Kategoria: Luemme Raamattua

Snl. 28 Luuk. 22

Luukas 22

Muutama päivä sitten tuli eräs tuttavani pyytämään anteeksi tekemäänsä vääryyttä. Hän oli itse ainakin yhtä yllättynyt kuin minä siitä, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän kuvasi että tilanne eteni kuin syntiinlankeemuksessa monine vaiheineen ja nyt oli suuri häpeän tunne päällä. Siitä selvittiin anteeksipyynnöllä ja anteeksiannolla, ja nyt luettuani tämän luvun ajattelin hieman pohdiskella tuota vastustajan toimintaa, sillä Saatana mainitaan kaksi kertaa luvussa mellastamassa.

Ensimmäisen kerran paha mainitaan Juudakseen liitettynä jakeessa 3, jossa kerrotaan, että Saatana meni Juudakseen. Siitä, mitä tämä tarkoittaa tai mitä mahdollisesti tapahtui kertoo Johannes:” ..Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen” (Joh. 13:2).

Toisen kerran Saatana mainitaan seulomassa opetuslapsia niin kuin viljaa, tosin luvan kanssa jakeessa 31. Viljan seulonnassa laatua alentavat epäpuhtaudet (rikkoutuneet, itäneet tai surkastuneet jyvät, oljenkorret jne) erotetaan viljasta. Voisiko olla niin, että näiden epäpuhtauksien kautta Paholainen haluaa hyökätä meidän kimppuun ja tuhota meidät. Meille halutaan luoda arvottomuuden ja häpeän tunne epäonnistumisen kokemusten välityksellä. Paholainen koettelee ja kiusaa meitä saadakseen meidät luopumaan uskosta kuuntelemalla hänen valheitaan. Näinhän Jeesusta myös koeteltiin erämaassa.

Pietarin seulonta tuotti oman tuloksen, josta Jeesus jo etukäteen profetoi. Pietari tarvitsi tämän epäonnistumisen kokemuksen, jotta pystyisi myöhemmin toteuttamaan elämäntehtäväänsä:”Vahvista veljiäsi” (32). 

Opetuslasten kesken syntynyttä kiistaa siitä, kuka on suurin, voisi myös ajatella esimerkkinä ajatusten harhaanjohtamisesta. Jeesus palautti kuitenkin nopeasti pojat ruotuun! Eipä Jeesus saanut myöskään paljon tukea rukouskamppailussaan opetuslapsistaan, sillä murhe oli heidät uuvuttanut. Jeesuksen kehoitus on mielenkiintoinen:” Nouskaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen”(46).

Loppuun sopii tuttu jae:” Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde” (Snl 4:23).

Juha

Snl. 27 Luuk. 21

1 Huomispäivästä älä kersku,

ethän tiedä, mitä se tuo tullessaan.

Otetaan tähän rinnalle Jaakobin kommentti samasta aiheesta: ”Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: »Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot.» Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. Näin teidän tulisi sanoa: »Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.» Mutta nyt te kerskutte ja rehentelette. Kaikki tuollainen kerskailu on pahasta.” (Jaak. 4:13-16)

13 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta

ja pidä se panttina vierasta varten.

Edelleenkin Salomolla on ihastuttavan realistinen ote elämään. Meidän ei pidä olla sinisilmäisesti kaikkien pyytäjien armoilla, sillä valitettavasti monenlaista huijariakin on liikkeellä. Toisaalta todellista avun tarvitsijaa on syytä auttaa, joten useimmiten oikea toimintatapa on jossain siellä välissä.

14 Jos joku heti aamulla vuolaasti sinua siunaa,

sen siunauksen takana voi olla kirous.

Tämäkin jae saa minut hymyilemään olemattomaan partaani. Mietin väkisinkin, millaisia tilanteita Salomolla on mahtanut tulla vastaan, että hän on tiivistänyt kokemuksensa tähän sananlaskuun…

17 Rauta rautaa hioo,

ihminen hioo ihmistä.

Sananlaskuviikko onkin hyvä päättää tähän klassikkojakeeseen. Ihmissuhteet ovat vaikeita, toisinaan jopa käsittämättömiä tällaiselle insinööriaivoilla varustetulle. Kuitenkin ikävuosien karttuessa huomaa, että jonkinlaista hioutumista kyllä tapahtuu väistämättä. Odotan silti innolla sitä päivää, kun vihdoin tapaamme taivaassa toisemme hiottuina timantteina, sellaisina joiksi Jumala meidät todella tarkoitti. Nähdään siellä!

Heikki

Snl. 26 Luuk. 20

12 Moni luulottelee olevansa viisas –

tyhmyristäkin on enemmän toivoa.

Tässä luvussa on aika montakin jaetta ”tyhmyreistä”, toisaalta Sananlaskuissa puhutaan paljon myös viisaudesta. Entäpä jos kokee itsensä tyhmäksi, koulunkäynti oli vaikeaa, eikä Mensan testissäkään tullut täysiä pisteitä? Luulen, että meillä on hiukan erilainen käsitys viisaudesta ja tyhmyydestä kuin mitä Raamatussa tarkoitetaan. Me yhdistämme viisauden älykkyyteen ja menestymiseen mm. koulussa ja elämässä. Raamatussa viisaus taas yhdistetään enemmänkin Jumalan tuntemiseen ja erityisesti siihen, että kuuntelee Jumalaa ja toimii hänen tahtonsa mukaan. Tyhmyys puolestaan on sitä, että jättää Jumalan huomiotta. 

Jeesus kertoi vertauksessaan hiekalle ja kalliolle rakentamisesta: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle.”  (Matt. 7:26) Todellista tyhmyyttä on siis jättää Jeesuksen sanat kuulematta tai ottamatta onkeensa. Mutta vaikka näin olisi toiminutkin, asiaan voi vielä vaikuttaa! Tässä sananlaskussakin tyhmyrillä on toivoa, hän voi muuttaa suuntaa ja kääntyä viisauden puoleen.

27 Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa,

joka kiveä vierittää, jää itse sen alle.

Muistitkos, että tämäkin sananlasku on peräisin Raamatusta? Jos muistit, muistitko loppuosan? Hyvä esimerkki siitä, että Raamattu vaikuttaa edelleenkin mm. kieleemme, vaikkei sitä aina tunnisteta.

Heikki