Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 31 Joh. 13

Usko on käytännöllistä

Tänään saamme oppia peseytymisestä. Ensimmäinen opetus koskee palvelemista. Jeesus pesi pääsiäisaterialle käydessä oppilaidensa jalat. Samalla hän opetti, että meidän tulee välittää lähimmäisistä ja toisista Jeesukseen uskovista niin, että autamme heitä epämieluisissakin asioissa, vaikka emme saisi ihmisiltä kiitosta ja kunniaa. Tämä opetus kiteytyy Jeesuksen sanoihin: ”Minä anna teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne.” (Joh. 13:34–35). Ensin Jeesus näyttää, mitä rakastaminen tarkoittaa. Se on auttamista ja palvelemista. Kristinusko on hyvin käytännönläheistä!

Toisen opetuksen saamme, kun Jeesus käy pesemään Pietarin jalkoja. Pietari tajuaa, että hänen opettajansa ja Messiaansa tekee palvelijalle kuuluvaa tehtävää. Ylpeänä Pietari kieltäytyy pesusta. Jeesus vastaa: ”Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani.” (Joh. 13:8). Pesu, johon Jeesus nyt viittaa, tapahtuu, kun annamme elämämme Jeesukselle. Hän puhdistaa meidät sukupolvien takaa periytyvistä huonoista ja vahingollisista elämänasenteista ja -tavoista sekä vanhempiemme, sukumme ja meidän itsemme tekemistä rikkomuksista. Uuden elämän myötä saamme Jeesuksen avun kanssa ja tulevaisuuden toivon, joka ei pääty kuolemaan. Uskon, että tällä kokopesulla Jeesus viittaa kasteeseen.

Nyt Pietari häpeää ylpeyttään. Hän itse ei ollut valmis ottamaan pyyhettä ja vatia ja pesemään ystäviensä eikä opettajansa jalkoja. Ylpeys sai aikaan myös sen, että hän häpesi ottaa vastaan jalkojen pesua Jeesukselta. Pietari tajusi olevansa syntinen ihminen. Se sai hänet sanomaan:

”Älä pese vain jalkojani. Pese myös kädet ja pää.” (Joh. 13:9). Näihin sanoihin pohjautuu myös Sakari Heikkilän kappale Puhdista mut kokonaan, joka soi koko päivän mielessäni Johanneksen 13. luvun luettuani.

Puhdista mut kokonaan 

Älä pese pelkkiä jalkojani, pese myös kädet ja pää.
Pese kaikki pimeys yltäni, niin että mitään ei jää.
Tahdon viipyä sun luonasi, tahdon taas hengittää.
Pese vääristynyt mieleni.

Puhdista mut kokonaan,
ei vain päältä, vaan sisältä kokonaan.
Anna tahto antautua uudestaan,
ja sulle sieluni pimeät huoneet luovuttaa,
jotta rakkautes vois taas mut puhdistaa.

Sä olit valmis palvelemaan, vaikka kuningas oot.
Ja sun lempeytesi todistaa millaista valtasi on.
Sä autat muita nousemaan vaikket mitään takaisin saa.
Mua auta samanlaiseks kasvamaan.

Puhdista mut kokonaan,
ei vain päältä, vaan sisältä kokonaan.
Anna tahto antautua uudestaan,
ja sulle sieluni pimeät huoneet luovuttaa,
jotta rakkautes vois taas mut puhdistaa
ei vain päältä, vaan sisältä kokonaan.
Anna tahto antautua uudestaan,
ja sulle sieluni pimeät huoneet luovuttaa,
jotta rakkautes vois taas mut puhdistaa.

Säv. ja san. Sakari Heikkilä

Voit kuunnella kappaleen Youtubesta.

Heli

Jes. 30 Joh. 12

Uskoa ja epäuskoa

Uutinen Lasaruksen kuolleista herättämisestä levisi kulovalkean tavoin. Se herätti monissa ihmisissä kauan kadoksissa olleen toivon; kun kerran Jeesus herätti kuolleista kolme vuorokautta haudassa olleen, jo haisevan ihmisen (ks. Joh. 11:39–44), hän kykenee mihin tahansa! Tästä innostuneena pääsiäisjuhlille Jerusalemiin vaeltava kansa heilutti palmunoksia ja osoitti Jeesukselle kunniaa huutaen:

”Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas.” Moni tavallinen kansalainen sekä hallitusmiehet uskoivat, että Jeesus on luvattu Messias. (Joh. 12:11–14, 42).

Jeesuksen persoona ja toiminta synnytti myös epäuskoa sekä uskonnollisissa johtajissa että tavan kansalaisissa (j. 9–10, 37).

Nytkin pelkkä Jeesus-sanan mainitseminen synnyttää ristiriitaisen vastaanoton. Toisille se antaa toivoa tai on viimeinen oljenkorsi, josta haetaan apua. Monelle Jeesus on yhdentekevä taruolento tai kirottu hahmo, jota vastaan tulee taistella.

Jos haluat elämääsi väriä, seikkailua ja taisteluja, seuraa Jeesusta. Elämästä tulee taatusti erilaista, kuin olimme suunnitelleet. Sen sijaan päädymme kohtaamisiin, paikkoihin ja elämäntilanteisiin, joissa Jeesuskin on:

”Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani.” (Joh. 12:26).

Oletko osannut kuvitella, että pääsisit tekemään yhteistyötä maailmankaikkeuden hallitsijan ja todellisen Jumalan tiimissä?

Heli

Jes. 29

Tänään puhutaan Arielista, mutta nyt ei tarkoiteta pientä merenneitoa vaan kaupunkia, ”jonka luo Daavid leiriytyi”.  Tämän on kai yleensä ajateltu viittaavan Jerusalemiin. Ariel saa kokea kovia, mutta lopulta Jumala tulee sen avuksi. Näin tapahtuu, koska kansa kunnioittaa Jumalaa vain näennäisesti. Aina löytyy joku syy kieltäytyä kuulemasta Häntä:

Jokainen profeetan näky on teille kuin sinetöity kirjakäärö. Jos se ojennetaan lukutaitoiselle ja sanotaan: »Lue tämä», hän vastaa: »En voi, kun se on suljettu ja sinetöity.» Jos taas käärö annetaan lukutaidottomalle ja sanotaan hänelle: »Lue tämä», hän vastaa: »Enhän minä osaa lukea.»

Aluksi tuntui siltä, että tämä vertaus oli vähän epäsuhtainen. Lukutaitoiselle ei olisi ollut kovin iso temppu avata kirjakääröä sineteistä huolimatta, mutta eihän lukutaidotonta niin vain saada lukutaitoiseksi. Lukutaidon hankkiminen vaatii vaivaa. Mutta ehkä se onkin tässä pointtina. Jumalan todellinen kunnioittaminen merkitsee sitä, että olemme valmiita menemään pidemmälle Hänen tahtonsa etsimisessä, emmekä kuittaa asiaa turhan hankalana. Toisille (= lukutaitoisille) se voi olla helpompaa kuin toisille, mutta kukaan ei saa lopettaa yrittämistä. Tätä ”liian vaikeaa” -perustelua olen kuullut käytettävän myös Jeesuksen puheiden kohdalla. Esimerkiksi vuorisaarna sisältää niin vaikeita ohjeita, että  kukaan ei pysty niitä kirjaimellisesti noudattamaan. Tämä houkuttaa ajattelemaan, että ehkä Jeesus ei tarkoittanutkaan niitä oikeasti noudatettavaksi, vaan Hänen tarkoituksensa oli vain osoittaa, kuinka paljon tarvitsemme armoa ja sovitusta. Kiva tapa ohittaa koko asia siis. Kysymys kuuluukin, onko armo meille jotain passivoivaa vai vapauttaako se meidät pyrkimään kohti Jumalan tahtoa ilman suorituspaineita?

Joh. 11

Tässä luvussa on tunnettu ja hyvin lyhyt jae ”Jeesus itki”.  Näin tapahtui, koska Hän oli empaattinen: ”Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet”. Tämä avaa ikkunan Jeesuksen parantamistoimintaan. Jeesus ei auttanut ihmisiä saadakseen mainetta, vaan koska he tarvitsivat apua ja Hän välitti heistä. Minä uskon, että se oli yksi syy siihen, että Hän niin usein paransi ihmisiä sapattina. Hän halusi auttaa heti, eikä vasta seuraavana päivänä. Tässä luvussa Jeesus tosin viivyttää apua. Hän lähtee liikkeelle vasta kun Lasarus oli jo kuollut. Tähän oli syynsä: ”Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne.” Toisaalta Hän sanoi jo aikaisemmin: ”Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden.”

Tapahtumassa on jotain samaa kuin Jairuksen tyttären kohdalla. Myös siinä kertomuksessa Jeesus tulee ”myöhässä” paikalle ja lopulta herättää kuolleen. Silloin Jeesus myöhästyi, koska Hän pysähtyi auttamaan verenvuototautista naista. Nyt Hän siis myöhästyy ilmeisen tarkoituksellisesti.  Luulen, että molemmissa tapauksissa Hän yksinkertaisesti kuunteli Pyhän Hengen ohjausta.

Tapahtuman piti siis tuoda julki Jumalan Pojan kirkkauden. Näin tietysti tapahtuikin, mutta sen seurauksena myös tehtiin päätös surmata Jeesus. Perusteena oli roomalaisten pelko. En ihan ymmärtänyt logiikkaa, mutta ylipapit ja fariseukset joka tapauksessa pelkäsivät asemansa puolesta. Oli uhka sitten todellinen tai ei, niin oli varminta poistaa sen aiheuttaja eli Jeesus. Pelottavan kyynistä.

Marko