Kategoria: Luemme Raamattua

Valit, 3

Valitusvirsistä mieleeni nousee aina ensimmäisenä tämän päivän luvun jakeet 22-27. Jakeita kannattaa lukea ajan kanssa pysähtyen ja rukoillen. ”Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka etsii häntä. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.”

Apt. 27

Paavalin merimatka Roomaan oli vaarallinen ja samalla täynnä Jumalan huolenpitoa. Paavali näki tulevan vaaran merkit jo ennalta, mutta häntä ei kuunneltu. Haaksirikon yhteydessä Jumala puhui Paavalille siitä, että hän ja kaikki matkalla olevat tulevat pelastumaan, 27:22-25. Laiva todellakin tuhoutui, mutta ihmiset pelastuivat.  Jumala puhui samalla Paavalille siitä, että todistajan tehtävä jatkuisi vielä yhden tärkeän henkilön edessä – keisarin.  Jumala piti omalta puoleltaan huolta siitä, että Paavali saattoi todistaa kaikille, vaikka vaarallisia tilanteita riitti. 

Paavalin toiminta laivalla on jännää luettavaa. Hänellä oli Jumalan lupaus pelastumisesta. Hän ei jättäytynyt passiiviseksi, vaan toimi lupauksen rohkaisemana aktiivisesti. Paavali esti merimiesten pakoyrityksen laivalta. Hänen rohkaiseva esimerkkinsä ja sanat saivat kaikki syömään ennen mereen joutumista. Ilman ruokaa he olisivat olleet liian heikkoja mereen joutuessaan. Erityisesti kriisiaikoina tarvitaan tällaista johtajuutta, jossa kuunnellaan Jumalaa ja toimitaan rohkeasti.

Mika

Valit, 2  Apt. 26

Val 2

Jos tässä luvussa kuvaillut asiat ovat todella tapahtuneet Jerusalemille tuolloin, on tuho ollut kauheaa. Nälänhätä on vienyt ihmiset tekemään hirveyksiä selviytyäkseen hengissä. Jumalaa syytetään tuhon aiheuttajaksi, silti valitus osoitetaan Hänelle.

Jumala kestää valituksen ja ymmärtää kärsivää ja auttaa ajallaan. Mikä on kärsimyksen tarkoitus – en osaa vastata. Jumalan puoleen silti käännyn ja uskon, että valituksella on rakastava kuuntelija.

Apt 26

Paavali sai kuningas Agrippalta luvan puhua puolestaan. Paavali kertoi, että hänen elämänsä oli ollut alusta alkaen, nuoruudesta asti kaikkien juutalaisten tiedossa. Paavali oli siis ollut paikallinen julkkis, ainakin juutalaisten keskuudessa. Näitä julkkisten kääntymyksiä Jeesuksen seuraajiksi on tapahtunut jo alkuseurakunnan ajoista lähtien. Kummallista oikeastaan on, miten paljon uskoa ja uskoviakin tavallaan vähätellään, silti jonkun julkkiksen kääntyminen, uskoon tulo on uutinen. Tämä kertonee pohjimmiltaan siitä, että kyse on iankaikkisen osoitteen muutoksesta, todellisesta kahden vaihtoehdon välillä valitsemisesta ja Jumalan olemassaolon tunnustamisesta.

Paavali ei ole unohtunut vieläkään, hän on siis maailmanlaajuinen kestojulkkis, koska oli saanut kohdata Jeesuksen ja muuttunut. Syksyn Mediamissio käyttää tätä samaa formaattia kirjassa, johon on koottuna muutostarinoita (näin olen kuullut). Millainen on kunkin meidän muutostarina tai tarinat uskon vaikutuksista ja merkityksestä elämäämme? Kukahan olisi kiinnostunut kuulemaan?

Pirkko

Valit, 1  Apt. 25

Val 1

Valitusvirret -kirjan ensimmäisessä luvussa valitetaan Jerusalemin kohtaloa. Valitukseen on paljon aihetta. Tappiota oli tullut, naurunalaiseksi joutumista tai sen kokemista. Luku loppuu: ”Lakkaamatta minä huokaan, sydämeni on sairas”. Oleellista on, että valitukselle on osoite ja sen myötä kuuntelija. Anna palaa, Jumala kuuntelee ja kuulee. Uskonpa vielä, että on Hänelle mieleistä, että valitamme asioistamme juuri Hänelle.

Apt 25

Paavalin syyttely jatkuu. Paavalille järjestyi kuningas Agrippan tapaaminen, koska Paavalia kohdeltiin kuin Rooman kansalaiselle kuului. Kiintoisaa on, että tekstiin on kirjoitettu jakeeseen 23, että kuningas saapui paikalle kaikessa loistossaan. Pukeutuminen kaikkeen loistoonsa on vaatinut valmisteluja, kaikki loisto kuvaa arvovaltaa ja asemaa. Asetelmaan voin kuvitella hiukan huvittavia piirteitä: olikohan Paavali päässyt edes käymään suihkussa ja miten ehkä vähemmän sliipattuna Paavali sai tavata kuninkaan. Tapaamisen tavoite oli, että kuninkaan olisi pitänyt saada selville, mistä Paavalia syytettiin. Heidän tapaamisensa kuvaus jatkuu huomisessa luvussa.

Uskon kysymykset eivät ole ihan helppoja maallisten tuomioistuinten ratkaistaviksi. Moni riita loppuisi tai estyisi kokonaan, jos molemmat osapuolet tunnustautuisivat syntisiksi ja Jeesusta tarvitseviksi. Jospa näkisinkin toisen henkilön Jumalan silmin, puhtaana. Minun syytökseni tai arvosteluni toista kohtaan haihtuisivat siihen paikkaan ja asiat voitaisiin sopia, jopa unohtaa. Kenet tänään näen Jeesuksen kautta, armon silmin?

Pirkko