Kategoria: Luemme Raamattua

Jumala on luvannut jo monta kertaa, että hän siunaa Abrahamia isolla joukolla jälkeläisiä. Vuosien varrella Abrahamilta ja Saaralta on vaadittu kestäväisyyttä, kärsivällisyyttä, luottamusta ja uskoa sekä nöyryyttä myöntää omien mahdollisuuksien umpikuja. Nyt ollaan jo lupauksen täyttymyksen kynnyksellä. Saaran on kuitenkin vaikeaa nähdä muuta kuin tilanteen mahdottomuus. Ehkäpä Saaran naurahdukseen sisältyi myös pettymystä?

 

Tämä taitaa olla meillekin tuttua. Jumalan lupauksen toteutumista on saanut odottaa. Omat voimat ja keinot on loppuneet ja on ollut vaikeaa nähdä ratkaisua tilanteessa. Monta kertaa on mieleen voinut tulla miksi -kysymyksiä, pettymystä, pelkoa. Näin on ainakin minulle käynyt. 

 

Ehkäpä Jumala sallii odottamisen ja omien mahdollisuuksien umpikujan, että näkisimme Hänen mahdollisuutensa ja keinonsa. Että juurtuisimme Jeesukseen entistä syvemmin, näytti tai tuntui miltä tahansa. Että luottamuksemme häneen kasvaisi suuremmaksi kuin se, mitä itse näemme tai ymmärrämme. Että Hän saisi kaiken kiitoksen ja kunnian. 

 

”Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Jeesuksen Kristuksen, eläkää Hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu.” Kol 2:6,7.

 

Vuodet kuluivat. Edellisessä luvussa Abram oli 86 vuotias ja nyt hän on jo 99 vuotta vanha. Kolmetoista vuotta hurahti. Välillä mietin oman elämäni avointen kysymysten äärellä, että eikö Jumalalla ole kiirettä ollenkaan? Itse kun olen välillä kärsimätön ja vastausten olisi jo pitänyt tulla! Miltäköhän Abramista ja Saraista nämä odotusvuodet ovat tuntuneet? Onkohan Jumala ollut hiljaa tässä välissä? Onkohan pariskunta keskustellut monta kertaa siitä, että mitä tulikaan tehtyä?  Pelkäsivätköhän sitä, että olivat omilla tekemisillään suututtaneet Jumalan?

 

Mutta nyt Herra ilmestyy ja uudistaa liittonsa. Kutsuu Abramia seuraamaan uudestaan koko sydämisesti Jumalaa. Ja samaan hengenvetoon uudistaa lupauksensa siitä, että Abramista tulee monien kansojen kantaisä. Abram heittäytyy Herran eteen kasvoilleen maahan. Tästä kohtaamisesta tulee mieleen Jeesuksen ja Pietarin kohtaaminen rannalla, kun Jeesus uudisti kutsunsa Pietarille tämän kiellettyä Herransa hiilivalkealla. Jeesus kysyy kolmesti kysyy: ”Rakastatko sinä minua?”  Nyt Herra kutsuu Abramia seuraamaan häntä koko sydämestään.

 

Uuden sitoutumisen merkiksi Abram ja Sarai saavat uudet nimet. Abraham muistuttaa heprean sanoja ”kansojen paljouden isä.” Saaran nimi merkitsee ruhtinatarta. Ehkäpä liiton merkiksi tarvittiin myös joku vahva näkyvä merkki ja siksi Jumala määräsi esinahan leikkauksen.

 

 

”Jos olemme hänen kanssaan kuolleet, saamme hänen kanssaan myös elää. Jos kestämme lujina, saamme myös hallita hänen kanssaan. Jos kiellämme hänet, myös hän on kieltävä meidät. Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää.” 2 Tim 2:11-13.

 

Abram ja Sarai joukkoineen ovat olleet nyt kymmenen vuotta Kanaanin maassa. Jumalan lupauksesta on yli kymmenen vuotta eikä jälkeläisiä ole syntynyt. Abramille ja Saraille alkaa ikää karttua. Ehkäpä Sarai mietti, että pitää vähän auttaa Jumalaa ja ehdottaa, että orjatar voisi toimia synnyttäjänä! Poika syntyi, mutta hän ei ollut kuitenkaan se Jumalan lupauksen poika. Tästä seurasi monia hankaluuksia perheessä ja laajemminkin. 

Vaikka Sarai ja Abram ohittivat Jumalan ensimmäisen suunnitelman ja alkoivat järjestellä itse, niin Jumala armossaan piti huolta myös tästä pojasta ja orjataräidistä. Hagarilla oli kokemus siitä, että Jumala näkee hänenkin jokaisen askeleen. Ismaelin nimikin kertoo Jumalan huolenpidosta: Jumala kuulee.

 

Tämän luvun äärellä meitä kutsutaan luottamaan, vaikka joutuisimmekin odottamaan Jumalan lupauksien täyttymystä. Meidän ei kannata lähteä omin voimin ohittamaan Jumalan hyviä suunnitelmia. Jumalan suunnitelmat ovat meille ne parhaimmat, siksi kannattaa panostaa luottavaiseen ja kärsivälliseen odotukseen. Toimia vasta silloin, kun Hän kutsuu meitä toiminaan.

 

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer 29:11