Joel 3 2. Tim. 4

Joel. 3

Joel ennustaa helluntain. Pietari viittaa helluntain puheessaan, että tämä on sitä, mitä on luvattu Joelin kirjassa (Apt.2:16). Pyhä Henki vuodatetaan kaikkiin ihmisiin: poikiin, tyttäriin, nuorukaisiin, vanhoihin, orjiin, orjattariin. Kuluneen kesän teemana on erään antoisan keskustelun myötä pyörinyt mielessäni ajatus kutsuttuna olemisesta. Jumala kutsuu nimeltä, siinä jäävät jalkoihin kaikki kulttuuriset luokittelut, vammojen mukaan luokittelut, body mass indexit ja ties mitä ryhmittelyjä me yhteiskunnissa rakennammekaan. Toki systeemimme vaatii luokitteluja mm. palveluja varten, mutta Jumala kutsuu nimeltä (Jes 43:1).

2. Tim. 4

Paavali kirjoitti Timoteukselle. Timoteus oli siis saanut henkilökohtaiset kirjeet. Jostain syystä me luemme Timoteukselle lähettyjä kirjeitä, vaikka vanha viisaus on, ettei toisten kirjeitä saa lukea. Timoteus on tekstin mukaan hengelliseltä rooliltaan evankelista. Paavali kehotti häntä saarnaamaan sanaa sopivalla ja sopimattomalla ajalla erilaisin painotuksin.

Toivon, että tuo kehotus koski vain Timoteusta. Olen suunnattoman kiusaantunut, jos olen kommentoinut sanan mukaisesti jotain asiaa ja toinen hyökkää evankeliumia tai kai minua vastaan nokkelilla replikoinneilla ja omilla vastustavilla, teräväkielisillä viisauksillaan. Valitsen mieluummin olla hiljaa. Ymmärrän Paavalia jakeessa 15, kun hän kertoo Aleksandroksen kovasti vastustaneen puheita. Paavali toteaa jakeessa 16, ettei kukaan tullut avuksi hänen puolustautuessaan, vaan kaikki jättivät hänet. Herra auttoi Paavalia (17). Olisi kiinnostavaa tietää tarkemmin, miten hän siinä tilanteessa pelastui leijonan kidasta. Ehkä ihan oikean leijonan, huh.

Uskallankohan tulkita johtopäätökseksi, ettei evankeliumin julistaminen ole pohjimmiltaan yksilölaji, vaan seurakunnan tehtävä. Yhdessä teräväkielisenkin vastustuksen kestäminenkin on kevyempää.

Pirkko

Joel 2 2. Tim. 3

Joel. 2

2. Tim. 3  WWJD? 

Timoteusta varoitetaan lopunajan ihmisistä, jotka ovat kapinassa kaikkea ja kaikkia mahdollista vastaan ollen kaiken hyvän vihollisia. Heillä on vaikutusvaltaa ja he kietovat valtaansa ihmisiä eksyttäen muita ja eksyen itse. Jokainen meistäkin on esimerkki omalla elämällään ja jotkut ovat saaneet myös kutsun johtamiseen ja opettamiseen. Minkälaisen jäljen jätämme jälkeemme ja ketä itse seuraamme?

Johtajan tulee olla sanoissaan, teoissaan ja osaamisessaan uskottava, jotta syntyy luottamus. Jos ihmiset eivät usko ja luota sinuun, he eivät koskaan seuraa sinua, ainakaan vapaaehtoisesti. Jeesus kehottaa omiaan seuraamaan häntä. Paavalin opetuksessa korostuu kutsu seurata hänen elämäntapaansa ja vaellusta. Paavali korostaa usein evankeliumin voimaa, päämäärätietoisuutta ja kestäväisyyttä vainoista huolimatta. Johtaja ei pärjää yksin, vaan se on joukkuelaji, johon johtaja sitouttaa toiset työskentelemällä heidän edukseen eikä itselleen. Johtaminen on Paavalille sydämenasia, johon hän laittaa kaikki itsestään mukaan. Tätä samaa Paavali toivoo Timoteukselta ja siksi hän ohjeistaa hengellistä poikaansa kerraten niitä lähes joka luvussa: “Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.” (1.Tim. 4:12). 

Kaikki nämä elämän ohjeet kruunaa kuitenkin pyhät, Jumalan Hengestä syntyneet kirjoitukset. Tästä viisaudesta ja totuudesta on pidettävä kiinni, jottei eksyisi tieltä ja joutuisi “Paholaisen ansaan vangituksi” (2 Tim. 2:26), vaan pelastuisi uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Raamattu on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään!  Sieltä löydämme Jeesuksen esimerkin ja vastauksia myös kysymyksiimme What Would Jesus Do!

Juha

Joel 1 2. Tim. 2

Joel. 1

2. Tim. 2   Taistelua ja kärsimystä evankeliumin vuoksi

Positiivisen alun jälkeen Paavali muistuttaa vaikeista ajoista ja ongelmista, joista merkittävin tappio evankeliumin kannalta lienee Aasian maakuntien luopuminen Paavalin yhteydestä (1:15). Nyt on vuorossa kutsu taisteluun ja kärsimykseen evankeliumin vuoksi. 

Alkujakeista (1. ja 2.) on muotoutunut moninkertaistumisen periaate opetuslapseuttamiselle, joka tuli minullekin tutuksi aikoinaan kristillisessä opiskelijatyössä. Nyt tulin siitä taas muistutetuksi Himoksen puheen kautta. Siinä evankeliumi menee eteenpäin ihmiseltä ihmiselle, eikä pelkästään massatapahtumina. Vahvistutaan armossa, kerrotaan siitä eteenpäin, ja varustetaan seuraavat uskovat taas viemään evankeliumia eteenpäin. Tämä toimintapa korostaa jokaisen kristityn aktiivista roolia evankelioinnissa ja tällä tavalla toimien  suuretkin ihmisjoukot  voidaan tavoittaa hyvin nopeasti. No eipä tämä prosessi toimi aukottomasti, vaan monia eri tapoja tarvitaan, jotta ihmiset saavuttaisivat pelastuksen ja ikuisen kirkkauden, jonka Kristus Jeesus on hankkinut (10).  L10T-valmennus jakaa mielestäni myös saman periaatteen käytännönläheisesti.

Paavali kutsuu tähän vaivannäköön, joka saattaa myös aiheuttaa kärsimystä, kolmen vertauskuvan avulla. Sotilas, urheilija ja maamies ammattinsa harjoittajina kertovat  jotain olennaista Jumalan valtakunnan työstä. Tärkeää on keskittyä olennaiseen!  Näitä vertauskuvia Paavali kehottaa miettimään, ja luottanee siihen, että Jumala puhuu niiden kautta myös meille! 

Viisaasti Paavali myös kehottaa Timoteusta valitsemaan seuransa. Riitoja kannattaa vältellä ja harrastaa uskoa, rakkautta ja rauhaa muiden vilpittömästi Jumalaa etsivien kanssa. Emme jaksa taistella yksin, vaan tarvitaan samanhenkistä ja samaan suuntaan kulkevia ihmisiä ympärillemme. 

Juha