Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 25

Kovina aikoina kaivataan toivoa. Jeremia ennusti tässä luvussa, että pakkosiirtolaisuus tulee kestämään 70 vuotta. Olikohan se kuulijoiden mielestä positiivinen viesti? Käytännössähän se tarkoitti sitä, että vain aivan pienet lapset tulisivat itse näkemään sen. Mutta pakkosiirtolaiset kertoisivat tietenkin tätä profetiaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen ja tällä tavoin toivo paluusta auttaisi pysymään kestävänä.

En ollut koskaan aiemmin huomannut, että tekstissä ei tarkkaan ottaen puhuta pakkosiirtolaisten paluusta mitään. Siinä vain sanotaan, että tuon ajan jälkeen babylonialaiset joutuvat itse tilille rikkomuksistaan. Danielin kirjasta kuitenkin tiedetään, että juutalaiset nimenomaan tulkitsivat tämän niin, että he saisivat palata tuon ajan jälkeen kotiinsa. Voi tietysti olla, että tähän oli muitakin syitä kuin vain tämä yksi profetia. 

Kaikkinensa kertomus pakkosiirtolaisuudesta on kaikessa kamaluudessaan myös kertomus toivosta ja kestävyydestä. Haluan ottaa sen vastaan rohkaisuna.

Matt. 25

Tästä luvusta minulle jäi mieleen kolme kehotusta. Ensinnäkin kehotus valmistautumiseen. Tästä opetti vertaus viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista. Toiseksi, vertaus palvelijoille uskotuista rahoista kehottaa käyttämään omia lahjojamme rohkeasti. Ja kolmanneksi Jeesuksen kuvaus viimeisestä tuomiosta kehottaa huolehtimaan kärsivistä lähimmäisistämme. Jotenkin minusta tuntuu, että nämä kolme asiaa eivät aina ole kärjessä, kun mietimme elämämme tärkeysjärjestystä. 

Valmistautumisen ymmärrän niin, että meidän tulee pitää suhde Jumalaan avoimena ja läheisenä. Ajattelen, että tyhmien morsiusneitojen ongelma oli muiden varassa eläminen. Heillä ei ollut ”omaa varastoa” ja tiukan paikan tullen  muilla ei ollutkaan enää ylimääräistä jaettavaksi.  Rohkeus käyttää omia lahjoja liittyy mielessäni aika johdonmukaisesti tähän. Kyse ei ole tosin niinkään siitä, mitä meillä oikeasti on, vaan miten me suhtaudumme lahjoihimme. Palvelija, joka pelkäsi rahojen menettämistä, ei lopulta käyttänyt niitä ollenkaan. Tässä me tarvitsemme toistemme rohkaisua. Mutta kaikki edellä oleva on turhaa, jos meiltä puuttuu empatia ja rakkaus. 

Marko

Jer. 24

Hyvät ja huonot viikunat. Mikä oikeastaan erotti pakkosiirtolaisuuteen siirretyt juutalaiset niistä, jotka olivat saaneet jäädä kotimaahansa? Vastaus löytyy heidän sisimmästään:

Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut ja ymmärtävät, että minä olen Herra. He kääntyvät jälleen minun puoleeni, koko sydämestään. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.

Tiedämme historiasta, että pakkosiirtolaisuuteen siirretyt juutalaiset todella vaihtoivat elämässään suuntaa. He olivat huolissaan omasta kulttuuristaan ja identiteetistään vieraan kansan keskellä. Eikä  syyttä, sillä pakkosiirtolaisuuden yksi päämääristähän oli nimenomaan sulauttaa eri kansat toisiinsa. Myös suhde Jumalaan oli kriisissä. He tiedostivat, että he olivat kansana luopuneet aidosta Herran palvelemisesta. Siinä suhteessa korjausliikkeen tekeminen vaati luovuutta.  Siihen mennessähän temppeli oli jumalanpalveluksen keskuksena, mutta sinne ei ollut enää menemistä. Tämän seurauksena syntyi synagogalaitos ja se on vielä nykyäänkin kiinteä osa juutalaisuutta.

En ajattele, että kauheudet ovat jotenkin kierosti ihmiselle hyväksi. Juutalaisten pakkosiirtolaisuus oli hirveä inhimillinen tragedia, jonka seurauksen moni menetti henkensä. Pakkosiirtolaisten elämänmuutos antaa kuitenkin toivoa kaikille niille, jotka ovat joutuneet luopumaan tutusta ja turvallisesta elämästä. Jumala voi antaa tilalle uutta. Ajattelen tässä tietenkin nykypäivän pakolaisia, joita viimeaikaisten tapahtumien johdosta tulee jatkuvasti lisää. 

Matt. 24

Jeesuksen kehotus valvomiseen on aina ajankohtainen. Kyse on loppujen lopuksi yksinkertaisesta asiasta. 

Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä! 

Tämän tekstin äärellä rukoilen kärsivällisyyttä ja uskollisuutta itselleni ja meille kaikille.

Marko

Jer. 23

Tämä luku on kaksijakoinen. Alussa on valoisa näkymä tulevasta Messiaan ajasta. Lopussa taas palataan ankeaan nykyhetkeen ja Juudan profeetat saavat kuulla kunniansa. Tämän tekstin perusteella profeettoja oli tuohon aikaan useita. Suurin  osa heistä oli kuitenkin kiinnostuneempia ihmisten miellyttämisestä kuin totuudesta. Siihen aikaan Samariassa oli paljon Baalin profeettoja. Jeremia piti heitä ”mielettöminä”, mutta jatkaa sitten, että Jerusalemin profeettojen teot ovat vielä pahempia. Ongelmana on jo edellisissä luvuissa moneen kertaan esille tullut moraalittomuus. Heikommassa asemassa olevien sortaminen on jo itsessään kauheaa, mutta kun sillä vielä väitetään olevan Jumalan hyväksyntä, niin tilanteesta tehdään vielä pahempi.

Tekstistä käy kuitenkin ilmi, että Jeremiaakin kuunneltiin, mutta hänen sanomaansa suhtauduttiin ”taakkana” ja se hylättiin sen vuoksi. Tämä tuo mieleeni vanhan viisauden, että Jumalan mielen mukainen elämä ei ole vaikeaa, se on mahdotonta! Usein epäonnistumme ja teemme väärin. Me tarvitsemme siihen Jumalan armoa, voimaa ja läsnäoloa.  Edellytys Jumalan mielen mukaiselle elämälle on kuitenkin se,  että myönnämme Jumalan vaatimuksen oikeaksi. Jeremian  aikalaiset eivät halunneet tehdä tätä ja mieluummin kuuntelivat muita profeettoja, jotka eivät vaatineet mitään muutoksia.

Matt. 23

Jeremian kirjan luvun jatkoksi on hyvä kuunnella Jeesusta, joka moittii oman aikansa opettajia ulkokultaisuudesta. Hengellinen vallankäyttö on ajankohtainen asia vieläkin. Ihmistä, joka vaatii tiukkaa moraalista kuria, pidetään usein hyvänä esikuvana. Häntä voidaan ihailla siksi, että hän uskaltaa sanoa asiat suoraan. Jeesus kuitenkin opettaa, että meidän kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota ihmisten tekoihin kuin sanoihin.  Ei ole lainkaan sanottua, että nämä viittaavat samaan suuntaan. Usein johtavaan asemaan päässyt henkilö sallii itselleen ”vapauksia” ja käyttää siis asemaansa väärin. Kummallista kyllä, tällaiset ihmiset ovat usein hyvin kylmiä ja kovia toisia kohtaan. Hedelmistään puu tosiaankin tunnetaan. Jeesus itse on paras esimerkki siitä, miten eletään niin kuin opetetaan. 

Marko