Mistä kristillisessä uskossa on kyse? Osaisitko antaa vastauksen? Mikä kohta raamatusta voisi löytää tiiviin vastauksen?
Mielestäni se on Room. 4:23 – 5:11.
Edellä mainitut jakeet kolahtavat minuun vahvasti. Niiden lukemisen kautta tuntuu kuin palaisi juurilleen. Löytää jotain oleellista ja iänkaikkista informaatioähkyn kourissa.
Millaisia tuntemuksia sinulle tulee näistä jakeista?
— Tomppa
Ilahduin suuresti kun huomasin kommentointi viikolleni osuvan psalmit ja roomalaiskirje. Jos saisin päättää, niin raamattu alkaisi näistä kahdesta kirjasta. Kun tulin uskoon ja aloin alfa-kurssin kuluessa lukea raamattua, niin juuri nämä Raamatun kirjat koskettivat minua.
Kun maailma ympärillä kuohuu, varsinkin tällä hetkellä, niin on hyvä että elämässä on jotain pysyvää. Lempi-tv-sarjassani Lost esitettiin tärkeä kysymys: “Who is your constant?” Lieneekö it-alan työvuosien ansiota se, että muuttujiin (variables) ja vakioihin (constant) liittyvä kysymys muistuu mieleen edelleen.
Kun kysyn itseltäni “kuka on elämäsi vakio”, niin kyllä se on Jeesus. Oli sitten hyvät tai huonot ajat, oli sitten missä tahansa, oli tilanne millainen hyvänsä, niin Jeesus tuntuu olevan aina paikalla. Muita elämän vakioita miettiessä esiin nousee rukous, uskovien välinen yhteys ja raamattu.
Edellä mainittujen takia psalmien ja roomalaiskirjeen lukeminen tuntuu nyt kuin olisi tullut kotiin. Ne tuovat hyviä muistoja menneestä, turvallisen olon tähän hetkeen ja myönteisen olon tulevaisuudesta. Mitä sinulle näistä raamatun kirjoista tulee mieleen?
— Tomppa
Olen kirjoittanut näitä Raamattu-kommentteja kesäkuusta 2013 alkaen. Katsoin mielenkiinnosta, kuinka monta kertaa olen kommentoinut Roomalaiskirjeen 3. lukua ja kuinka monta kertaa olen siihen viitannut. Tilastot kertoivat, että kommentointivuoro on osunut tähän lukuun kaksi kertaa (25.1.2018 ja 15.3.2020). Sen lisäksi olen viitannut jakeisiin 22-24 seitsemän kertaa.
Ehkä tämä kertoo ainakin siitä, että itselleni em. jakeet ovat tärkeitä ja keskeisiä. Siinä ollaan ns. evankeliumin ytimessä. Jos ihmiseltä puuttuu ymmärrys siitä, että kaikki ihmiset ovat samassa asemassa ja että jokainen ihminen on syntinen ja vailla Jumalan kirkkautta, niin maailma näyttää varmaankin pahimmillaan juuri sellaiselta, mitä voimme jakeista 9-18 lukea. Kuvaus tuntuu valitettavan ajankohtaiselta. Puhetta Jumalasta, hänen valituistaan ja hänen antamastaan tehtävästä on ilmassa, mutta yksi oleellinen asia taitaa kuitenkin puuttua: Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen. Tämän vuoksi tuo puhe on turhaa, tyhjää ja turmiollista, koska se edistää vain sielunvihollisen tarkoitusperiä.
Kiitos, Jeesus, että sinä olet tie, totuus ja elämä kaiken tämän maallisen sekasotkun keskellä!
Pekka
