Kategoria: Luemme Raamattua

Apt 13

Tässä luvussa Paavali ja Barnabas ovat saaneet kutsun lähetystyöhön ja ovat reissussa Pisidian Antiokiassa nykyisen Turkin alueella. Paavali piti pitkää puhetta, selittäen juurta jaksain, miten kaukaa ja tarkasti Jumala oli kansaansa johdattanut Egyptistä läpi erämaan luvattuun maahan. Ja miten lopulta lupaus Jeesuksesta oli täyttynyt. 

 

Tätä lukua voisi kommentoida monestakin näkokulmasta, mutta nyt jäin miettimään tätä Jumalan pitkän tähtäimen suunnitelmaa ja johdatusta. Hän on suunnitellut kaiken hyvin ja ajallaan tapahtuvaksi. Miten me jokainen Daavidin lailla olemme viestiketjussa mukana. Omana aikanamme, omalla, meille kullekin tarkkaan mietityllä paikalla palvelemassa Jumalaa. Ja joku päivä meidän aikamme loppuu, toiset saavat jatkaa. Toiset taas omana aikanaan ja omalla paikallaan palvelemassa Jumalaa. Että jokainen ihminen saisi kuulla Jeesuksesta ja voisi päättää haluaako oppia tuntemaan hänet omana Vapahtajanaan. Viestiketju etenee. Tänään meidän on tärkeää huolehtia siitä, että kasvatamme seuraavaa sukupolvea ottamaan oman paikkansa palvella Jumalaa. 

Luin tätä psalmia miettien sitä, millainen Jumala meillä oikein onkaan. 

 

Hän on väkevä auttajamme, joka iloitsee siitä, kun me juhlimme Häntä! Tässä näyttää olevan kyse ihan kunnon juhlista. On soittoa, iloa ja ääntä! 

 

Hän haluaa, että me muistamme sen, miten hän aikaisemmin on auttanut vaikeissa tilanteissa. Miten Hän on vastannut, kun olemme hädissämme Häneltä apua huutaneet. 

”…ettemme unohda sitä hyvää, minkä Hän on tehnyt”, Ps 103:2.  

 

Hän on suorastaan mustasukkainen meistä. Hän haluaa, että meillä ei ole muita jumalia Hänen rinnallaan. Hän odottaa, että käännymme koko sydämestämme Hänen puoleensa ja odotamme Häneltä apua. Hän on luvannut pitää huolta ja antaa sen, mitä tarvitsemme. Hänellä on parhaat herkut ja lahjat odottamassa. Parasta vehnää ja herkullista hunajaa, kunhan vain me käännymme Hänen puoleensa. 

 

Tällä viikolla olemme perinteisesti olleet New Wine -tapahtumassa Himoksella yhdessä juhlimassa ja ylistämässä Jeesusta. Koronan takia emme tänä vuonna päässeet Himokselle, mutta pääsemme yhdessä juhlimaan elokuun alussa. 6.-8.8. New Wine -kesätapahtumassa – nykyaikaisella tyylillä virtuaalisesti. Ohjelmaa tulee netin kautta livenä aamuisin ja iltaisin, jolloin  kokoonnumme Kirstilliselle koululle porukalla osallistumaan online tapahtumaan.  Jos et pääse kristilliselle koululle, niin voit kutsua ystäviä vaikka teidän kesämökille tai takapihalle ja voitte liittyä sieltä mukaan yhteiseen ilonpitoon. Meillä on hyvä Jumala  ja meillä on paljon syytä iloon ja kiitokseen! 

Onko sinulla tärkeitä psalmeja? Sellaisia, jotka ovat jossain elämäsi vaiheessa olleet tärkeitä, rohkaisevia, tuntuneet Jumalan puheelta juuri siinä elämäntilanteessa? Tämän päivän psalmi on minulle yksi tällaisista tärkeistä Jumalan rohkaisuista. Tänään luin psalmia tämän päivän näkövinkkelistä. Muistin hyvin tilanteen, missä tämä psalmi auttoi eteenpäin. Ja nyt monta vuotta jälkeenpäin olen kiitollinen Jumalan uskollisuudesta ja hänen avustaan. Hän on hyvä, Hän auttoi ja auttaa! 

 

Psalmissa kaikki on vielä vaiheessa, ratkaisua ei ole vielä löytynyt. Apua odotetaan, kaivataan. Jumalalle huudetaan itkun keskeltä. ”…etkö jo kuule kansasi rukousta?” Monta kertaa toistuu ajatus Jumalan kasvoista. Kaipaus saada nähdä Jumalan kasvot. ”Jumala, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.” Vähän eri sanoin jakeissa 4, 8, 15. Kasvot ja katse ovat meille tärkeitä. Kun toinen katsoo minuun hyväksyvästi, tulen nähdyksi, huomatuksi, kuulluksi. En ole enää yksin. Elämän vaikeissa vaiheissa tarvitsemme Jumalan kasvojen näkemistä, sen ymmärtämistä, että Hän on mukana tässäkin tilanteessa. Hän rakastaa ja pitää huolta ja jossain vaiheessa vaikeudet helpottavat. Sen ymmärtämistä, että emme edes pääse Häneltä piiloon, Ps 139. 

 

”Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi. Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me palastumme.”