Kategoria: Luemme Raamattua

1. Aik. 10 Ilm. 3

Tämän päivän vanhan testamentin luvun kohdalla tuli tunne että miten on niin tuttua. Mutta tämähän on käytännössä kokonaan sama kuin 1.Sam.31 jota kommentoin edellisellä kerralla (tosin hyvin vähän). Mietin että onko tämä merkki siitä että tätä kohtaa pitäisi kommentoida enemmän. 

Nyt kun luin näitä molempia (1.Aik.10 ja 1.Sam.31) rinnakkain niin tekstistä nousee esiin asia jonka takia sivuutin tämän kohdan edellisellä kommentointikierroksella. Tässä myös oivallus raamatun lukemiseen, jos jotkut kohdat sivuutat nopeasti, niin onko syynä se, että niissä ei ole mitään löydettävää…vai onko niissä jotain mitä et halua (ainakaan sillä hetkellä) käsitellä.

Tuo aihe, jota en halunnut tietoisesti tai tiedostamatta käsitellä, on itsemurha. Yksikin itsemurha (tai sen yrittäminen) on liikaa ja minun sukuni/tuttavieni kohdalle niitä on tullut murheellisen paljon. Tämän päivän vanhan testamentin luvussa Saul ja hänen aseenkantajansa päätyvät tähän ratkaisuun. Mielestäni tuo raamatunluku kertoo siitä miksi itsemurha on väärä ratkaisu. Aina. 

Vaikka Saul ja hänen aseenkantajansa olivat umpikujassa ja epätoivoisessa tilanteessa, niin on sitä selvitty vaikeammistakin tilanteista. Näitä esimerkkejä löytyy raamatusta vaikka kuinka paljon. Tulee muistaa että Jumala on armollinen. Voi olla että Saulin ja aseenkantajan elämä olisi tullut päätökseen sotatilanteen takia muutenkin. Mutta sitä ei voi varmaksi sanoa. Voi olla että Saul ja hänen aseenkantajansa olisivat kuolleet vankeudessa, kärsineet kidutuksesta jne. mutta ei sitä voi varmaksi sanoa. 

Sen voi sanoa varmaksi, että emme voi koskaan tietää että kuinka monta hyvää hetkeä, päivää, kuukautta, vuosia tai vuosikymmeniä nämä miehet olisivat eläneet elleivät olisi päättäneet päiviään. Sen myös voi sanoa varmaksi monen raamatun kohdan perusteella että aina voi kääntyä Jumalan puoleen ja pyytää hänen apuaan. Ihmisen osa tässä on monesti olla kärsivällinen ja siihenkin voi ja on syytä pyytää Jumalan apua. Elämä on ainutlaatuinen matka.       

–Tomppa

2. Kun. 25 Ilm. 2

Tälle päivälle pakkosiirtolaisuutta, pakolaisuutta ja seurakuntien ristiriitoja. Nuo kaksi ensimmäistä on meille Suomessa syntyneille aika vieraita asioita mutta seurakuntien ristiriidat ja ongelmat kyllä tuntee täällä Suomessa melkein kaikki, valitettavasti. Nyt kun seurakuntiin tulee yhä enemmän pakolaisia, niin luulisin että tämä tuo uutta näkökulmaa seurakuntiin ja niiden toimintaan. 

Näiden raamatunkohtien äärellä minua puhuttelee se, kuinka tärkeä on ihmiselle on kuulua yhteisöön. Kuinka tärkeää on pitää huoli toisistaan yhteisössä. Pakkosiirtolaisuuden ajasta kertominen osoittaa minulle hyvin se tosiasian, että me ihmiset saatamme joutua kauaksi siitä minkä koemme kodiksi ja palaaminen voi kestää vuosikymmeniä tai sitä ei tapahdu yhden ihmisen eliniän aikana. Jos se osuisi sinun kohdallesi, niin eikö olisi hienoa että mihin tahansa päädyt, niin siellä olisi kristillinen yhteisö ja/tai mukanasi kulkisi ihmisiä jotka ovat sinulle nykyisestä yhteisöstä tuttuja.

Meidän seurakuntamme piiriin tulee jatkuvasti ihmisiä jotka ovat irtautuneet aiemmista yhteisöistään. Joku saattaa olla pakolainen, joku lähtenyt työn perässä, toinen opintojen perässä… jne. Siksi olisi hyvä että meistä jokainen pohtii että jos olisin tuon yhteisöä kaipaavan asemassa, mitä kaipaisin, miten saisin yhteyden jne. Sekä toisin päin, miten omalta osaltani voisin auttaa näitä vaeltajia. Näitä asioita pohtien luulisin monen seurakuntia repivän riidan jäävän taka-alalle tai kokonaan puhkeamatta, kun on (yhteinen) tavoite ja tarkoitus.

–Tomppa

2. Kun. 24 Ilm. 1

Toinen kuningasten kirja ja Ilmestyskirja eivät ole sitä helpointa osaa raamatusta. Ne kuitenkin tuovat minulle hyviä muistoja mieleen 🙂 hmm…lienee syytä hieman avata tätä.

Aikanaan alfa-kurssin jälkeen perustimme ‘melkein nuorten miesten raamattupiirin’ joka kokoontui reilun 10 vuoden ajan. Jollen väärin muista niin tuolloin yhdessä vaiheessa luimme 2.kuningasten kirjaa ja Ilmestyskirjaa yhtä aikaa. Välillä meillä oli sisällöstä paljonkin sanottavaa ja ammennettavaa. Välillä taas vähemmän, kuten minulla tämän päivän teksteistä 🙂 

Mutta jos edelleen harhaudutaan aiheesta, niin nuo kokoontumiset Jumalan sanan äärellä olivat merkityksellisiä. Näin vuosia jälkikäteen voin sanoa että tuo ryhmä ja siihen osallistuneet ihmiset oli merkittävässä roolissa siinä että pääsin elämässäni tasapainoon ja kehityin niin ihmisenä kuin kristittynäkin. En tiedä oliko paras sanavalinta mutta toivottavasti saitte kiinni mitä tarkoitin. 

Ryhmämme toiminta oli kaukana täydellisestä. Välillä oli vaikeuksia saada aikaan kokoontumisia, välillä aihe hukassa, ryhmän jäseniä tuli ja meni. Mutta siitä huolimatta nuo yhteiset kokoontumiset toivat meitä lähemmäksi toisiamme ja lähemmäksi Jumalaa. Siksi kristilliset ryhmät ovat tärkeitä, oli ryhmän tavoite ja tarkoitus mikä vain. Tämä meidän raamatunlukuohjelma on hieno juttu, mutta toivoisin että kaikki meistä löytäisivät ihmisiä, joiden kanssa lukea raamattua yhdessä. 

Löysin listan ryhmämme jäsenistä (jotkut olivat mukana pitkään ja osa hetken aikaa) ja olihan teitä vuosien aikana aika monta. Kiitos yhteisistä hetkistä: Aki-Matti, Ismo, Ville, Olli, Teemu, Ari, Martti, Esa, Heikki, Jouni, Tuomas, Seppo, Kimmo, Risto, Lauri, Mika, Marko, Mikko, Lauri, Antti, Ari, Juho, Mika, Kai, Matti, Hannes, Asko, Janne ja kaikki muut joiden nimet olen saattanut unohtaa.

–Tomppa