Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 66 Luuk. 3

Mitä tänään opin Jumalasta? Johannes Kastaja oli ymmärtääkseni liikkeellä astetta radikaalimmalla asenteella, joihinkin ihmisiin se tepsi, toisiin ei. Jumalalla on siis erilaisia ihmisiä ja erilaisia työkaluja, jotta hän voisi puhutella erilaisia ihmisiä. Yllättäen Jumalalla on myös varaa sallia Johanneksen vangitseminen ja myöhemmin kuolema – kautta historian Jumala on aina nostanut uusia ja uusia henkilöitä mukaan kuvaan: Jeesus, Pietari, Paavali…

Itselleni ei ole oikein selvää, miksi Jeesus itse asiassa kastettiin. Toki Pyhä Henki ilmeni tässä konkreettisesti, mutta otaksuisin hänenkin olleen Jeesuksen kanssa jo ennen kastetta. Jeesuksen kohdalla kaste ei myöskään merkinnyt parannusta tai syntien anteeksisaamista. Matteuksen mukaan Johannes ihmetteli tätä samaa, mutta Jeesus sanoi sen tapahtuvan ”Jumalan tahdon täyttämiseksi” (Matt. 3:15) Ehkä kuitenkin oli tarpeen, että Jeesus kulki tältäkin osin samaa polkua kuin me.

Jeesuksen sukuluettelo kertoo myös ”ihmisen polusta”. Jeesus ei ollut vain yli-inhimillinen henkiolento vaan samaa lihaa ja verta kuin mekin. Juutalainen sukuluettelo myös asettaa hänet tiettyyn paikkaan ja tiettyyn aikaan historiaa. Evankeliumit eivät ala sanoilla ”olipa kerran”…

Heikki

Ps. 65 Luuk. 2

Kuulin joskus, että papille yksi haasteellisimpia tehtäviä on saarnata jouluna jouluevankeliumista. Mitäpä siitä voisi sanoa, mitä ei olisi joku jo sanonut joskus aiemmin? 🙂 No, koko luku on onneksi vähän pitempi, aina Jeesuksen nuoruusvuosiin saakka. Simple church -periaatteiden mukaisesti ajattelin katsoa tämän viikon evankeliumitekstejä sillä silmällä, mitä voisin oppia Jeesuksesta tai Jumalasta tämän luvun valossa.

Tänään opin ainakin sen, että kokonaisuus on Jumalalla hyppysissään. Kaikki loksahti paikalleen aina siitä alkaen, että neitsyt tuli raskaaksi ja Augustus sai hyvän verotusidean, mistä johtuen Joosef tuli lähteneeksi Betlehemiin, jolloin puolestaan toteutui VT:n ennustus Betlehemistä nousevasta hallitsijasta. (Miik. 5:1)

Jumala myös katsoo asioita etukäteen, ts. omasta perspektiivistään. Siksi niin enkelit, Simeon kuin Hannakin ylistivät Jumalaa ”pelastuksesta”, vaikka inhimillisesti ajatellen oli syntynyt vain avuton vauva.

Koko luvun Jumala on myös läsnä koko kolminaisuudessaan. Isä epäilemättä järjesteli taivaallisten sotajoukkojen komennukset ym, Poika köllötteli tyytyväisenä ja Pyhä Henki ohjasi mm. Simeonia ja Hannaa. Kun Jeesus kasvoi, hän hakeutui temppeliin Isän seuraan, mikä aiheutti hämmennystä. On tietysti vaikea arvata, miten Jeesus itse koki kolminaisuuden, mutta joka tapauksessa suhde Isään oli hänelle itsestään selvä aina lapsuudesta saakka.

Ja vielä: Jeesus oli paitsi Jumalan, myös ihmisten suosiossa (jae 52). Toki myöhemmin hän ehti olla myös vihattu ja vainottu, mutta kumpikaan seikka ei varsinaisesti vaikuttanut Jeesuksen toimintaan. Tästä varmaan voimme ottaa itsekin oppia.

Heikki

Ps. 64 Luuk. 1

”He kannustavat toinen toistaan pahaan, he yllyttävät virittämään ansoja, he sanovat: »Ei sitä kukaan näe.” (Ps. 64:6) Yksi moraalin tärkeimmistä tehtävistä on ihmislauman kasassa pitäminen. Yhteisellä moraalilla, yhteisillä säännöillä varmistetaan se, että kukaan ei sooloile, ja että kaikki osaavat edellyttää tietynlaista käytöstä. Ehkä juuri tästä johtuen meidän on niin helppo lipsua säännöistä sillä verukkeella, että kukaan ei nää. Itse esimerkiksi pidin omia karkkipäiviä lapsena, kun vanhemmat olivat vielä töissä ja minä jo kotona. En vielä ajatellut, että karkkipäivä on olemassa isompia tarkoitusperiä varten, vaan pidin sitä sosiaalisten normien sanelemana sääntönä. Näin aikuisena kuitenkin näen, miten karkkipäivien tarkoitus on pitää veriarvot kohdillaan ja hampaat terveenä. Siispä se, että kukaan ei näe, on melko kehno perustelu rikkoa moraalia. Vaikka ei tulisikaan vaarantaneeksi omaa asemaansa ns. ”laumassa”, tulee unohtaneeksi sen, että sääntöjen taustalla on useimmiten jokin aidosti hyvä tarkoitus, ei pelkkä muiden miellyttäminen. Ja kristittyinä voimme tietysti lisätä sen, että ihmisten näkemättömyydestä huolimatta Jumala kyllä näkee kaiken.

Luukkaan evankeliumin alussa on riemullisia ylistyksiä Jumalan pelastussuunnitelmasta. Itse asiassa minusta tuntuu, että hahmotan Raamatun kokonaiskuvaa parhaiten juuri sen kautta, kun joku Raamatun henkilö itse vetoaa kirjoituksiin. Tulee jotenkin sellainen tunne, että tässä ei vain tehdä teologiaa, vaan todella eletään sitä todeksi. On myös ihanaa huomata, miten iloiseksi ihmiset tulivat tässäkin tapauksessa, kun huomasivat kirjoitusten käyvän toteen. Kirjoituksista osataan poimia tärkein: Jumalan lupaukset ja se, miten ne luovat tulevaisuuden ja toivon.

Esteri