Kategoria: Luemme Raamattua

Tänään ollaan elämän isoimman kysymyksen äärellä. Vanginvartija on hädissään ja kysyy Paavalilta: ”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” Hän oli nähnyt ja kuullut Paavalin ja Silaksen iloa ja ylistyksen vankilassa. Muurien sortuminen oli varmaan pysäyttävä tilanne kaikille. Jumalan voima ilmeni ryminällä ja vanginvartija ymmärsi, kuka todellinen Jumala on. Paavalin vastaus oli ytimekäs: ”Usko herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” Ja niinpä samana yönä Paavali kertoi vielä tarkemmin Jeesuksesta koko perhekunnalle ja heidät kastettiin. Paavalin ja Silaksen esimerkki, Jumalan voiman ilmentyminen sekä Paavalin välittämä tieto vakuuttivat vanginvartijan sekä hänen perheensä. He valitsivat ja päättivät seurata Jeesusta.

 

Näitä kaikkia tarvitaan. Ihmiset lukevat meitä Jeesuksen seuraajia. Herättääkö elämämme kiinnostusta ja kaipausta Jeesuksen puoleen? Ilmeneekö seurakunnan kokoontumisissa ja meidän elämässä Jumalan voima? Olemmeko kyllin hereillä huomaamaan ja kuulemaan meille esitetyt kysymykset? Osaammeko kertoa kyllin selkeästi toiselle Jeesuksesta?

 

Jumala on antanut meille jokaiselle ihmisiä ympärillemme. Perhe, sukulaiset, naapurit, työkaverit, harrastuskaverit, somekaverit, lasten kavereiden perheet, seurakuntaperheen, johdatetut kohtaamiset… Siunataan ja rukoillaan kukin ”omien ihmistemme” puolesta. Tehdään heille hyvää. Ja ollaan kuulolla, että osaamme vastata heidän kysymyksiinsä. 

  

Alku kuvaa varmaan meidän monen tuntoja korona-ajalta. Kuinka monta kertaa mielessä olikaan ikävä seurakunnan keskelle, ikävä ehtoolliselle. Kaipaus päästä yhdessä ylistämään ja iloitsemaan Jeesuksesta. Ja kuitenkin yhteyttä Jeesukseen ja toinen toisiimme saatoimme kokea monella tapaa myös korona-aikana. Oli nettikirkot, zoomit ja whatsapit. Saimme monia viestejä sellaisilta ihmisiltä, jotka muutoin eivät olisi päässeet mukaan KohtaamisPaikan tilaisuuksiin. He olivat mukana linjoilla ja pääsivät siten mukaan seurakuntayhteyteen. Myös rukouspyyntöjä tuli monelta paikkakunnalta. Ja saimme kuulla monia rukousvastauksia. 

 

Tällä hetkellä näyttää siltä, että syksyllä pääsemme jo seurakuntaperheenä koolle, mutta samalla aiomme jatkaa myös online -toimintaa, muodossa tai toisessa. On tärkeää, että mahdollisimman moni pääsee mukaan seurakuntayhteyteen – tavalla tai toisella. Online -tilaisuudet ovat tulleet jäädäkseen – näin ajattelen. Meillä on monta syytä kiittää internetistä ja opetella hyödyntämään sitä paremmin. Osalla maailma kristityistä nettiseurakuntayhteys onkin ainoa seurakuntayhteys. 

 

Pääsimme sitten kokoontumaan livenä kirkkoon tai onlinena linjoille, niin meidän syvin tarpeemme on kokea Jumalan läsnäoloa. Siihen meidät jokainen on luotu ja kutsuttu. Siinä on meidän kotimme. Turvallisen hyväksynnän paikka. Siinä löytyy elämän merkitys ja mielekkyys. Olen rakastettu, olen hyväksytty, olen saanut anteeksi, olen kotona. Ja tästä tämä psalmikin kertoo.

Tänään jatketaan Paavalin ja Barnabaksen kanssa heidän seikkailuissaan nykyisen Turkin alueella. Innokkaasti he julistivat evankeliumia Jeesuksesta ja ihmisiä tuli uskoon. Jumala vahvisti heidän puhumansa sanan myös ihmeillä ja tunnusmerkeillä. Jumalan valtakunta oli tullut käsin kosketeltavan lähelle ja näkyväksi, koettavaksi todellisuudeksi. Kaikki eivät kuitenkaan uskoneet, vaan osa ihmisistä vastusti heitä oikein kunnolla. Ihmisen uskoon tulemisessa on kyse lopulta hengellisestä murroksesta, siirtymisestä pimeyden vallasta toiseen Valtakuntaan – Jumalan valtakuntaan. ”Hän on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, hänen, joka on meidän lunatuksemme, syntiemme anteeksianto”, Kol 1:13,14.

 

On elintärkeää, että Jeesuksesta kerrotaan sellaisin tavoin, että puhetta on helppo vastaanottaa ja ymmärtää. Meidän kokoontumistemme tulee olla sellaisia, joihin uusien ihmisten on helppoa tulla. Kokoontumisten ilmapiirin, tyylin ja kulttuurin pitää olla sellaisia, että myös Jeesusta etsivät ihmiset uskaltavat tulla kuulolle. Viestimme ja olemisemme keskuksena on Jeesus, hänen rakkautensa ja todellisuutensa. Lopulta kaikkein tärkeintä on se, että Pyhä Henki saa olla meidän keskuudessamme kohtaamassa meitä, opettamassa meitä kaikkia yhä paremmin tuntemaan Jeesusta. Että Pyhä Henki saa meidänkin keskuudessa olla vahvistamassa puhuttua sanaa ihmein ja tunnusmerkein. Rukousvastauksin. Rukoillaan porukalla tätä. Muistetaan myös, että meidän ei tarvitse säikähtää niitä, jotka vastustavat Jeesusta. Emmekä saa ottaa itsellemme sitä kunniaa, mikä kuuluu yksin Jumalalle. 

 

Tämän luvun lopussa Paavali ja Barnabas palaavat reissun lähtöpaikkaan Antiokiaan. Toinen lähetysmatka oli saatu päätökseen. Tässä jakeessa kuuluu vapauttavana ajatuksena se, että Jumala on asettanut rajat meidän jokaisen turvaksi. Me jokainen olemme mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa. Meidän jokaisen elämällä ja kutsulla on omat rajansa. Saamme riemurinnoin täyttää oman paikkamme ja antaa toisten täyttää omansa. Ja niin Jumalan valtakunta rakentuu tiimityöllä.