Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 24

Jumala oli siunannut Abrahamia kaikin tavoin:” Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja” (35). Nyt oli tulossa unelmaminiä, match made in heaven.  Abraham oli lähettänyt rukousten kera palvelijansa etsimään pojalleen Iisakille vaimoa, ja Jumala johdatti palvelijan oikean tytön luo. Rebekka oli rukousvastaus, joka oli valmis nopeisiin ratkaisuihin. Hän luotti Jumalan johdatukseen ja sanoi:”Tahdon!” Näin Jumala kauniilla tavalla johdatti nuoret yhteen. Vaikka Abraham oli laittanut morsiamen etsinnän liikkeelle ja se oli tavallaan järjestetty liitto, oli mukava lukea, miten rakkaus yhdisti heidät toisilleen.

Tämä tarina on ihmeitä täynnä, kuten moni muukin asia, minkä Jumala järjestää. Jumalan johdatusta kannattaa rukoilla. Jer. 31:9 Jumala lupaa johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Rukous avaa sydämemme Jumalalle ja antaa hänelle tilaa toimia elämässämme. Varsinkin suurten ratkaisujen alla  on syytä varata aikaa rukoukseen ja etsiä Jumalan tahtoa. Jumala voi antaa meille selvän sisäisen varmuuden ja levollisuuden siitä, että juuri tämä on oikea valinta ja oikea ratkaisu tähän tilanteeseen. Raamatusta on myös hyvä etsiä viisautta valintoihin. Eipä ole haitaksi kysyä neuvoa myös luotettavilta kavereilta, joilla on elämänkokemusta, ja pyytää esirukousta asian puolesta. Keskustelu selkeyttää usein omia ajatuksia, antaa uusia näkökulmia ja myös mahdollisuuden käyttää tervettä järkeä eri vaihtoehtoja punnitessa. Joskus Jumala puhuu olosuhteiden kautta ja ihmeidenkin kautta. Kaikkein vaikeinta on varmaan kuitenkin odottaminen ja epätietoisuudessa eläminen! 

Kun vielä menneitä muistelen, niin tämä vaimoasia laittoi minutkin rukoilemaan aikoinaan aika ahkerasti, ja kyllä se kannatti! Tunsimme toinen toisemme jo aiemminkin, mutta kun Jumala johdatti meidät samaan työpaikkaan, niin sitten se lempi leiskahti! Nyt on sitten aika rukoilla nuoremmalle sukupolvelle Jumalan johdatusta ja siunausta elämän valintoihin.

Ilm. 17

Juha

1. Moos. 23

Abraham oli suuressa arvossa vieraassa maassa. “Herra, sinä Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme!” Aiemmin (21:22) annettiin Abrahamista myös hyvä todistus:”Jumala on sinun kanssasi kaikessa mitä teet.” Hänen uskonsa ja luottamuksensa Jumalan lupauksiin teki hänet hienoksi esimerkiksi. Abrahamia johdatettiin askel kerrallaan: ”Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa” (Hepr. 11:8). Aabrahamilla oli herkkyyttä kuulla kun Jumala puhui hänelle eikä hän kyseenalaistanut Jumalan puhetta, vaan toimi kuuliaisesti. 

Luvussa kerrotaan myös suuresta surusta. Aabrahamin vaimo ja pitkäaikainen elämänkumppani Saara kuoli 127-vuotiaana. Abrahamille se oli varmaan raskas hetki. Olihan hän Saaran kanssa tehnyt yhdessä pitkän matkan Jumalaa seuraten. Hän hoiti surutyötä itkemällä, viettämällä valittajaiset ja hankkimalla hautapaikan, jotka ehkä kertovat heidän loppuun asti kestäneestä rakkaudestaan tai sitten vaan velvollisuudesta järjestää vaimolle asianmukaiset hautajaiset.

Itselleni heräsi vähän empatiaa Saaraa kohtaan, koska vain Abrahamia kehuttiin yhteisistä saavutuksista, mutta se taisi olla maan tapa silloin. Saara ei päässyt helpolla elämässään. Paimentolaisena eläminen jatkuvasti liikkeellä olevan miehen kanssa oli varmaan vaativampaa kuin kaupungissa eläminen. Lapsettomuus oli hänelle suuri murhe elämässä. Hän kunnioitti miestään, oli hyväkäytöksinen, kaunis ja sai osakseen arvostusta myös Abrahamilta. Abraham kuunteli myös vaimoaan ja kriisitilanteissa Saaran sanalla oli painoarvoa. Tästä esimerkkinä oli mm. se, kun Saaran painostamana Abraham lähetti raskain mielin Haagarin ja Ismaelin maailmalle.  

Lähtiessään Abrahamin matkaan, ei Saarakaan tiennyt miten ihmeellisen elämän hän sai elää ja vielä synnyttää ikäihmisenä lupauksen pojan Iisakin. Yhdessä he jaksoivat loppuun asti Jumalaa kuunnellen ja seuraten. Jumala antoi hänelle myös kuninkaallisen nimen Saara, joka tarkoittaa ruhtinatarta. Saaran nimi löytyy myös Heprealaiskirjeen 11 luvun uskon esikuvia listauksesta: “Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa oli ohi” (Hepr. 11:11). Voinee kai sanoa, että Jumala antoi Abrahamille avun, joka oli hänelle sopiva.

Tuli mieleen itsekin useita vuosikymmeniä avioliitossa eläneenä se, miten helppo on arkipäiväistää puolison merkitys elämässä. Myönteisen palautteen antaminen, kehut ja kiitokset ovat tärkeä osa kukoistavaa suhdetta. Nyt voisi ottaa siitä itselleen haasteen ainakin täksi päiväksi;)

Ilm. 16

Juha

1. Moos. 22

Abrahamin tarina on varmaan yksi äärimmäisistä tavoista koetella uskoa. Se tuntuu aika oudolta enkä ymmärrä miksi tällainen vaatimus annettiin Abrahamille. Ehkä paikalliset sen ajan ihmiset ymmärsivät sen paremmin. Abraham selvisi kuitenkin tilanteesta kunnialla ja sai siitä palautteena:” Nyt minä tiedän, että pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi” (12). Tästä onnistumisesta tuli myös siunaus ja lupaus lukemattomista jälkeläisistä: “Sinun jälkeläistesi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska olit minun äänelle kuuliainen!” (18) Näiden varassa oli hyvä jatkaa matkaa.  

Kyse on siis kunnioituksesta, rakkaudesta ja kuuliaisuudesta Jumalalle, eli kasvusta rakkaudellisessa suhteessa häneen. Jumalan pelko opettaa kuuliaisuuteen ja ohjaa tekemään sellaisia valintoja, jotka ovat Jumalan sanan opetuksen mukaisia. Uskoa ja vakaumustamme koetellaan tässä monella tavoin. ”Onko Jumala todella sanonut niin?” Lisäksi vastoinkäymisiä ja haasteita on jokaisen tiellä riittävästi, myös sellaisia, jotka saattavat kyseenalaistaa Jumalan olemassaolon. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatella, että Jumala järjestäisi meille ylimääräistä kiusaa koetellakseen meitä. Voisiko ajatella, että pikemminkin hän antaa meille vapauden valita synnin ja paholaisen houkutukset, vaikka ne voivat erottaa meidät hänestä. Onneksi armoa riittää ja Jumala  on valmis antamaan anteeksi Kristuksen tähden, jottei  yhteytemme katkeaisi. 

UT:n uhrimieleen kannustava jae löytyy roomalaiskirjeestä:”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” 

Siunausta matkaan!

Ilm. 15

Juha