Kategoria: Luemme Raamattua

Snl. 31 Fil. 1

Fil. 1

Alkuun vähän taustaa kirjeestä. Paavali vangittiin ja vietiin Roomaan kahleissa, jossa hän odotteli oikeudenkäyntiä kotiarestissa 2 vuotta. Siellä hän kirjoitti kirjeen Filippin seurakunnalle, joka oli ensimmäinen Euroopan kohde, johon Paavali perusti seurakunnan aika pikaisen visiitin avulla. (Apt 16).

Nykyään puhutaan paljon itsensä tuntemisen merkityksestä hyvinvoinnin ja onnellisuuden lisääjänä. Pelkkä fyysinen terveys ei takaa onnellisuutta, vaan on tärkeää tietää kuka on ja mitä haluaa elämältään. Paavali on kyllä hyvä esimerkki tästä. Hän oli oppinut mies, jolle oli kertynyt sekä maallista ja hengellistä viisautta. Hän kutsuu itseään Jeesuksen palvelijaksi ja oli löytänyt Jeesuksen armon ja rauhan. Hänen elämäntehtävänsä oli levittää evankeliumia Jumalan valittuna aseena!

Aika rajulta kuulostaa ja näyttää kuitenkin Paavalin elämä, sillä hän haluaa laittaa kaiken peliin:”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto” (21)” Uskollisena kutsulleen hän saikin tosi paljon aikaiseksi kristinuskon levittäjänä ja vakiinnuttajana. Jumala käytti Paavalia ihmeellisellä tavalla, jossa näkyy suurena evankeliumin voima ja Jeesuksen tuntemisen kautta tapahtuva muutos. Onneksi hänen tunne-elämänsä oli vielä vahva ja hengissä, vaikka hän kuolemaansa ehkä jo odottelikin. Se luo kirjeeseen inhimillisen, rakkaudentäyteisen ja luottavaisen sävyn, jota hän vankilassakin kokee. Kirjettä filippiläisille kutsutaankin ilon kirjeeksi.

Evankeliumin työhön hän esimerkillään kutsuu myös filippiläisiä välillä suorasanaisesti ja toisinaan kiitokseen ja iloon käärittynä rukouksena. Hän on luottavainen ja suuri uskossaan siihen, että Jumala tekee työnsä valmiiksi sekä filippiläisten että oman elämänsä kanssa, vaikka vastustusta on aina evankeliumin työssä odotettavissa.

Kiitos esimerkistäsi ja rukouksistasi Paavali!

Juha

Snl. 30 Luuk. 24

Erittäin mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen aihe. Missä on Jeesus? Valtaako murhe ja masennus mielen, kun Jumala taas unohtanut minut. Miksi rukouksiin ei vastata, kaikki menee pieleen eikä kukaan auta? Miksiköhän sitä niin usein unohtaa, että Jeesus elää ja haluaa olla meille Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas ja tietenkin Immanuel – Jumala kanssamme. (Jes 7:14, 9:5)

Kävimme viime viikolla Brunssikirkossa vaimoni kanssa pitkästä aikaa. Jostain syystä mieli oli vähän alavireinen mennessä, mutta kotiin palatessa oli iloinen ja toiveikas olo. Vaimokin totesi, että onpa hienoa, että tällainen yhteys on meille aina tarjolla. Mitähän siellä tapahtui? Siellä tavattiin pitkästä aikaa tuttuja maukasta brunssia syöden. Sen jälkeen ylistettiin, kuultiin opetusta Raamatusta ja todistuksia rukousvastauksista, ja lopuksi rukoiltiin. Jeesus oli Henkensä kautta meitä kaikkia virvoittamassa ja ravitsemassa, vaikka hän olikin näkymätön.

Tervetuloa KohtaamisPaikkaan!

Juha

Snl. 29 Luuk. 23

Luukas 23

Jeesuksen kärsimystiellä oli monta todistajaa. Lyhyessä ajassa käytiin lähes nykyiseen some-maailman oikeuskäytänteeseen verrattava näytelmä, jossa vääryys voitti tälläkin kertaa. Poliittiset ja uskonnolliset johtajat tekivät parhaansa siinä, mitä heidän kuului tehdä. Toiset tappaakseen ja toiset pelastaakseen ellei Jeesusta, niin ainakin oman nahkansa.

Mutta kyllä kansa tiesi, mitä se halusi. Se huusi itselleen Barabbaan:” Mutta he eivät antaneet periksi, vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi” (23). Meneillään oli siis hyvin monitahoinen etukäteen käsikirjoitettu tapahtuma, joka seurasi VT:n ennustuksia.

Jeesus toimi eri periaatteiden mukaan. Nöyryys ja hiljaisuus oli hänen valtansa salaisuus. Hän rakasti loppuun asti kohdaten ja armahtaen ihmisiä viime hetkeen saakka. ” Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä mitä tekevät” (34) ja ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa” (43).

Kiitos Jeesus rakkaudestasi ja uhristasi! Auta meitä elämään armosta ja rakastamaan sinua ja lähimmäisiämme!

Juha