Kategoria: Luemme Raamattua

2. Aik. 25

Amasjan edesottamukset olivat kummallisen ristiriitaisia. Aluksi hän vaikutti noudattavan Jumalan tahtoa tinkimättömästi, mutta sitten hän yllättäen vaihtoi kurssia ja alkoikin palvella edomilaisten jumalia.  Lopulta hän haastoi riitaa Israelin kuninkaan kanssa ja siitä alkoi hänen poliittinen alamäkensä. Ainoan vihjeen muutoksen syistä saamme Israelin kuninkaan Joasin kirjeestä. Siinä hän toteaa yksinkertaisesti, että Amasja ylpistyi sotavoittojensa seurauksena.  Jos näin on, niin hän varmaan halusi keskittää kaiken vallan itselleen. Tällöin  epäjumalanpalvelus saattoi olla laskelmointia ja yritys vähentää papiston valtaa. Joka tapauksessa luvun alussa esitetty yhteenveto pitää paikkansa: ”Amasja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, mutta ei täydestä sydämestään.”  Tämän luvun anti minulle on juuri muistutus puolisydämisyyden vaaroista. 

Matt. 20

”Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” Tämä on loppukaneetti Jeesuksen vertaukselle viinitarhan työmiehistä.  Millä tavalla työmiehet sitten vertauksessa rankattiin?  Tuntipalkalla! Kaikki  työmiehet saivat saman verran palkkaa riippumatta työpäivän pituudesta. Kokivatko koko päivän työtä tehneet siis vääryyttä? Riippuu laskentatavasta. Tuntipalkkana he saivat vähemmän kuin muut, mutta päiväpalkka oli sama kuin muillakin. Mielestäni tämän vertauksen kärki on siinä, että meidän ei pitäisi verrata itseämme toisiin ihmisiin. Jos pidämme katseen Jeesuksessa, niin näemme Hänen hyvyytensä ja oikeudenmukaisuutensa. Mutta jos  katsommekin toisia, niin nämä asiat eivät ehkä olekaan itsestäänselvyyksiä.

Marko

2. Aik. 24

Tämän luvun taustalla taitaa olla vähän enemmän kuin mitä pinnalle näkyy. Ensiksi kerrotaan, että kun pappi Jojada vielä eli, kuningas Joas ja koko kansa pysyi uskollisena Herralle. Mutta sitten kun hän kuoli, suunta vaihtui lähes välittömästi.  Syitä voi vain arvailla. Vaikka tekstissä kerrotaankin, että kansa maksoi temppeliveroa ”ilomielin”, niin  ehkä tämä into laimeni jonkin ajan kuluttua. Pitää kuitenkin muistaa, että kun Mooses tuon veron määräsi, se oli ainoa  kerättävä vero. Nyt tilanne oli toinen ja  kuningashuoneen ylläpito oli jo itsessään kallista. 

Toinen mahdollinen selitys on se, että tavallinen kansa oli etääntynyt temppelipalveluksesta. Heille epäjumalien palveleminen ja omat uhrilehdot olivat arkipäivää.  Joas oli tehnyt temppelissä paljon uudistuksia, mutta missään ei kerrota, että olisi käytetty aikaa kansan opettamiseen tai osallistamiseen. Tuohon aikaan ei vielä ollut synagogia.

Joas lopulta menetti henkensä salaliiton seurauksena. Tässäkin on jotain mystistä. Kyse ei ollut varsinaisesta vallankaappauksesta, koska kuninkuus annettiin Joasin pojalle Amasjalle. Tekstissä sanotaan, että vallankaappaus oli kosto Jojadan pojan kivityksestä, mutta oliko Joas sitten siinä jotenkin mukana? Tulkitsen tämän niin, että salaliittolaiset olivat vanhoja pappi Jojadan kannattajia, jotka eivät pitäneet siitä, mihin suuntaan asiat olivat menossa. He yrittivät kääntää kehityksen väkivallalla. 

Tämä kaikki on  tietysti spekulointia. Tämä luku kertoo kuitenkin sen, että suhde Jumalaan on aika helppo menettää. Se voidaan helposti vaihtaa ulkokohtaiseen sääntöjen noudattamiseen. Tai se voidaan korvata epäjumalanpalveluksella.

Matt. 19

Tässä luvussa puhutaan avioliitosta, naimattomuudesta, lapsista, rikkaudesta ja opetuslasten tulevasta palkasta. Näiden moninaisten teemojen keskellä on vielä kertomus siitä, kuinka Jeesus on lähestymässä Jerusalemia ja ristinkuolemaa. Tutkittavaa siis riittää!

Yhteinen piirre Jeesuksen vastauksissa hänelle esitettyihin kysymyksiin on se, että opetuslapset yllättyivät. He eivät osanneet odottaa, että avioliittoon piti sitoutua niin syvästi. Sitten Jeesus otti vielä vastaan lapsia! Keskustelu rikkaan nuorukaisen kanssa sai heidät ihmettelemään, onko pelastuminen ylipäätään mahdollista. Minusta tuntuu, että Jeesuksen pitäisi päästä yllättämään meidätkin samalla tavalla.  On hyvä olla ymmällään Jeesuksen seurassa. Jumalan valtakunta on radikaalisti erilainen kuin se, mitä me luonnostamme ajattelemme ja mihin mukavuudenhalussamme haluaisimme uskoa. Jos uskostamme katoaa ihmettely, niin voi olla, että olemme laittaneet Jumalan ikään kuin helposti hallittavaan laatikkoon. Mutta samalla elämä kapenee. Jeesuksen vastaukset eivät aina tunnu mukavilta, mutta silti niissä on selvästi tunnistettava elämän maku.

Marko

2. Aik. 23

Joas oli kuninkaaksi tullessaan vain seitsemän vuoden ikäinen. Meni siis aika monta vuotta, ennen kuin hän pystyi ottamaan johtotehtävät haltuunsa. Varsinainen hallitsija oli pappi Jojada. Vaikka Jojada olikin ”hyvis”, niin minun on aina ollut vähän vaikea innostua hänestä.  Hänestä kertovista teksteistä on nimittäin tullut sellainen mielikuva, että hänelle oli tärkeää, että asiat tehdään oikeaoppisesti ja puhtaasti. Tämä jättää jotenkin kolkon kuvan. Tämän päivän tekstissä on kuitenkin kohta, joka haastaa tämän käsityksen. Kun Jojada asetti temppeliin papit tehtäviinsä, heidän ohjeistuksenaan oli tehdä työnsä iloiten ja laulaen. Tietenkin tämäkin oli sääntöjen kirjaimellista noudattamista, sillä olihan jo Daavid ohjeistanut pappeja samalla tavalla. Mutta on silti mielenkiintoista, että juuri noita asioita korostettiin. Jerusalemin temppeli oli siis paikka, jossa papit tekivät työtään hymyissä suin. Luterilaisessa perinteessä pyhyys ja hartaus liitetään usein vakavuuteen ja jäin miettimään, että olemmeko me siis tässä asiassa epäraamatullisia.

Matt. 18

Kun Jeesus puhuu lapsista, Hän käyttää hyvin vahvaa kieltä: ”Jos joku johdattaa lapsen harhaan, niin parempi olisi upottaa hänet myllynkivi kaulassa meren syvyyksiin. Heidän viettelijänsä kannattaisi mieluummin katkoa kätensä ja jalkansa, kuin antaa niiden johtaa heitä harhaan.” Tällaisia asioita ei sanota ohimennen ja lakonisesti, vaan silmät leimuten. 

Jeesuksen tavassa asettaa lapsi esikuvaksi on jotain paradoksaalista. Sen voi vielä ymmärtää, että taivasten valtakunnan voi ottaa vastaan vain lapsen kaltainen ihminen. Mutta että ihan johtajaksi? Lapset ovat Hänen omien sanojensakin mukaan helposti harhaan johdettavissa. Kuinka sellainen ihminen voisi olla hyvä johtaja ja ”suuri” taivasten valtakunnassa?  Uskon, että vastaus tähän ongelmaan löytyy Jeesuksen persoonasta. Hän oli itse lasten kaltainen, mutta ei kuitenkaan lapsi. 

Tätä kannattaa pohdiskella. Yksi käytännön seuraus Jeesuksen puheista on sama kuin mitä yllä puhuttiin temppelipalveluksesta. Jos lapset ovat esikuvia , niin kuinka ideaalijumalanpalvelus voisi olla synkkä ja iloton?

Marko