Tiina
Saarn. 10, 1. Tess. 3
Kuten jo pari päivää sitten kirjoitin, niin tässä kirjeessä tessalonikalaisille kuuluu ensimmäisten kristittyjen äänenpainoja. Evankeliumi Jeesuksesta meni eteenpäin ankaran vastustuksen keskellä. Jeesuksen paluu on esillä tämänkin luvun lopussa, sitä odotettiin tapahtuvaksi minä hetkenä hyvänsä.
Seurakuntalaiset olivat Paavalin mielessä ja rukouksissa alituiseen, sillä yhteydenpito oli ihan erilaista kuin nykyään. Paavali lähetti Timoteuksen Tessalonikaan, kun ei sinne itse päässyt. Meillä on mahdollisuuksia pitää yhteyttä välimatkankin päästä ihan eri tavalla. Ehkä epätietoisuus seurakunnan tilanteesta sai aikaan sitä, että Paavali rukoili heidän puolestaan alituiseen. Tuota asennetta haluan opetella. Tuntuu hyvältä siunata nimeltä mainiten kaikkia niitä KohtaamisPaikkalaisia, jotka mieleen nousevat.
Mika
Saarn. 9, 1. Tess. 2
Paavali käy läpi käyntiään Tessalonikassa. Hän oli kohdannut lähetysmatkansa edellisessä kohteessa Filipissä pahoinpitelyä, mutta ei ollut silti jättänyt matkaa kesken. Tessalonikassa sama toistui. Oli vastustusta, mutta myös paljon kääntymisiä Jeesuksen seuraajiksi, Apt 17:1-8. Paavalin esimerkki puhuu minulle siitä, että meidän ei pidä pettyä vastoinkäymisiin hengellisessä työssä. Tarvitaan määrätietoisuutta ja uskollisuutta.
Luin pätkän John Wesleyn matkapäiväkirjasta 1700 -luvulta. Hän kuvasi siinä noin kuukauden ajalta saarnamatkojaan Englannissa. Neljän viikkoa oli täynnä aikamoisia epäonnistumisia. Viimeinen sunnuntai toi läpimurron: 10 000 ihmistä tuli kuuntelemaan hänen saarnaansa ulkoilmatilaisuuteen jollain peltoaukealla. Hänen elämäntyönsä oli lopulta valtaisa.
Paavali oli kestävä ja samalla hän oli lempeä seurakuntaa kohtaan. Hän sanoi toimineensa kuin lapsiaan hoivaava äiti (2:7) tai kuin lapsiaan rohkaiseva isä (2:11). Lempeys ja kestävyys ovat asioita, jotka syntyvät Jeesuksen yhteydessä. Jeesus oli sydämeltään lempeä. Vaikuttakoon Jeesus meissä näitä ominaisuuksia: kestävyyttä ja lempeyttä.
Mika
