Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi
Korintin seurakunnassa ei ongelmia puuttunut. Tässä luvussa Paavali puolustaa ylösnousemuksen merkitystä evankeliumin sanomassa, koska hänelle oli esitetty kysymyksiä ja eriäviä mielipiteitä asiasta. Paavali ei lähde kovin filosofiseen keskusteluun, vaan korostaa evankeliumin merkitystä. Sen vastaanottaminen ja sen sanomasta kiinnipitäminen on kaiken perusta, jonka avulla myös me pelastumme. Ytimessä on se, että “Kristus kuoli meidän syntiemme, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu.” Kaikkien ihmisten ylösnousemuksen perustana on Kristuksen ylösnousemus. “… jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee”(23). Kiitos tästä lupauksesta!
Paavali puhuu myös armosta ja sen vaikutuksesta (10). Armo on se, joka saa aikaan kasvun. Jumalan ehdoton rakkaus ja huolenpito saivat myös entisen vainoaja Paavalin löytämään itselleen uuden identiteetin ja tehtävän Jumalan valtakunnassa. Sitä kasvua hän varmaan toivoo myös korinttilaisille.
Koska kuolema on nielty ja voitto saatu, kehotetaan meitä tekemään innokkaasti Herran työtä, sillä hän ei anna meidän työn mennä hukkaan. Siinäpä haastetta! Voisiko armo vallata meitäkin yhä enemmän ja kasvattaa kiinni Jeesukseen ja hänen meille antamaan tehtävään? “Armo riittää”, sanotaan laulussa. Saakoon se olla elämämme pohjavire ja kannattaja.
VT:n viesti on aika selvä. Jos ymmärrän armon ja Jumalan rakkauden, se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämän asenteeseen, jossa Jumalan ylistys ja kiitollisuus kietoutuvat yhteen kaikessa!
Armoa ja rauhaa tähän viikkoon!
Juha