Kategoria: Luemme Raamattua

1. Aik. 13 Ilm. 6

Pyhä eli sakraali on arjen ja maallisen, profaanin, vastakohta. Pyhä on jotakin Jumalalle erotettua tai Jumalalle kuuluvaa. Aikakirja kertoo, mitä tapahtui, kun maallinen ja syntinen ihminen, Ussa, kosketti liitonarkkua, jossa pyhän ja täysin puhtaan Jumalan läsnäolo lepäsi. Vaikka Ussan horjahdus oli vahinko, hän kuoli välittömästi. Jumalan pyhyys ja täydellisyys oli niin ehdotonta, että epätäydellinen ei kestänyt kosketusta hengissä.

Tämän vuoksi Jeesus tuli maailmaan ja sovitti täydellisen ja epätäydellisen, pyhän ja epäpyhän välisen hengenvaarallisen ongelman. Jumala voimassaan on kuin voimalaitoksen suurjännite, jonka Jeesus kuolemallaan ja ylösnousemisellaan muutti meille ihmisille sopivaksi kotitalouslaitteiden 230 voltin jännitteeksi.

Sama pyhyys tulee esiin Ilmestyskirjassa. Eilisen luvun viisi etsittiin henkilöä, joka kykenisi avaamaan Jumalan kädessä olevan seitsemällä sinetillä sinetöidyn kirjakäärön. Täydellisen puhdas Jeesus oli ainut, joka pystyi avaamaan pyhän kirjan (Ilm. 5:5). Ilmestyskirjan kuudennesta luvusta on todella lohduttavaa lukea, että Jeesus itse avasi näyssä kirjakäärön sinetit. Se tarkoittaa, että vaikeudetkin tulevat täydellisen hyvän, armahtavan ja meitä ymmärtävän Jeesuksen käsistä (vrt. Hepr. 2:17–18). Vaikeudetkin tulevat vain siihen rajaan saakka, kuin Jeesus sallii ne.

Heli

1. Aik. 12 Ilm. 5

Etsimme usein omaa paikkaamme ja kutsumustamme enemmän tai vähemmän läpi elämän. 1. Aikakirjan tämän päivän luvussa on mielenkiintoinen kohta, jossa Daavidin kutsumus Israelin kansan kuninkaana saa vahvistuksen vaikka kuninkuus ei vielä ole toteutunut. Israelin heimo toisensa jälkeen asettuu kannattamaan Daavidia ja lähettää sen merkiksi taitavia sotilaita Daavidin joukkoihin.

Daavid sai kutsun kuninkaaksi jo teinipoikana, kun Samuel vieraili Daavidin perheen luona ja voiteli kuninkaaksi Iisain perheen nuorimman pojan. Vuosia myöhemmin, kun Daavid oli jo kolmikymmenvuotias, kutsusta tuli vihdoin totta. (vrt. 2. Sam. 5:4).

Yksi tapa, jolla kutsumuksemme johonkin tehtävään voi vahvistua, onkin ympäröivän yhteisön tuki tai yhteisön tai organisaation johtajilta tuleva kutsu. Sisäinen halu ja muut aiemmat vastuut ovat jo pidemmän aikaa voineet valmistaa meitä tuohon tehtävään.

Heli

1. Aik. 11 Ilm. 4

Tämän päivän uuden testamentin luvussa kuvataan näkyä taivaallisesta jumalanpalveluksesta. Sitä mitä Johannes näki on kuvattu tuhansia vuosia sitten eläneen, tietyssä kulttuurissa kasvaneen ihmisen näkökulmasta. Siksi tämän näyn tulkitseminen tänä päivänä on haastavaa, osin jopa mahdotonta. Mutta kuitenkin ydinsanoma on hyvin selkeä: “Herra on luonut kaiken. Ja tämän takia meidän tulisi ylistää/kiittää/kunnioittaa Häntä”.

Sinua tai minua ei olisi ilman Jumalaa. Tätä maailmaa ei olisi ilman Jumalaa. Jos unohdamme tämän ja alamme pitää tätä kaikkea itsestäänselvyytenä, niin minusta on vaara että tämä maailma ei enää riitä. Se mikä olen, ei enää riitä. Ne ihmiset jotka ovat minua lähellä, eivät enää riitä.
Elämä ei aina, jos koskaan, mene niin kuin sen haluaisi menevän. Mutta kun hoksaa että siitä huolimatta olen luotu, se mitä mitä näen ympärilläni on luotu niin alkaa miettiä tätä maanpäällistä vaellusta ihan uudella motivaatiolla. Näin kävi minulle, kun tulin uskoon.

Jumalan ylistys/kiittäminen/kunnioittaminen on meille sitä että löydämme ilon siitä mitä olemme, missä olemme, minne olemme menossa ja ennen kaikkea siitä että meistä pidetään huolta. Siunattua kevättä,

–Tomppa