Ps. 144, 1. Kor. 10

Ps. 144

1. Kor. 10

Mietin tätä Psalmia lopusta päin. Viimeisissä jakeissa kuvataan onnellista kansaa, sen hyvinvointia ja menestystä. 
”Meidän poikamme ovat kuin reheviä taimia, jo nuorena vahvoiksi varttuneita, tyttäremme kuin kauniita pylväitä, temppelin koristuksen kaltaisia. 
Vilja-aittamme ovat täpötäynnä, meillä on kaikkea yllin kyllin. Lampaita ja vuohia on tuhansittain, kymmenintuhansin kedoillamme,
lehmämme ovat lihavia ja tiineitä. Meille ei satu vahinkoa, ei onnettomuutta, ei kuulu valitusta toreiltamme.
Onnellinen se kansa, jonka käy näin hyvin, onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!” Ps 144:12-15
 
Viime aikojen Ukrainan tapahtumat ovat saaneet monien rukouselämään uutta ulottuvuutta, niin minullakin. Tuntuu tärkeältä ja tarpeelliselta rukoilla Ukrainan, oman kotimaan, Euroopan ja myös Venäjän puolesta laajentuen välillä vieläkin isommille areenoille Aasiaan ja Afrikkaan. 
 
Omat rukoukset tuntuvat usein pieniltä huokauksilta suunnattomien kauheuksien ja vyöryjen edessä. Onneksi kyse ei olekaan minun rukousteni hienoudesta vaan Jumalan suuruudesta. Hänellä on kaikki valta maailmassa, Hän hallitsee. Ja lopulta Hänen hyvä tahtonsa tapahtuu – vääjäämättä. Nyt kaiken kuohunnan keskellä on meidän hyvä rukoilla sitä, että nämä kaikki tapahtumat kääntäisivät meidän ihmisten ajatukset ja sydämet Jumalan puoleen. Palaamaan Hänen yhteyteensä ja etsimään Häneltä apua.
 
Yksi selkeä rukousaihe tähän liittyen on myös syksyn Mediamissio. Että mahdollisimman moni suomalainen löytäisi uskon Jeesukseen. Että moni voisi tapahtuman jälkeen iloita Mediamission teeman mukaan: ”Se löytyi!” Kenen puolesta nimeltä mainiten voisin tätä rukoilla? Rukoillaan myös, että me KohtaamisPaikassa ja kaikissa muissakin seurakuntaperheissä ottaisimme avosylin uudet vastaan!
 
”Onnellinen se kansa, jonka käy hyvin, onnellinen se kansa, jonka jumala on Herra!” 
 

Tiina

Ps. 143, 1. Kor. 9

Ps. 143

1. Kor. 9

Psalmit ovat rikkaita ja syvältä koskettavia. Tämän päivän Psalmissa minua kosketti erityisesti jae 9: ”Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa”.
Ja erityisesti tuo jakeen loppuosa: ”Sinun luonasi olen turvassa.”
 
Kuten useimmat teistä tietävät, niin meillä on lastenlapsia. Näin kevään tullessa pihalla ollessa joskus kimppuun hyökkää joku pörriäinen! Silloin kuuluu huuto: ”Mummo, tule auttamaan, joku ampiainen pörrää!” Ja auttamaan mennään, eikä pörriäistä enää näy! Toisaalta kaikki varmaan olemme seuranneet Ukrainan järkyttäviä sotauutisia. Monen elämä on särkynyt ja vielä useamman turvallisuus horjunut. Oli myös surullista seurata suurta tulipaloa Valmetilla  (7.5.). Sekin kosketti meistä monia läheltä. Elämässä kohtaamme erilaisia uhkaavia tilanteita. Välillä pieniltä tuntuvia ja välillä megalomaanisen isoja.
 
Psalminkin jakeissa puhutaan monenlaisista uhkista. Osa niistä on ulkoisia, osa omasta sisimmästä nousevia. Syyllisyyttä. Voimien loppumista, uupumista. Kuoleman uhkaa. Vihollisen uhkauksia, vainoamista, pimeyttä. Ja kaiken tämän uhkan ja uhkailun keskellä kaikuu toivo! Psalmissa Daavid kaivaa rohkeutta muistellen sitä, miten Herra on häntä aiemmin auttanut nostaen katseensa ja kätensä uusien uhkien edessä Herran puoleen. 
 
”Sinuun minä turvaan – osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta! Sinun puoleesi minä käännyn – opeta tie, jota kulkea! 
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä! Sinun luonasi olen turvassa” , Ps 143:8,9
 

Tiina

Ps. 142, 1. Kor. 8

Ps. 142

1. Kor. 8

Opetus epäjumalille uhratun lihan syömisestä voi tuntua meistä vieraalta. Mutta periaate opetuksen taustalla on meillekin ajankohtainen.

Todellisuudessa on vain yksi Jumala. Sellaiset ulkoiset asiat, kuten ruokavalio ja tietyistä ruoista kieltäytyminen tai ravintolisien tai vitamiinien nauttiminen eivät vie meitä lähemmäs Jumalaa. Olemme vapaita noudattamaan vaikkapa erilaisia ruokavalioita mieltymystemme mukaan. Alkoholiakaan ei ole uskovilta kielletty.

Mutta jos syömisemme, juomisemme tai jokin muu elämäntapamme horjuttaa toisen uskoa, meidän tulee muuttua.

Onko rakkautta ja huomaavaisuutta, jos juomme viiniä tai olutta uuden elämän alkuun päässeen raittiiksi pyrkivän alkoholistin kyläillessä luonamme? Tai jos tuputamme herkkuja tekonivelleikkaukseen valmistautuvalle ja painoaan vähäkalorisella ruokavaliolla pudottavalle ystävälle?

Toisesta välittämistä on luopua jostakin toisen hyväksi. On kunnioitusta ja rakkautta lähimmäistä kohtaan pidättäytyä sellaisesta, mikä saattaa hänet kiusaukseen tai vahingoittaa häntä.

Heli