Kategoria: Luemme Raamattua

Hes. 14

Gal. 1

Paavalin kutsu apostoliksi oli poikkeava kaikista muista apostoleista. Muut olivat eläneet Jeesuksen seurassa ja olleet hänen opetuslapsiaan. Tästä johtuen Paavalin valtuutus ja arvovalta apostolina  asetettiin kyseenalaiseksi. Galatalaiskirjeen eka luvussa Paavali käy läpi Jeesukselta itseltään saamaansa tehtävää pakanoiden apostolina. Hän kohtasi Jeesuksen Damaskokseen johtavalla tiellä ja tuo kohtaaminen muutti Saulin elämän. 

Paavalin vaikutus oli valtava. Hän julisti ja opetti vuosikymmeniä, perusti seurakuntia ja kirjoitti Ut:n päätyneitä kirjeitä paljon. Galatalaiskirjeessä Paavali käy läpi Jeesukselta saamaansa evankeliumia. Ilman Paavalia kristinuskon historia olisi hyvin toisenlainen kuin se nyt on. Paavalin ydinajatuksia oli se, että jokainen ihminen pelastuu armosta, Jeesuksen tähden. Pakanoiden ei tullut kääntyä ensin juutalaisuuteen voidakseen olla oikeita kristittyjä. 

Paavali toivotti galatalaisille armoa ja rauhaa, 1:3. Armo sisältää ajatuksen Jumalan mielisuosiosta, ansiottomasta rakkaudesta. Rauha on kokonaisvaltainen sana sisältäen eri elämänalueet ja suhteen Jumalaan. Se merkitsee kaikenlaista eheyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Armo ja rauha kytkeytyivät Paavalilla Jeesukseen. Evankeliumi on ennen kaikkea sanoma Jeesuksesta, kuoleman voittajasta ja syntien sovittajasta.

Mika

Hes. 13

Tässä luvussa profeetta Hesekiel puhuu valheprofeettoja vastaan. He julistivat rauhaa ja sitoivat kansalaisia johonkin sellaiseen, mikä tuotti joillekin kuoleman. Kaikki heidän viestinsä oli valhetta ja jumalatonta ihmistä rohkaisevaa, mutta varmaan miellyttävämpää kuunnella kuin julistus kaiken tuhosta tai kansan syntisyydestä.  Miten tärkeää onkaan erottaa Jumalan puhe kaikesta hälystä ja suoranaisesta valheesta. Tätä meidän aikaa olen kuullut sanottavan totuuden jälkeiseksi ajaksi. En tiedä, mitä kaikkea sillä tarkoitetaan, mutta toisin päin käännettynä voisi aikamme suoraan nimetä valheen ajaksi. Jeesus sanoi olevansa Totuus – pitäydytään hänessä.

2. Kor. 13

Tätä kirjeen viimeistä lukua lukiessa pohdin jälleen kerran, kuinka ihmeellistä on evankeliumin asettuminen vanhan kulttuurin sisään. Kun Paavali oli julistanut evankeliumia Korintissa, siellä oli ollut omat lait, periaatteet, moraali ja monenlainen sählinki, mihin vain lihallinen ihmisluonto pystyy. Paavali olisi voinut kaiken nähtyään kääntyä 180 astetta ja todeta, antaa olla, mahdoton tehtävä. Mutta niin vain oli alkanut evankeliumi vaikuttaa. Paavali siunasi korinttilaisia kirjeensä lopuksi. Otetaan tämä tänä Pyhän kolminaisuuden päivänä meillekin: Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus, Pyhän Hengen osallisuus (=yhteys) olkoon teidän kanssanne (13).

Pirkko

Hes. 12

Olipa vaikuttava luku. Hesekielen ennustuksia vähäteltiin, ajateltiin, että profeetta puhuu kaukaisista asioista. Ihan sama analogia kuin Jeesuksen toisen tulemisen suhteen, on pilkkapuhetta esim. eipä ole tullut vaikka lupasi. Ihmismieli pyrkii mitätöimään Jumalan ilmoitusta. Luvun lopussa on vahva lause: ”Jokainen sana, jonka minä puhun, toteutuu, sanoo Herra, Herra.”

2. Kor. 12

Paavalin puolustautuminen jatkuu. Nyt hän kertoo ilmestyksistään, joita muka hänen tuntemansa mies oli nähnyt. Itsestäänhän hän kertoo. Silti hän ei halunnut kerskata näystä vaan heikkoudestaan. Kaiken luulottelun kitkemiseksi Paavali oli ollut tämän seurakunnan kohdalla tarkka, ettei seurakunta elättänyt Paavalia (15). Ehkä korinttilaiset olivat omassa kulttuurissaan nähneet manipulointia, hyödyn tavoittelua, jopa riistoa niin, että epäilys Paavaliakin kohtaan oli syntynyt. Tämä seurakunta ei ollut kyllin kypsä vielä taloudelliseen työyhteyteen. Eikä Tituskaan Korintissa ollessaan pyrkinyt hyötymään seurakunnasta (18). Viisasta toimintaa.

Jos Paavali olisi valittanut heikkoudestaan tai kokemistaan vääryyksistä, se olisi voitu tulkita säälin ja rahan tavoittelemiseksi. Heikkoudesta kerskaaminen, niin kuin Paavali teki, voisi ajatella vievän pohjan hyötymiseen liittyvältä luulottelulta. Rakkaudellinen asenne ei manipuloi eikä pyöritä.

Pirkko