Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 21

Edellisessä luvussa Jeremia laitettiin jalkapuuhun sanomistensa takia, mutta nyt häneltä tultiin kysymään neuvoa. Tämän täytyy tarkoittaa sitä, että hänet oli koko ajan tunnistettu Jumalan profeetaksi. Häntä ei vain oltu haluttu kuunnella.  

Minä näen koko asetelman takana vääristyneen jumalakuvan. Jumala ei ollut hallitusmiehille oikeasti Herra, vaan pelkästään persoonaton voima, jota saattoi tarvittaessa taivutella omalle puolelleen joillakin tempuilla.  Jeremialle osoitetulla kysymyksellä haluttiin ohjeita näihin temppuihin.  Jumala ei kuitenkaan halunnut mitään temppuja, vaan oikeudenmukaisuutta. Tässä olisi meillekin paljon opittavaa.

Matt. 21

Jeesuksen ratsastuksessa Jerusalemiin on lopullisuutta. Hänen seuraajansakin ymmärsivät sen, mutta tulkitsivat tilanteen väärin. He luulivat, että nyt alkaa Israelin vapautus. En oikein tiedä, mitä he käytännössä odottivat. Jonkinlaista vallankumousta kenties? Jos näin on, niin  temppelin puhdistaminen saattoi olla heistä jännittävä merkki siitä, että nyt alkaa tapahtua. 

Tuo temppelin puhdistaminen on mietityttävä asia. Se on yksi niistä kertomuksista, jotka sisältyvät kaikkiin neljään evankeliumiin, joten selvästi sitä on pidetty muistamisen arvoisena asiana. Jeesus oli vihainen siitä, että temppelistä oli tullut kauppapaikka. Ehkä tästä löytyy yhtymäkohtia tuohon edellä olevaan Vanhan Testamentin kertomukseen.  Temppelistä oli tullut eräänlainen suuri kolikkoautomaatti, johon rahaa laittamalla saattoi saada vastineeksi mielenrauhaa. Samalla tavalla kuin Jeremian aikalaiset halusivat vain jonkin kikan, jolla saattoi selvitä hankalasta tilanteesta. Temppelissä harrastettu myynti rutisti jumalasuhteen muistuttamaan marketissa käyntiä ja siitä katosi kaikki persoonallisuus. 

Jeesus  tiesi olevansa matkalla kohti ristiä ja kuolemaa. Minä uskon, että tämä tietoisuus oli taustalla myös tässä teossa. Aikaa ei ollut paljon ja oli ensiarvoisen tärkeää varoittaa opetuslapsia luisumasta ulkokohtaiseen jumalanpalvelukseen. Tämä on varoitus meillekin,  sillä onhan kaupallisuus meidän ajassamme vielä moninkertaisesti hallitsevampaa kuin 2000 vuotta sitten.

Marko

Jer. 20

Jeremia joutui sanomistensa vuoksi  pahoinpidellyksi ja jalkapuuhun.  Häpeärangaistus on tehokas tapa saada ihminen eristettyä ja lopulta hiljennettyä. Jeremiaan sillä ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta, mutta hänen mielensä se kyllä sai matalaksi. Profeetan tehtävä tuntui lähes ylivoimaiselta. Toisaalta pelkkä ajatuskin siitä luopumisesta aiheutti ahdistusta:

Matt. 20

Kutsumuksesta puheen ollen, Jeesuksen vertaus viinitarhan työmiehistä on varsin mielenkiintoinen. Kertomuksen isäntä haali viinitarhaansa torilta joutilaita miehiä aina kun sellaisia onnistui löytämään. Viimeiset kerkesivät olemaan töissä vain yhden tunnin. Heidän työpanoksensa oli väkisinkin aika mitätön verrattuna koko päivän ahertaneisiin työläisiin.

Tämä kertomus herättää paljon ajatuksia. Sehän oli tavallaan vastaus edellisessä luvussa esitettyyn kysymykseen opetuslasten tulevasta palkasta. Jeesus lupasi heille kyllä palkankin, mutta sitten Hän jatkoi tällä vertauksella.  Kyse ei ollutkaan enää siitä, miten korvataan se, että opetuslapset ovat luopuneet ”kaikesta”, vaan siitä, että Jumala on hyvä. Jumalalle ei ole tärkeää meidän tehokkuutemme. Riittää, että olemme Hänen viinitarhassaan. Mitä tulee palkkaan, niin vertaus vihjaa, että viinitarhassa työskenteleminen on itseisarvo ja siitä saatava korvaus on toisarvoinen asia. Se on kyllä riittävä ja oikeudenmukainen, mutta ei pääasia. Pääasia on täyttää viinitarha työmiehillä! Lisäksi Jeesus epäsuorasti haastaa opetuslasten motiiveja. Seuraammeko Jeesusta hyödyn vuoksi vai Hänen itsensä takia. Miten suhtaudumme ”kanssapuutarhureihin”? Ovatko he meille kilpailijoita, vai ymmärrämmekö isännän varsinaisen päämäärän ja olemme iloisia aina kun uutta väkeä lappaa sisään?

Marko

Jer. 19

Matt. 19

Näin viikon lopuksi kysymys: mitä tämän viikon raamatunkohdat kokonaisuutena sinulle puhuvat? Toivottavasti jotain positiivisempaa kuin minulle 🙂 Onko se tämän hetken maailman tilanteen vaikutusta, oma mielentila vai miksi minusta tuntuu siltä että tällä viikolla raamatun luvuissa on ollut vihaa. Jumala on ollut vihainen, Jeremia on ollut vihainen, jopa Jeesus on ollut vihainen.  

Viimeiset vuodet ja varsinkin viimeiset viikot ovat pelkojen, ahdistuksen, toivottomuuden lisäksi olleet myös vihan aikaa. Monella on kertynyt sisimpään vihaa, jota on vaikea purkaa mihinkään. Vihaa kertyy asioista joille itse ei voi mitään. Uutisista voimme lukea kuinka viha purkautuu tekoina ja sanoina joissa ei tunnu olevan mitään järkeä.

Voimme kuitenkin löytää näistä raamatunkohdista positiivisen näkökulman. 

Jumalalle, joka on luonut koko maailmankaikkeuden, ihmisen ajatukset ja teot eivät ole merkityksettömiä. Jumala kokee vihaa siitä kaikesta pahuudesta jota maailmassa on. On paljon sellaista mille en voi mitään mutta se nostaa vihaa. Mutta Jumala voi ja hän raamatussa sekä kautta historian osoittanut että meidän ihmisten (yksilöiden, yhteisöjen tai kansakuntien) kohtalo ei ole merkityksetöntä hänelle. Kun ajattelen asiaa näin, niin viha, jota koen maailman tapahtumista, helpottaa.

Mutta edellä mainittu ei tarkoita etteikö viha kasautuisi ja kasvaisi sisälläni. Jeremian esimerkki osoittaa hyvän tavan purkaa sitä. Puhu Jumalalle vihastasi. Ole rehellinen, jos olet vihainen Jumalaa kohtaan, niin sano myös se hänelle. Omakohtainen kokemukseni on, että moni vihan synnyttämä asia on jäänyt sanomatta tai tekemättä kun on purkanut tuntojaan ensin Jumalalle.   

Mutta edellä mainituista huolimatta toisinaan viha aiheuttaa tekoja ja sanoja jotka ovat väärin itseäsi, muita ihmisiä tai Jumalaa kohtaan. Tämän viikon raamatun luvuissa tuntui moneen kertaan että Jeesukselta “paloi käämit” opetuslapsia kohtaan. Ei hän kuitenkaan hylännyt opetuslapsiaan. Tämä antaa luottamusta siihen että ei Hän hylkää meitäkään. Ei meidän tarvitse eikä pidä piilotella Häneltä sanojemme ja tekojemme vuoksi. Voimme kääntyä Hänen puoleensa ja luottaa siihen että Hän auttaa meitä, oli tilanteemme mikä vain. 

Siunausta kevääseesi, 

— Tomppa