Kategoria: Luemme Raamattua

Jes. 10 Jaak. 5

Tämän päivän Vanhan testamentin kohdan selittäminen vaatisi historiallista tietämystä, jota minulla ei ole. Voisinpa kertoa teille, mitä tämä kaikki tarkoitti aikoinaan käytännössä, mutta sitä varten teidän täytyy etsiä lukeneempia ihmisiä. Käytän kuitenkin päivän palstatilaa erään mielenkiintoisen seikan pohtimiseen: monet raamatuntutkijat ajoittavat Vanhan testamentin kirjoja sen perusteella, mitä niissä kerrotaan historiallisista tapahtumista. Esimerkiksi Jesajan kirjan katsotaan olevan paljon uudempi kuin mitä muutoin olisi syytä olettaa, koska Jesajalla on ollut tietoa kuolemansa jälkeen tapahtuneista asioista. Kristitylle tämä kaikki voi selittyä sillä, että Jesaja on todella tiennyt asioista etukäteen, onhan Jumala antanut hänelle erityistä ilmoitusta. Mutta ei-uskovalle tämä on dilemma. Kyseinen tilanne on mielestäni todella mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten tieteen piirissä kristitty ei ainoastaan saa perustella Jumalan olemassaoloa, vaan myös ei-kristitty saa perustella ateismia.

Päivän Uuden testamentin kohdan jae 16 tuntuu summaavan paljon koko tekstistä: ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.” Vaikka emme maan päällä koskaan pääsekään eroon synnistä, on kuitenkin huomattavasti helpompaa elää yhdessä, jos yhteiseloon kuuluu nöyryys, rehellisyys ja armo. Meistä kaikki syyllistyvät varmasti toisinaan mammonan palvontaan, josta tekstin alussa puhuttiin. Meistä kaikki tuomitsevat ja vannovat, kun ei pitäisi. Tunnustetaan tämä toisillemme ja rukoillaan toistemme puolesta. Ja jos vain pystymme, ohjatkaamme takaisin niitä, jotka lähtevät pois. Monet varmasti tietävät, kuinka kauheaa on nähdä joidenkin uskon katoavan elämän monenlaisissa käänteissä. Ei päästetä heitä helpolla! Kutsutaan seurakuntaan, ollaan tarvittaessa tukena, rukoillaan, kysellään ja kuunnellaan… Meillä ei tarvitse olla vastauksia ja vielä vähemmän meidän tulee esittää, että olisi. Hyh! Mutta meidän tulee välittää ja välitetyksi tulemisen kokemus on arvokas ihmisestä ja tilanteesta riippumatta.

Esteri

Jes. 9 Jaak. 4

Hei pitkästä aikaa! Meikäläisen kulunut syksy meni intensiivisesti varhaiskasvatuksen harjoittelussa, joten en ole kerennyt tälle puolen nettiä useisiin kuukausiin. Kuitenkin nyt syksyn jälkeen on hauskaa taas kommentoida Raamattua ja sen opetuksia. Saattaa olla, että näkökulma on toisinaan korostuneen kasvatus- ja ihmissuhdekeskeinen… Tänään esimerkiksi mietin Jesajan kirjan äärellä sitä, miten Jumalan ja Israelin suhde pitää sisällään kaikki kuviteltavissa olevat tunteet. Tämä lienee tuttua jokaiselle, joka on joskus kasvattanut tai ohjannut toista ihmistä. Tunteet vaihtelevat äärimmäisestä innostuksesta ja lempeydestä äärimmäiseen turhautumiseen ja puhalteluun. Tämä näkökulma on auttanut minua viime aikoina ymmärtämään kristinuskon opetusten kirjoa: on ainoastaan luonnollista, että ne näyttävät toisinaan ristiriitaisilta, koska sitähän elämä on. On laki ja evankeliumi, on järki ja usko… Koko elämän kirjo! Mutta kaiken taustalla on lopulta itse hyvyys, jonka jonain päivänä voimme toivottavasti kokonaan käsittää.

Jaakobin kirjeen neljäs luku kertoo kateudesta, kiihkosta, väärästä itsevarmuudesta ja tuomitsemisesta. Voi veljet, miten ajankohtaisia teemoja ne ovatkaan omassa elämässäni! Tuntuu, että nykyisin lähes päivittäin saan itseni kiinni ylpeistä, vertailevista, kateellisista tai tuomitsevista ajatuksista. Olen kipuillut ystävilleni sitä, missä menee raja synnin ja faktojen toteamisen välillä: onhan kuitenkin toisinaan ilmiselvästi nähtävissä, että joku on menestyneempi kuin toinen tai että jonkun toiminta on tuomittavaa. Ystäväni ovat pähkäilleet asiaa hartaasti, mutta emme ole päässeet mihinkään selkeään lopputulokseen. Jospa tässä asiassa, aivan kuten niin monissa muissakin, tärkeintä ei ole se, miten määritellään väärä, vaan se, miten määritellään oikea? Jospa paras tie ulos kaikesta tästä onkin yrittää rakastaa ihmisiä niin kokonaisvaltaisesti, ettei ole tarvetta vertailla, tuomita tai osoittaa ylemmyyttä, sen sijaan, että yrittäisi vain päästä eroon haitallisista ajatuksista? Tähän kaikkeen tarvitaan tietysti armoa. Vaikka kuinka yrittäisi ja pyristelisi, niin täydellisiä meistä ei tule koskaan, ja siksi armon vastaanottaminen on ratkaisevan tärkeää. Koska olen tarvinnut sitä itse viime aikoina epätoivoisesti, haluan sanoa myös sinulle, jos näiden vaikeiden tunteiden kanssa kipuilet, että Jeesuksen nimessä syntisi ovat anteeksiannetut. 

Esteri

Jes. 8

Herra antoi profeetta Jesajalle tärkeän sanoman, joka hänen piti kirjoittaa selvillä kirjaimilla tauluun. Sitten hän nimesi poikansakin saman sanoman sisällöllä. Häntä siis kehotettiin käyttämään useampaa mediakanavaa. Oman lapsen nimeäminen Herralta saadulla viestillä oli pitkäkestoinen viesti. Viesti liikkui ja kasvoi kansan keskellä pojan ja pojan nimen mukana.

Syksyllä toteutuu mediamissio. Viestintää tarvitaan edelleen, välineet vain ovat erilaisia. Viesti Immanuelista, Jumalasta kanssamme eli Jeesuksesta leviää monen viestivälineen kautta. Mediamission valmistelutyön, toteutumisen ja sen jälkeisen ajan puolesta saamme rukoilla.

Tänä neljäntenä adventtisunnuntaina saamme samaistua Jesajaan: ” Minä odotan Herraa, … minä panen toivoni häneen”. Huomisessa luvussa on taas tulossa ennustus Jeesuksen syntymästä.

Jaak. 3

Hillitse kielesi on otsikoitu tämä luku. Olen monet kerrat miettinyt, miksen voinut olla vaiti, mikä sai kiukun puuskassa aukomaan suuta ja päästämään sanoja, joiden sisältö on soopaa. Voisinko olla kunnon ihminen, joka puhuu vain, kun on sävyisää ja sopuisaa sanottavaa, jumalista puhetta? Paavalikin tuskaili tuskaansa omasta käytöksestä kirjeessään roomalaisille. Ääh. Loputontako ihmisenä olemisessa on tämä itseensä turhautuminen? Tämmöisenäni palvelen, siihen Paavalikin päätyi. Siunattua adventin loppuaikaa. ”Herran syntymä on lähellä” on päivän teema. Jeesus ei tullut eikä tule turhaan, täällä tarvitaan.

Jumalan läsnäoloa jouluusi!

Pirkko