Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 45

Apt. 17

Paavali ja Silas saivat kokemuksia siitä, miten erilaista on suhtautuminen evankeliumiin eri paikkakunnilla. Perusasetelma näytti olevan se, että julistaminen aloitetaan synagogasta ja sitten siirrytäänkin jo eteenpäin, kun vainot alkavat. Kreikkalaiset ovat herkempiä vastaanottamaan evankeliumin kuin juutalaiset, jotka helposti politisoivat julistuksen taisteluksi vallasta. Paavali joko ihastutti tai vihastutti.

Tessalonikassa muutamat juutalaiset vakuuttuivat siitä, että Messias on Kristus. Mutta kun suuri joukko kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset asettuivat kannattamaan Paavalia, juutalaiset tulivat kateuden ja kiihkon valtaan järjestäen mellakan valheellisilla syytöksillä. Yötä myöten apostolit sitten autettiin jatkamaan matkaa.

Beroian synagogassa, joka oli seuraava kohde, juutalaiset olivat aiempaa avarakatseisempia ja innostuivat tutkimaan kirjoituksia ottaen Paavalin julistuksen hyvin vastaan. Muuten meni entiseen malliin. Paavali joko ihastutti tai vihastutti. Kun sitten monet tulivat uskoon, tulivat Tessalonikan juutalaiset taas paikalle häiritsemään lähetystyötä. Paavali lähetettiin Ateenaan, mutta Silas ja Timoteus jäivät kaupunkiin tekemään pakanalähetystä.

Ateenassa (17:16-34) Paavali otti hyvin kuulijansa taustat huomioon. Koska hän itse oli oppinut, pystyi hän herättämään kuulijoiden mielenkiinnon nostamalle esiin keskustelunaiheeksi tuntemattoman jumalan. Tulipa muutamat uskoonkin. Kaiken kaikkiaan Paavali pystyi hyvin hyödyntämään kokemustaan ja koulutustaan apostolina. Hänhän kuului rikkaaseen juutalaisperheeseen, jonka jäsenet olivat Rooman kansalaisia. Hän oli lain noudattaja rabbi, joka osasi kolmea kieltä. Näillä hän pystyi olemaan uskottava monenlaisten ihmisten edessä. Itse hän ei kuitenkaan ylpeillyt näistä ansioistaan, vaan piti kaikkein tärkeimpänä Kristuksen ja hänen ylösnousemuksensa voiman tuntemista (Fil 3:10).

Tuli vielä mieleen, että miten me Kohtaamispaikassa voimme saada nykyihmisen mielenkiintoa heräämään Jeesuksen puoleen. Up-in-out lienee hyvä yhdistelmä, jossa kohtaamisella on keskeinen rooli elämän tärkeissä suhteissa. Arvostava kohtaaminen syntyy pysähtymisestä, kiireettömyydestä ja välittämisestä. Meistä jokainen kaipaa nähdyksi ja kuulluksi tulemista sekä aitoa ja rehellistä hyväksyntää. Jo tämä voi olla riittävä askel siihen, että yhteys voisi löytyä myös Jumalaan! 

Juha

Jer. 44

Apt. 16

Paavali sai onneksi tehdä työtä muiden mukaan kutsuttujen ihmisten kanssa. Nyt hän sai mukaansa hyvämaineisen opetuslapsen Timoteuksen, jonka äiti oli juutalainen kristitty. Ensimmäiselle matkalle hän lähti Barnbaksen kanssa, jonka seurasta hän kuitenkin luopui, kun heidän välilleen sukeutui riita kenet otetaan mukaan. Tästä on kerrottu edellisessä luvussa (15:36-39). Riita oli niin kova, että kumpikin lähti omille teilleen oman valitsemansa ihmisen kanssa, Markuksen ja Silaksen. Sinällään oli kyllä outoa, että nämä miehet riitelivät. Paavalista ei ole pahaa sanottavaa aiemmin ja Barnabaskin oli saanut hyvä todistuksen:”Hän oli hyvä mies, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa” (11:24). Barnabas oli myöskin aiemmin auttanut Paavalia. Juuri hän johdatti tämän apostolien luokse kääntymyksensä jälkeen! Onneksi riita ei jäänyt pysyväksi, sillä Paavali mainitsee kirjeissään myöhemmin Barnabaan ja Markuksen nimittäen heitä työtovereikseen. Mielenkiintoista, että Luukas oli tällaisenkin tapahtuman kirjoittanut talteen. Joskus ihmisten erilaisuus ja vahvat mielipiteet aiheuttavat Jumalan työssä myös riitoja ja vastoinkäymisiä lähimpien ihmisten kanssa. Olemme kaikki vain ihmisiä, ja Jumala käyttää työssään meitä epätäydellisiä ihmisiä. ”Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te” (Apt 14:15). Tärkeää on pitää kutsustaan ja näystään huolta eikä jäädä tuleen makaamaan ongelmien tullessa tai syyttää Jumalaa niistä.

Yhteinen näky ja Henki veivät miehet omille teilleen ja he saivatkin paljon aikaan. Evankeliumi siirtyi Euroopan puolelle ja Herra avasi Lyydian sydämen ottamaan vastaan, mitä Paavali puhui. Myös Lydian perhekunta kastettiin ja vankilasta vapauduttuaan Paavali ja Silas menivät Lyydian luo rohkaisemaan uskonveljiä.

Timoteus sai myös kasvaa ja varttua tärkeäksi työntekijäksi yhdessä Paavalin kanssa. ”Olen sitä varten lähettänyt luoksenne Timoteuksen, joka on minun hengellinen lapseni, rakas ja uskollinen poikani. Hän palauttaa teidän mieleenne, miten minä Kristuksen omana elän ja mitä minä kaikkialla seurakunnissa opetan” (1.Kor. 4:17).

Onkohan tämä nyt sitä opetuslapseuttamista?

Juha

Jer. 43

Apt. 15

Pakanoiden alkaessa kääntyä Jeesuksen puoleen ja tulla uskoon, syntyi kiistaa tärkeimmästä asiasta, eli siitä, mitä pelastukseen tarvitaan. Mikä on pelastuksen ydin? Riittääkö Jeesus, vai tarvitaanko vielä ympärileikkaus? Mitä on Jumalan mielen mukainen elämä? Sitä alettiin pohtia yhdessä apostolien ja seurakunnan vanhimpien kanssa Jerusalemissa. Pietari on äänessä kokemusasiantuntijana ja se auttoi päätöksen teossa. Hänen mielestään Jumala osoitti hyväksyvänsä pakanat vuodattaessaan Pyhän Hengen myös heihin. Jumalan hyväksyi heidät ja puhdisti heidän sydämensä uskolla. Ei ole syytä panna opetuslasten harteille sellaista iestä, jota emme me eivätkä meidän isämme jaksaneet kantaa. Herran Jeesuksen armo yksin pelastaa. Ei pidä hankaloittaa niiden elämää, jotka vieraista kansoista kääntyvät Jumalan puoleen.

Mitään ylimääräistä taakkaa ja elämää hankaloittavaa asiaa ei varmaan kukaan Jeesuksen oma halua kannettavaksi. Siksi on tärkeä kasvaa Jumalan tuntemisessa ja oppia elämään armon piirissä. Jeesus riittää pelastukseen. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän on pakko varata Jeesuksen armon varaan, sillä kaikki omavanhurskaus rupeaa tuntumaan jo teeskentelyltä ja valheelta. Kiitos Jeesus! Armo riittää!

Minulle henkilökohtaisesti vapaus moneen asiaan löytyi aikoinaan jakeesta: ”Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” (1. Kor 10:31). Sama luku neuvoo kuitenkin, että toisen henkilön omantunnon syyt on otettava huomioon ja silloin kannattaa kieltäytyä joistakin asioista.

Entäpä sitten Paavali, kun seuraavassa luvussa ympärileikkautti työtoverinsa Timoteuksen. Oliko hän epäjohdonmukainen Jerusalemin kokouksen päätöksen kanssa? Siihen löytyi järkeviä selityksiä, kuten se, että vaikka Paavali hyvin jyrkästi vastustaa ympärileikkausta, niin syy vastustukseen oli ajatus ympärileikkauksesta pelastustienä. Tällä kertaa kysymys ei ollut siitä, vaan siitä, ettei evankeliumin levittämistä turhaan vaikeutettaisi. Paavalin matkassa ollut ympärileikkaamaton juutalainen olisi varmaan ärsyttänyt juutalaisia. Evankeliumin tähden on siis syytä ottaa myös kulttuuriset erot ja kansan perinteet huomioon! ”Voittaakseni hänen omikseen juutalaisia olen näille ollut kuin juutalainen; voittaakseni lain alaisina eläviä olen näille ollut kuin lain alainen, vaikka en olekaan lain alainen” jne. (1.Kor 9:20…) Aika notkeaa, mutta päämäärätietoista toimintaa;)

Juha