Kategoria: Luemme Raamattua

Jer. 10

Matt. 10

Raamatussa on muutamia värikkäitä ja mielenkiintoisia kuvauksia siitä, miten ihminen valmistaa itselleen epäjumalan kuvan (Jer. 10:1-5, 8-9, 14-15; Ps. 115:4-8; Jes. 44:9-20). Yksi lempijakeistani on Jes. 44:19: ”Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: – Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?”

Ihmiselle taitaa olla aika luontevaa tehdä epäjumalan kuvia. Luotamme esimerkiksi rahaan, lääketieteeseen, teknologiaan ja sen kehittymiseen jne. Ihminen luulee hallitsevansa elämäänsä, mutta lopulta näin ei ole (Jer. 10:15): ”[–] Kun tilinteon hetki tulee, ne eivät kestä.” Jokainen ihminen vuorollaan joutuu nöyrtymään elämän rajallisuuden ja kuoleman edessä.

On tärkeää tunnustautua tässä elämässä Jeesuksen omaksi ihmisten edessä, koska silloin Jeesus tunnustaa ihmisen omakseen Isän edessä taivaassa (Matt. 10:32). Tämä ei ole välttämättä helppo tie, mutta Jeesus lupaa, että ”joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä” (Matt. 10:39).

Pekka

Jer. 9

Matt. 9

Jeremian kuvaus ihmisten petollisuudesta on karua luettavaa (Jer. 9:1-7). Se on karkeassa ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala tahtoo (Jer. 9:22-23). Sen vuoksi Jeremia profetoi Jumalan rangaistusta koko Israelille.

Onko tämä aika erilaista kuin se, mitä Jeremia kuvaa? Valitettavasti näin ei taida olla. Näitä samoja asioita löytyy meidänkin ajastamme. Eipä oikeastaan tarvitse muuta kuin mennä iltapäivälehtien sivuille ja klikata muutamia otsikoita, niin elämän karuus ja suorastaan rumuus lyövät suoraan silmille.

Jeesus sääli ihmisiä, jotka ”olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla” (Matt. 9:36). Välillä tuntuu siltä, ettei julkisuudessa anneta ihmisille mitään armoa eikä tunneta sääliä. Saatetaan vedota sanontaan, jonka mukaan ”sääli on sairautta”. Aika armottomalle tämä aika monesti tuntuu. Osaavatko ihmiset edes kaivata muutosta tällaiseen ilmapiiriin?

Jeesus sanoi, että ”satoa on paljon” (Matt. 9:37). Missä se on? Miten sen löytäisimme ja miten sen tavoittaisimme? Olisiko jotakin enemmän, mitä voisimme tehdä?

Pekka

Jer. 8

Matt. 8

Aikanaan yläasteella historian opettajani kertoi oppitunnilla seuraavan puujalkavitsin. Voi olla, että muistan yksityiskohdat väärin, mutta toivottavasti ajatus on edes sinnepäin. Radiosta tuli uutinen, jossa kerrottiin, että Suomen valtuuskunta lähtee Moskovaan hieromaan rauhaa. Pieni poika kuuli uutisen ja kysyi vilpittömällä lapsen äänellä: ”Ai, onko Moskovassakin Rauha-niminen täti?”

Tuo puujalkavitsi tuli mieleeni, kun mietin sitä, että rauha voi liittyä elämän yleisiin, yhteisöllisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin (vrt. Jer. 8:11) tai ihmisen henkilökohtaiseen todellisuuteen. Se voi olla hyvinkin abstrakti käsite tai sitten hyvin konkreettisia ja käytännöllisiä arjen tekoja.

Rauhalle on varmasti monia määritelmiä, joihin en nyt perehtynyt. Jotenkin tästä nousi mieleeni seuraava kolmijako: rauhan tuhoaminen (eri tavoin toisten ihmisten hyväksikäyttäminen), vallitsevan tilanteen ylläpitäminen (välinpitämättömyys) ja rauhan edistäminen (toisten asemaan asettuminen ja auttaminen). En tiedä, onko tuossa mitään järkeä, mutta itseni se laittoi pohtimaan sitä, miten itse toimin.

Kuten päivän evankeliumitekstistä voimme lukea, Jeesus tuli lähelle ihmisiä ja auttoi heitä monin tavoin. Se herätti luottamusta, mutta myös vastustusta. Jeesus eli elämän, jossa oli monia levottomuutta ja rauhattomuutta aiheuttavia elementtejä. Omilleen hän kuitenkin lupasi oman rauhansa (Joh. 16.33). Maailma ympärillä voi kuohua, mutta Jeesus on meidän rauhamme.

Pekka