Kategoria: Luemme Raamattua

Päivän luvussa korostuu Abramin läheinen, keskusteleva suhde Jumalaan. Jumalan kutsu Kaldean Urissa oli varmaan ollut niin vahva kokemus Abramille, että hän rohkeni lähteä pois isiensä maasta uuteen, tuntemattomaan. Jumala oli tullut todelliseksi. Läheinen keskusteluyhteys, kysymyksineen ja vastauksineen jatkuu. 

 

Jumala puhuu ja rohkaisee, kutsuu luottamaan itseensä. Abram tarkentaa ja kysyy. Jumala on luvannut, että jälkeläisiä tulee paljon, mutta vielä ei edes yhtä poikaa ole syntynyt. Herra toistaa lupauksensa. Ja taas kerran Abram luottaa Herran lupaukseen. Vielä Herra muistuttaa siitä, miten kaukaa hän on tuonut Abramin tähän hetkeen rohkaisten luottamaan, että Hän pitää lupauksensa loppuun asti. Abramin usko puhuttelee. Hän on matkannut uskossa jo pitkän matkan. Ja nyt Herra vielä kertoo, että tulee kestämään kauan ennen kuin Abramin jälkeläiset saavat luvatun maan omakseen. Eikä Abram sitä itse tule näkemään. 

 

Abramin esimerkki kutsuu meitä läheiseen, luottavaan suhteeseen Jeesuksen kanssa. ”Minä luotan siihen, että Jumala, joka teissä on aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” Fil 1:6

 

Tänään taistellaan ja taistelujen jälkeen Abram kohtaa Salemin kuninkaan Melkisedekin, joka oli Korkeimman Jumalan pappi. 

Monet VT:n henkilöt tai tapahtumat viittaavat Jeesukseen niin Melkisedkin. Ehkäpä Jeesus, joka on aina ollut olemassa, ilmestyi Meldisedekinä Abramille?  

Jumala oli antanut Abramille lupauksen, että hänestä tulee suuren kansan isä ja että Jumalan siunaus tulee Abramille ja hänen jälkeläisilleen. 1 Moos 12:1-3. 

Abrahamin sukupuusta syntyi aikanaan Jeesuskin, Jumalan tarkoittama siunaus meille kaikille. Matt 1. Melkisedekin siunaus Abramille kertoo minulle Jumalan pelastussuunnitelmasta. 

 

Tämä kaikki korostaa sitä, miten tarkkaan ja kaukaa Jumala on suunnitellut kaiken. Hänelle mikään asia tässä maailmassa ei ole tullut yllätyksenä eikä tule yllätyksenä. Hän ei yllättynyt siitä, että Eeva tarjosi Aatamille omenan ja että he söivät sitä. Hänellä oli suunnitelma jo silloin Jeesuksen lähettämisestä pelastamaan maailmaa. Hän ei ylläty mistään asiasta meidänkään elämässämme. Hänellä riittää halua, voimia ja keinoja auttaa meitä. Hänellä on varattuna apua yllin kyllin. 

 

”Herra, ole meille armollinen! Toivoen me katsomme sinuun. Ole joka aamu käsivarsiemme voima, hädän hetkenä pelasta meidät! 

Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko.” Jes 33:2,6

 

Tämän viikon ajattelin kulkea Abramin ja Sarain matkassa. Eilisen päivän luvussa he lähtivät jo Jumalan kutsusta liikkeelle kohti uutta tuntematonta. ”Usko sai Abrahamin tottelemaan ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen.” Hepr 11:8,9 

 

Matka oli ollut jo tähän asti pitkä. Päivän luvussa silmiini pisti erityisesti ne jakeet, joissa kerrotaan Abramin pysähdyksistä ja siitä, että hän pystytti alttarin Herralle ja rukoili. 1 Moos 13:4,18. Tässä luvussa ei kerrota sen tarkemmin Abramin rukouksista, mutta rukous ja Herran puheen kuuleminen olivat tärkeitä. Arvatenkin matkat autiomaassa olivat vaivalloisia ja kuluttavia. Ehkäpä välillä nousi mieleen – ainakin Saraille – sekin, että kannattiko lähteä matkaan? 

 

Silloin kun oma matka on vaivalloista, niin meidänkin on hyvä pysähtyä, rukoilla ja kuunnella, mitä Jeesus meille puhuu. Jeesus on uskollinen, Hän ei petä lupauksiaan. Hän muistuttaa meitä lupauksistaan aivan kuten muistutti Abramiakin. Hän auttaa matkalla ja pitää huolta. Erämaassakin. 

 

”He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä Minä johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.” Jer 31:9