Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 121

Room. 3

Olen kirjoittanut näitä Raamattu-kommentteja kesäkuusta 2013 alkaen. Katsoin mielenkiinnosta, kuinka monta kertaa olen kommentoinut Roomalaiskirjeen 3. lukua ja kuinka monta kertaa olen siihen viitannut. Tilastot kertoivat, että kommentointivuoro on osunut tähän lukuun kaksi kertaa (25.1.2018 ja 15.3.2020). Sen lisäksi olen viitannut jakeisiin 22-24 seitsemän kertaa.

Ehkä tämä kertoo ainakin siitä, että itselleni em. jakeet ovat tärkeitä ja keskeisiä. Siinä ollaan ns. evankeliumin ytimessä. Jos ihmiseltä puuttuu ymmärrys siitä, että kaikki ihmiset ovat samassa asemassa ja että jokainen ihminen on syntinen ja vailla Jumalan kirkkautta, niin maailma näyttää varmaankin pahimmillaan juuri sellaiselta, mitä voimme jakeista 9-18 lukea. Kuvaus tuntuu valitettavan ajankohtaiselta. Puhetta Jumalasta, hänen valituistaan ja hänen antamastaan tehtävästä on ilmassa, mutta yksi oleellinen asia taitaa kuitenkin puuttua: Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen. Tämän vuoksi tuo puhe on turhaa, tyhjää ja turmiollista, koska se edistää vain sielunvihollisen tarkoitusperiä.

Kiitos, Jeesus, että sinä olet tie, totuus ja elämä kaiken tämän maallisen sekasotkun keskellä!

Pekka

Ps. 120

Room. 2

Paavali asettaa meidät valinnan paikalle: tottelemmeko totuutta vai vääryyttä (Room. 2:8)? Tällä valinnalla on ratkaiseva merkitys iankaikkisuuden kannalta (Room. 2:7).

Perustuuko iankaikkisen elämän saaminen sittenkin tekoihin (Room. 2:6-7)? Paavali puhuu siitä, että ”Jumala maksaa jokaiselle tekojensa mukaan” ja että ”niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän [Jumala] antaa ikuisen elämän”. 

Itse ymmärrän tämän niin, ettei ole yhdentekevää, miten elän. Valinnoillani ja teoillani on paljon vaikutusta omaan ja toisten ihmisten elämään. Perusvalinta on kuitenkin se, käännynkö Jumalan ja Jeesuksen puoleen (vrt. Ef. 2:1-10). Pelastus on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin vaan Jumalan armoon, joka on tullut ilmi Jeesuksen elämässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Jumalan hyvyys saa aikaan sen, että haluan kääntyä. Jumalan hyvyys saa aikaan sen, että haluan tehdä hyvää.

Pelastus ja iankaikkinen elämä eivät siis perustu ihmisen tekoihin. Niillä on kuitenkin merkitystä viimeisellä tuomiolla (Room. 2:4-6, 1. Kor. 3:10-15). Toivottavasti emme koe tätä kuormittavana vaatimuksena, vaan kutsuna pelastukseen ja ”Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut” (Ef. 2:10).

Pekka

Ps.119:145-176

Room. 1

Raamatunselitysopas Novumin mukaan totuus (aletheia) ”tarkoittaa sitä, mikä on totta ja oikeaa, sitä mikä on varmaa ja luotettavaa, sitä mitä on aitoa ja väärentämätöntä”. Lisäksi totuus on kristuskeskeistä (vrt. Joh. 14:6). Vääryys (adikia) on puolestaan vastakohta sanalle ’vanhurskaus’. Vääryys voi saada myös seuraavia merkityssisältöjä: väärintekeminen tai -kohteleminen, vahingon tai menetyksen aiheuttaminen, epäoikeudenmukaisuus, hyödyttömyys, sopimattomuus ja pahuus.

Paavalin mukaan totuus on vääryyden vallassa (Room. 1:18). Tämän voisi varmaankin sanoittaa myös niin, että totuutta vääristellään. Kyseessä on siis taistelu Jeesusta ja Jumalaa vastaan. Mitään uutta tässä ei ole. Raamatun alkuluvuista voi tästä jo lukea. Sielunvihollisen vallassa oleva maailma tarjoaa siis meille valhetta ja väärää, epävarmaa ja epäluotettavaa, epäaitoa ja väärennettyä. Kristuskeskeisyyden tilalla on ihmiskeskeisyys.

Jälleen kerran ajatukset palaavat Jumalan taisteluvarustukseen (Ef. 6:10-18). Se on todella tärkeä. Samalla se muistuttaa, missä taistelu käydään. Emme ”taistele ihmisiä vastaan, vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan” (Ef. 6:12). Jumalan tahto on, että ”kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1. Tim. 2:4). Evankeliumille on edelleenkin tarvetta.

Pekka