Kategoria: Luemme Raamattua

2. Aik. 19

Josafat palailee harharetkeltä ja saakin Jehun tuomana terveisiä: sotaretki oli tyhmästi tehty. Mutta sitten Josafat palailee taas ruotuun ja tekee tukun hyviä valintoja järjestellen oikeusjärjestelmää. Hän antaa myös tosi hyviä neuvoja tuomareille: ”ohjatkoon työtänne Herran pelko, toimikaa tunnollisesti ja vilpittömin mielin” (jae 9). Sopii ohjeeksi meille kaikille ammatista riippumatta.

Matt. 14

Herodes puolestaan on päivän esimerkki henkilöstä, joka ei noudattanut Josafatin mainitsemia hyveitä. Herodes oli helposti mielitekojensa vietävissä, impulsiivinen eikä kestänyt kritiikkiä. Aika lailla hyvän johtajan vastakohta siis.

Vastaavasti en voi olla ihailematta Johannes Kastajan tinkimättömyyttä. Varmaan kuka tahansa olisi osannut arvata, että Herodeksen kaltaisen henkilön kritisointi käy terveyden päälle. Johannesta se ei kuitenkaan pysäyttänyt. Kunpa saisin itselleni edes pienen hitusen Johanneksen rohkeutta!

Heikki

2. Aik. 18

Josafatin ja Ahabin sotaretki oli aika erikoinen tapaus. Josafat oli siis ”hyvä tyyppi”, kun taas Ahab oli lähinnä ”paha tyyppi”. Naimakaupat toivat nämä kaksi kuitenkin yhteen ja Josafat teki nähdäkseni virheen osallistuessaan operaatioon. Siitä huolimatta Josafat oli kuitenkin Jumalan mies ja se pilkahtelee esiin sieltä täältä. 

Josafat ensinnäkin halusi, että asiaa tiedustellaan profeetoilta. Erityisen jännittävää on se, että vaikka 400 profeettaa lupasi menestystä, Josafat silti kyseli, olisiko vielä joku muu… Mietin, että Jumala oli varmaankin jollain tavalla vihjaissut Josafatille, ettei kannattaisi lähteä. Miksi hän muuten olisi etsimällä etsinyt Miikaa? Josafat ei kuitenkaan nähtävästi uskaltanut enää tässä vaiheessa valita toisin, vaan lähti matkaan Ahabin kanssa. 

Toinen merkittävä juttu oli se, että kun Josafat joutui Ahabin juonen (”ole sinä vaan kuninkaallisissa vaatteissa, minä vaihdan huomaamattomat kamppeet”) myötä tiukkaan tilanteeseen, hän huusi Jumalalta apua ja Jumala todellakin auttoi. Tämä on erittäin hyvä muistutus tälle päivälle: vaikka me teemme vääriä valintoja, emme kuuntele tai tottele Jumalan ohjeita, hän on siitä huolimatta hyvä meitä kohtaan ja pitää meistä huolta.

Matt. 13

Jeesuskin puhuu hyvistä ja pahoista tyypeistä ja siitä, miten Jumalan valtakunnan ja Paholaisen valtakunnan asukkaat elävät loppuun asti rinnakkain täällä maailmassa. Usein kysytään, miksei Jumala vain tuhoa kaikkea pahaa. Ei huolta, kyllä hän vielä sen tekeekin! Mutta jos hän tekisi sen juuri nyt, hän joutuisi heittämään pois sellaisiakin, joilla vielä on mahdollisuus pelastua (jae 29). Pietari tiivistää saman: ”Hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet 3:9)

Heikki

2. Aik. 17

Tänään tutustumme Asan poikaan Josafatiin, joka oli taas ”hyvä kuningas”. Hän oli varmaan nähnyt isänsä hyvät vuodet ja huonot vuodet ja ymmärsi siksi turvautua Jumalaan. Ja mikä myös oli tärkeää, hän käynnisti koulutushankkeen, jossa leeviläiset ja papit opettivat myös kansaa turvaamaan Jumalaan. Mielenkiintoinen on myös jae 10, jonka mukaan tämän kaiken vuoksi naapurikansat eivät edes harkinneet yhteenottoja vaan pikemminkin lähettivät Josafatille lahjoja ja pyrkivät hyviin väleihin. 

Jännää kuitenkin, että Josafat linnoitti alueitaan ja hänellä oli itse asiassa melkoisen kokoinen armeijakin – siitä huolimatta että vallitsi rauha. Ilmeisesti tämä oli Jumalankin mielestä ok, en ainakaan näe mitään viitteitä muusta. Amasjasta vielä sanotaan, että hän ”palveli Herraa kahdensadantuhannen soturin johtajana” (jae 16). Jumalaan luottaminen ei siis tarkoittanut sitä, että Josafat olisi purkanut varuskunnat ja lakkauttanut armeijan.

Vanhan sanonnan mukaan: luota Jumalaan, mutta älä unohda soutaa. On löydettävä tasapaino oman tekemisen ja Jumalaan luottamisen välillä. On käytettävä viisaasti niitä resursseja, joita meillä on, ja samaan aikaan kuunneltava Jumalaa.

Matt. 12

Tasapainon hakemista on myös tämän luvun alussa, kun pohditaan, mitä sapattina saa tehdä ja mitä ei. Jeesuksen mukaan ei pidä mennä äärilaitaan sapattisääntöjen kanssa, mutta ei Jeesus missään nimessä tarkoittanut myöskään, että koko sapatin vietto olisi pitänyt hylältä. Luulen, etteivät fariseukset malttaneet edes kuunnella, mitä Jeesus halusi sanoa. Se on valitettavan yleistä nykyäänkin.

Heikki