Kategoria: Luemme Raamattua

2. Aik. 16

Edellisistä luvuista opimme, että Asa oli hyvä kuningas, hän teki ”hyvää ja oikeaa” (2. Aik. 14:1) ja ”oli täydestä sydämestään Herralle uskollinen” (2. Aik. 15:17). Nyt tässä viimeisessä Asasta kertovassa luvussa taivaalle kuitenkin kasaantuu synkkiä pilviä. Valtakunta joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja Asa onnistuu ratkaisemaan ongelman rahalla ja suhteilla. Lopputulos oli tietysti kyllä hyvä, mutta ratkaisutapa ei ollut Jumalalle mieleinen. Joku voisi sanoa, että Jumala ei tykännyt siitä, että temppelin aarteita käytettiin tilanteen hoitamiseen, mutta olennaisempi syy on jakeissa 7-8: Asa ei luottanut Jumalan apuun vaan halusi hoitaa asian itse.

Tämä on siinä mielessä hyvin puhutteleva luku, että voin hyvin kuvitella itseni Asan tilalle. Olen johtajana vastuussa maasta ja kansasta, rahat ovat pankissa käytettävissä ja ongelma on niillä ratkaistavissa – miksi en siis hoitaisi hommaa? Eihän tähän edes tarvita Jumalaa! Asan olisi pitänyt tuoda ongelma Jumalalle siitä huolimatta, että kykeni itsekin ratkaisemaan sen. Tästä pitäisi ottaa itsekin oppia, sillä kovin usein ongelma kääntyy rukoukseksi vasta siinä vaiheessa kun omat eväät eivät riitäkään.

Tarkkaan ottaen Asa teki myös toisen olennaisen virheen siinä, ettei hän ottanut Hananin viestiä onkeensa. Daavidkin mokasi, mutta hän kääntyi uudelleen Jumalan puoleen ja sai anteeksi. Asa olisi varmasti myös saanut anteeksi, mutta hän hermostui entistä pahemmin eikä ilmeisesti enää elämänsä viiden viimeisen vuoden aikana halunnut olla Jumalan kanssa tekemisissä.

Matt. 11

Matteuksen luku on taas täynnä asiaa, mutta edellä kirjoittamaani voisi liittyä hyvin Jeesuksen sanat siitä, että Jumala on ”salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille” (jae 25). Jumala odottaa meiltä sellaista lapsenomaisuutta, että juttelemme hänelle kaikki asiamme ja kuulumisemme, vaikka emme oikein itsekään tiedä tarvitsemmeko jonkinlaista apua vai emme. Jumala ei halua meiltä aikuismaista vastuunkantoa (jota Asa ehkä edusti) tai teinimäistä ”ei tartte auttaa” -asennetta, vaan pikemminkin ”isi, kato, kato nyt!” -asennetta.

Heikki

2. Aik. 15 Matt. 10

”Kun Asa kuuli nämä profeetta Asarjan, Odedin pojan, sanat ja ennustukset, hän sai rohkeuden poistaa iljettävät epäjumalankuvat koko Juudan ja Benjaminin alueelta ja niistä kaupungeista, jotka hän oli valloittanut Efraimin vuoristosta.” Päivän Vanhan testamentin kohta esittelee meille tilanteen: kun profeetta julistaa Jumalan hyvyyttä, seuraa laaja luopuminen synnistä. Periaatteessa meille pitäisi varmaan olla itsestäänselvää, että tämä on hyvä järjestys julistaa myös evankeliumia, mutta haluan korostaa sitä, koska koen, että sen tarjoama sielunhoidollisuus on tärkeää. Synnintunto ja parannus ovat erottamaton osa kristillisyyttä, sillä uskomme on turhaa, jos emme nää itsessämme mitään pelastettavaa. Mutta emme kuitenkaan voi aidosti haluta niitä, jos Pyhä Henki ei ensin tule ja näytä meille hyvyyttään. Yleensä kuulemma ajatellaan, että järjestys uskoon tulemisessa on ”behave, believe, belong ja bless” (suomeksi käyttäydy, usko, osallistu, tule siunatuksi), kun oikeasti se voisi olla ennemminkin ”bless, belong, believe ja behave” (eli tule siunatuksi, osallistu, usko ja käyttäydy). Kristinuskossa ei ole kyse siitä, että jatkuvasti täytyy paniikissa muuttaa itse itseään, vaan siitä, että Jumalan hyvyys ja rakkaus tekee meissä työtään.

Uuden testamentin puolella Jeesus antaa ohjeita opetuslapsilleen, jotka ovat lähdössä lähetystyöhön. Näistä ohjeista monet voivat varmasti olla edelleen meille ajankohtaisia. Olen itse miettinyt kovasti kohtaa, jossa Jeesus sanoo, että jos opetuslapsien sanomaa ei jossain oteta vastaan, tulee heidän jatkaa reilusti eteenpäin. Ehkä tämä on eräällä tavalla raju muistutus siitä, että kaikki eivät lopultakaan ota uskoa vastaan. Lähetystyö ei välttämättä etene suoraviivaisesti sitä mukaa, kun ihmiset saavat uskosta tietoa, vaan joskus vastustus on kovaa. Milloin sitten on periksiantamisen aika? En tiedä. Olen kuullut ihania tarinoita ihmisistä, jotka ovat jaksaneet rukoilla koko elämänsä toisen uskoontulon puolesta ja lopulta näin on käynytkin. En todellakaan halua sanoa, etteikö tämä olisi oikein ja arvollista. Mutta voisiko olla, että joskus Jumalan kanssa keskustellen voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että olisi aika siirtyä seuraavaan paikkaan? Jos vaikka jatkuvasti joutuu toisen ihmisen kanssa maailmankatsomukselliselle törmäyskurssille, joka ei enää auta kumpaakaan? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta onneksi voimme miettiä näitä yhdessä.

Esteri

2. Aik. 14 Matt. 9

Ihmiselle voi toisinaan olla tyypillistä valheelliseen haavoittumattomuuden harhaan tuudittautuminen, jos kaikki on hyvin, eikä elämän vaikeita kysymyksiä tule erikseen pohdittua. Kuningas Asa oli viisas ja valmistautui tuleviin koitoksiin rauhan aikana linnoittamalla Juudan kaupunkeja. Lisäksi hän antoi Herralle kunnian ja kiitoksen siitä, että maassa vallitsi rauha. Tässä voisi olla esimerkki meillekin: olla aina viisas ja terveellä tavalla valmis elämän koitosten edessä sekä muistaa Jumala myös hyvinä päivinä. Näin elämämme ei ole niin sanotusti vain itsekeskeisiä ”first world problemseja”, vaan muistamme, mikä lopulta on tärkeää ja kuka meitä johdattaa.

Uuden testamentin puolella on tärkeää asiaa ihmisten tavoittamisesta. ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat”, ”satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän”. Olen itse viime vuosina ajatellut nousujohdanteisesti, että nämä ovat tärkeitä muistutuksia myös meidän ajallemme. Olen huomannut, että nopeimmin uskonasiat tulevat puheeksi (rumpujenpärinää)… baarissa. Kyllä vain, suomalaiset avautuvat paljon helpommin siellä. Tämä saattaa tuntua paheksuttavalta ja tietysti jokaisen uskovaisen täytyy tietää omat rajansa, jottei itse lankea syntiin, mutta fakta on se, että tavoittamisemme perustuu nykyään aivan liikaa ajatukselle, että ihmiset tulevat seurakuntaan, sen sijaan, että menisimme itse maailman ääriin. Mennään ihmisten omiin ympyröihin, sinne missä he ovat aidoimmillaan ja näytetään heille, että täydellinen rakkaus voittaa kaiken.

Esteri