Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 49 Ilm. 5

Kuka on arvollinen!

Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso eli Jeesus on saanut voiton ja saa avata kirjan. Jeesus alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti ja siksi kerran kaikkien on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi:”Jeesus Kristus on Herra” (Fil 2:10)!

Myös opetuslapsille ja Jeesuksen seuraajille on voitosta luvattu palkinto. Niitä oli toisessa ja kolmannessa luvussa mainittu aika pitkä lista. Voittajat saavat syödä elämän puusta, toinen kuolema ei heitä kosketa, saavat kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, saavat hallita maailman kansoja, saavat valkeat vaatteet ja nimen elämän kirjaan – ja tunnustuksen Isän ja enkelten edessä Jeesuksen omaksi. ”Sen joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen” (Ilm.3:21).

Olkoon Jeesus siis meidänkin valintamme Herraksi ja Vapahtajaksi. Hän auttaa meitä henkilökohtaisella tavalla läpi elämän vaikeuksien ja ahdistusten. Meitä kutsutaan myös ”elämään saamamme kutsun arvoisesti nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä” (Ef 4:1). Koska elettyä elämää on jo takana jonkin verran, voin kokemusasiantuntijana todeta, että voittamisen tavoitteet ja palkinnot ovat vieläkin aika kaukana. Siksi haluan turvautua muihin ansioihin:”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja” (Ef 2:8). Kiitos Jeesus!

”Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan vallan, rikkauden, viisauden ja voiman, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen”(12).

Juha

Jes. 48 Ilm. 4

Tästä luvusta nousi esiin teemaksi kiitollisuus. Nykyisin on paljon esillä positiivinen psykologia esim. kiitollisuuspäiväkirjoineen, joiden avulla voi paremmin huomata ja arvostaa arjen myönteisiä asioita. Kiitollisuuden on todettu mm. parantavan unta sekä vähentävän stressiä ja sairauksia.

Kun tähän lisätään vielä tietoisuus rakastavasta Jumalasta, ei liene mahdotonta löytää ja yhtyä jo nyt jotain luvussa koettuun mahtipontiseen Jumalan ylistykseen, kunnioitukseen ja kiitokseen. Se lähtee siitä että  ymmärtää paikkansa Jumalan maailmassa ja muistaa saamansa hyvän. Kaikki on Jumalan omaisuutta ja Jumala hallitsee ja myös ylläpitää kaikkea olevaista. ”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme” (Apt 17:27-28). ”

Asian ydin on siinä, että tunnistaa tulleensa rakastetuksi. Kiitollisuus nousee kokemuksesta, että on rakastettu. Jumalan hyvien tekojen ja siunausten muistaminen tuo rakkauden esiin kiitoksena ja rakkauden tekoina. Olkaamme rakkauden ja kiitoksen ihmisiä myös toinen toisillemme!

Voittojakeeksi sopiinee:” Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa” (1.Tim 6:6).

Juha

Jes. 47 Ilm. 3

Voittamisen pohdiskelu jatkuu. Jeesus haastaa jokaista seitsemästä seurakunnasta ”voittamaan”. Alkuperäisten seitsemän vastaanottajaseurakunnan haasteet liittyivät kompromisseihin uskon suhteen. Usein näiden myönnytysten takana oli menestyksen tavoittelu. Sardes oli kuollut, jonka piti herätä voittamaan. Voittaminen on tärkeää, mutta vaikeaa ja vaatii ponnistelua sekä kestäväisyyttä.

Luin jouluna Hintsasta kertovaa kuolevan miehen päiväkirjaa ja voittamisesta tuli mieleen myös hänen aiempi kirjansa Voittamisen anatomia. Siitä jäi mieleen ajatus, että menestys on hyvinvoinnin sivutuote. Uudessa kirjassa keskitytään enemmän menestyksen ympyrän kuuden osa-alueen coreen eli ytimeen. On tärkeä löytää kuka olen eli mistä identiteettini koostuu, mikä on elämäni päämäärä eli mitä haluan, ja onko elämänhallinnan taitoni kunnossa. Vaikka Hintsan lähtö tulikin kaikkien mielestä liian pian, sai syöpäsairas mies reilun vuoden ajan pohtia myös iankaikkisuus-corea eli omaa suhdettaan Jumalaan. Hintsan tavoitelauseeksi muovautui auttaa ihmisiä parempaan elämään ei vain tässä ajassa, vaan myös tulevassa. Eikä vain tulevassa, vaan myös tässä ajassa. Kirja herätteli tunteeni ja ajatukseni liikkeelle pohtimaan myös omaa elämääni.

Loppuun sopii mainiosti kutsu Jeesuksen läheisyyteen:” Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän” (20).

Juha