Kategoria: Luemme Raamattua

2. Kun. 9 Joh. 15

Puhe viinipuusta ja viinitarhurista oli tuttu Ut:n ajan ihmisille. Kyse oli arkisen elämän asioista. Ja myös tuttu Vt:sta, siellä Israelia verrataan Herran viinitarhaksi, Jesaja 5:1-7. Se oli tuottanut vain villimarjoja. Jeesus on viinipuu, joka tuottaa hyviä hedelmiä.

Jeesus ei sano olevansa runko, vaan koko viinipuu. Me olemme oksia eli olemme osa viinipuuta. Kun oksa on kiinni rungossa, niin siihen virtaa viinipuun elämä. Se voi moninkertaistua. Avain tässä vertauksessa on siinä, että oksan tulee olla kiinnittyneenä runkoon, Jeesukseen. Oksat liittyvät rungon kautta toisiinsa. Olemme osa kokonaisuutta. Liittyneitä Jeesukseen ja toisiimme. Tämä on hyvä kuva myös seurakunnasta. Oksa ei voi elää omaa elämäänsä irrallaan puusta.

Jeesus puhuu myöhemmin tässä luvussa opetuslapsista ystävinään. Ystävyyteen sitoudutaan ja ystävän kanssa viihdytään yhdessä tilanteessa kuin tilanteessa. Samalla Jeesus muistutti siitä, millainen ystävä hän on: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäväinsä puolesta.” 

Mika

2. Kun. 8 Joh. 14

Joh 14

Tähän lukuun viitataan puheissa ja opetuksissa usein. Jeesus on lähellä kuolemaansa ja hän valmistaa opetuslapsia kohtaamaan edessä olevia tapahtumia. Jeesus puhuu itsestään tienä taivaaseen, Isän luo, Pyhästä Hengestä ja rauhasta. Nämä kaikki ovat mahtavia lupauksia. 

Luku alku on erityisen selkeää opetusta siitä, miten ihminen pääsee yhteyteen Jumalan kanssa. Jeesus on tie, totuus ja elämä, 14:6. On mielenkiintoista lukea tätä lukua suoraan edellisen luvun jatkeeksi. Edellinen luku loppuu siihen, että Jeesus toteaa Pietarin kieltävän Jeesuksen. Tilanne ei jatku siten, että Jeesus alkaisi moittia Pietaria. Päinvastoin, Jeesus puhuu rohkaisevia sanoja: “Älköön sydämenne olko murheellinen…” Pietari oli hyvin tietoinen epäonnistumisestaan ja hän tarvitsi erityisrohkaisua. Samalla voimme luonnollisesti lukea Jeesuksen sanoja lupauksina juuri meille.

Luvun loppuosassa  Jeesus lupaa rauhan, 14:27. Raamatun alkukielissä sanalla rauha on monisisältöinen merkitys. Kyse on kokonaisvaltaisesta asiasta sisältäen niin suhteen Jumalaan kuin lähimmäisiin ja elämän olosuhteet muutoinkin. Rauha ei tarkoita elämän tyyneyttä, vaan voimme kokea elämän myrsyjenkin keskellä Jeesuksen olevan mukana ja hallitsevan kaikkea. 

2 Kun 8

Sunemilaisvaimon tarina on koskettava. Nainen oli kokenut kaksi isoa rukousvastausta jo aiemmin. Luvun neljä mukaan hän sai lapsen Elisan profeetallisten sanojen mukaisesti. Toinen ihme oli pojan herääminen kuolleista Elisan rukousten kautta. Tämän päivän luvussa nainen saapuu kuninkaan puheille juuri sillä hetkellä, kun Elisan palvelija Gehasi kertoi kuninkaalle Elisan suurista teoista naisen elämässä. Nainen sai maansa takaisin palattuaan filistean maasta takaisin. 

Minulle sunemilaisvaimon tarina puhuu siitä, että Jumalan huolenpito ei ole ohimenevää tai satunnaista. Jumala jatkaa työtään, vaikka välillä olisi pitkiäkin hiljaisia jaksoja.

Mika

2. Kun. 7 Joh. 13

Joh 13

Päivän luvun ensimmäinen jae päättyy näin: “Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.” Mieleeni on jäänyt jostain lukemani ajatus, että rakkauden osoittaminen loppuun asti voi viitata alkukielisessä tekstissä kahteen eri asiaan. Jeesus rakasti omiaan ajallisesti loppuun asti. Ja toisaalta heidän heikoimpiin hetkiinsä eli pohjalle asti. Molemmat ulottuvuudet ovat tärkeitä.

Tässä luvussa minua koskettavat myös  jakeet 34 ja 35: “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Johannes muisti tämän Jeesuksen opetuksen tarkasti ja liitti sen osaksi evankeliumiaan. Johanneskin oli monessa mielessä epäkypsä opetuslapsi, joka oli vaatimassa ensimmäisiä sijoja taivaassa ja oli valmis tulella tuhoamaan samarialaisen kylän väen. Jeesus rakasti Johannestakin loppuun asti niin parantavasti, että Johanneksesta tuli rakkauden apostoli. 

2 Kun 7

Elisan profeetalliset sanat kävivät toteen ja Samarian piiritys päättyi. Spitaaliset menivät syyrialaisten leiriin ja totesivat syyrialaisten lähteneen pois. Spitaaliset saivat syötävää ja kahmivat itselleen rikkauksia. He totesivat sitten, että he eivät tee oikein, jos eivät kerro löydöstään muille. He sanoivat, että tämä päivä on hyvän uutisen päivä, 7:9. Se oli totta, spitaalisten löytö pelasti koko samarian kaupungin nälänhädän kurimuksesta. 

Jossain mielessä elämme samassa tilanteessa. Me olemme löytäneet syötävää, meillä on hyvä sanoma kerrottavana. 

Mika