lupauksen toteutumisen toivossa me kaikki selvisimme ja lääkäri lausui lähes samat sanat käydessämme tarkistuskäynnillä raskauden loppuvaiheessa. Kiitos Jumalalle hänen rakkaudestaan ja uskollisuudestaan!

Ilm. 18

Juha