Kategoria: Luemme Raamattua

2. Kun. 6 Joh. 12

Suurin niistä on rakkaus!

Maria nousee yhdeksi luvun keskeiseksi henkilöksi tehdessään jotain outoa ja suorastaan ihmeellistä. Hän uhrasi hyvin kalliin (vuoden palkkatulo?) öljyn Jeesuksen jalkojen voiteluun. Minulta olisi jäänyt tekemättä, sillä jonkin verran ajatukset kulkevat Juudaksen kanssa samoilla linjoilla köyhien avustamisesta. Rakkaus ei kuitenkaan laskelmoi ja hinnoittele itseään, vaan on valmis tekemään suuriakin uhrauksia sydämen vaatimuksesta.

Maria oli usein istunut Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa Jeesuksen puhetta. Hän oli valinnut hyvän osan, joka oli jättänyt häneen pysyvän jäljen ja halun rakastaa. Tällä teolla Maria halusi osoittaa rakkautensa ja kiitollisuutensa Jeesukselle eikä laskenut kustannuksia rahassa. Jeesus arvosti suuresti tätä vieraalle tehtävää palvelusta ja otti sen vastaan puolustaen Mariaa.

Kun tähän vielä lisää jakeiden 24-26 sanoman Jeesuksen seuraamisesta, voi ehkä rohkaistua Marian tavoin tekemään ihmeellisiä asioita Jeesuksen tähden! Kyllä tässä kilvoittelemista riittää!

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark. 12:30-31)

Juha

2. Kun. 5 Joh. 11

Milläs minä pääsen taivaaseen?

Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista. Sitten hän opettaa asiasta: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?” 

Tämä Raamatun lupaus on kovin tunnettu ja tärkeä tiukoissa paikoissa, jossa kuolema on kohdannut ja suru on läsnä. Kun äitini kuoli puolisen vuotta sitten, tuli sen jälkeen usein mietittyä sitä, missä äitini nyt on. Hän oli sairastanut pitkään muistisairautta eikä loppuvaiheessa enää kyennyt itse huolehtimaan edes syömisestä. Siunasimme hänet aina joka vierailulla, kun kävimme häntä hoivakodissa katsomassa, ja hän oli usein hyvin liikuttunut siitä. Muistin, että äiti oli lähettänyt joskus minulle kirjeen, jonka olin laittanut talteen. Kun siivoilin kirjahyllyä kotona, löysin äidin kauan aikaa sitten lähettämän kirjeen. Hänellä oli siinä vaiheessa ollut jo aivoinfarkti ja siitä hän myös kirjoitti. Hän kertoi havaintojaan meidän perheestä ja sitten siinä oli vielä ihmettelyä, miksi Jumala salli tällaisen vanhuuden hänelle? Hän myös yllättäen kertoi uskostaan ja siitä, että Jeesus on hänen syntinsä sovittanut. Äitini on siis Taivaan kodissa ja hänellä on siellä hyvä olla. Näin haluan uskoa!

Mika puhui Minä olen- sarjassaan viime syksynä myös tästä aiheesta melko pian äidin kuoleman jälkeen. Silloin tutut sanat osuivat, upposivat ja koskettivat yllättävän syvältä, joka tuntui tosi hyvältä ja lohduttavalta!

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16)

Juha

2. Kun. 4 Joh. 10

Hyvä paimenen seurassa

Olen usein kysellyt Jumalalta kutsumustani, ja riittävän usein Joh. 21 luvun kohta Jeesuksen ja Pietarin kohtaamisesta nousee esiin. Eräänä kesänä olin NewWine- tapahtumassa mukana seminaarissa, jossa rukoiltiin kutsumuksen löytämisen puolesta ja kuulin Jumalan puhuvan minulle, että kaitse lampaitani ja ruoki karitsoitani. Se oli hämmentävä kokemus, johon sain vielä vahvistuksen kuuntelevan rukouksen harjoituksessa myöhemmin. Sieltä lähdin pois mukanani kuva itsestäni paimenena, jolla on paimensauva kädessä. On se varmaan vähitellen oltava kiitollinen näin selvästä puheesta, vaikka eihän se helppoa ole olla paimen, vaan ehkä sitä olisi halunnut jotain toista?;)

Tässä luvussa Jeesus kuvaa tehtäväänsä paimenena ja saan olla oppimassa omaa paimenuutta Hyvän Paimenen laumassa. Paimen tuntee omansa ja lampaat tuntevat hänet. Hän kutsuu lampaita nimeltä ja ne seuraavat, koska tuntevat hänen äänensä. Hyvä Paimen täyttää lampaittensa tarpeita, ja huolehtii heistä (Ps 23). Hyvä paimen etsii kadonneen, suojelee lampaitaan ja panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Se on sitä yltäkylläistä elämää.

”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (10).

Juha