Kategoria: Luemme Raamattua

Ps. 63 Ef. 6

Oletko ikävöinyt korona-aikana seurakuntaan? Jos olet, et ole ainoa. Myös tässä asiassa olemme saaneet huomata jonkin asian merkityksen siinä vaiheessa, kun emme enää voikaan pitää sitä itsestäänselvyytenä. Itse pääsin pieneen viikkomessuun Vetelissä 17. päivä sunnuntaina ja tuijotellessani kirkon korkeita holveja tunsin, millainen vaje sisimmässäni on. Voi, kun tällaiseen pakopaikkaan pääsisi joka viikko, kuten ennen! Psalmissa 63 Daavid ikävöi Jumalaa ja toteaa heti perään, että ”pyhäkössä saan nähdä Sinut, kokea Sinun voimasi ja kirkkautesi”. Tämä tarve on mitä kaunein. Kaivata kirkkoon, kaivata seurakuntaan. Mutta muistakaamme silti koronan keskellä, että ”missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20). Kirkon holvit, urut, spottivalot ja ylistysbändit ovat meille tärkeitä, mutta ne eivät ole lopulta ratkaisevia, vaan kristittyjen yhteys, josta seurakunta syntyy.

Efesolaiskirjeen viimeinen luku tuo esille Jumalan lapsen kuuluisan taisteluvarustuksen. Taisteluvarustus pitää sisällään tärkeitä neuvoja pahan päivän varalle ja sieltä jokainen voikin poimia tämänhetkiseen tilanteeseen parhaiten sopivan neuvon. Tulin lukiessani miettineeksi sitä, että Paavali osasi käyttää hienosti kuvakieltä. Uskosta puhutaan todella usein käsitteellisesti, argumentoiden, erilaisien premissien tutkimisen kautta… Vaikka aika harvoin ihmissydän sellaiselle aukeaa. Kuinka moni meistä haluaisi puhua esimerkiksi oman elämänsä vaikeista asioista sillä tavalla? Näin ollen haluaisin alleviivata Paavalin esimerkin mukaisesti luovaa kristillisyyttä: lukekaa kristillisiä romaaneja ja runoja, kuunnelkaa kristillistä musiikkia, ihailkaa Kristusta esittävää taidetta… Tai tuottakaa itse! Luovuus on suuri Jumalan lahja ja sen tuottama ilo moninkertaistuu käytettäessä.

Esteri

Ps. 62 Ef. 5

Psalmissa 62 kehotetaan turvautumaan aina Jumalaan. Huomioni kiinnittyi kuitenkin mainintoihin psalmin loppupuolella, joissa varoitetaan luottamasta Jumalan sijasta liikaa  ihmisiin, väkivaltaan tai omaisuuteen. Taitaa olla maailmanpoliittisesti aika ajankohtainen muistutus. Tässä ”totuuden jälkeisessä ajassa”, jota elämme, korostuvat entisestään ihmisviisaus, vahvemman oikeus ja itsekkyys. Esimerkiksi USA.n politiikkaa seuraamalla menettää helposti uskonsa näihin kaikkiin psalmissa mainittuun kolmeen asiaan: ihmiset ajautuvat jatkuvasti kauemmaksi toisistaan. Onneksi kuitenkin meillä on Jumala, jonka edessä sielumme saa vaieta ja löytää toivon näissäkin tilanteissa (jae 6).

Efesolaiskirjeen viides luku alleviivaa viisasta elämää ja keskinäistä kunnioitusta. Luvun loppupuoli avioliitosta saa minut aina hihkumaan Leif Nummelan opetuksesta raamattukoulussa, jossa hän käytti tätä raamatunkohtaa esimerkkinä siitä, miten yhtä jaetta ei saa irrottaa asiayhteydestä. Historian saatossa vaimolle esitetyllä vaatimuksella alistua miehensä tahtoon on perusteltu lähisuhdeväkivaltaa, hyväksikäyttöä ja vaikka mitä kauheaa. Mutta ei näin! Sillä katsohan, mitä mieheltä vaaditaan: ”rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta”. Eli Leif Nummelan matalalla kujeilevalla äänellä sanottuna: ”Miehet, jos menette naimisiin, niin tietäkää, että tämä on sellainen nainen, jonka puolesta olisitte valmis antamaan henkenne. Ilolla!” Eihän tällaiseen opetukseen mitenkään mahdu lähisuhdeväkivalta tai vastaava. Näin ollen saamme tärkeän opetuksen paitsi avioliitosta ja kaikenlaisen kunnioituksen molemminpuolisuuden tärkeydestä, myös siitä, että Raamattua todella tulee lukea kokonaisuutena.

Esteri

Ps. 61 Ef. 4

Psalmi 61 on kaunis avunhuuto Jumalan puoleen. Jumalasta puhutaan vahvana linnoituksena vihollista vastaan ja turvaa etsitään Jumalan siipien suojasta. Kiinnitin erityistä huomiota jakeeseen kolme, jossa sanotaan ”Sinä viet minut turvaan, kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta”. Kirjoittaja ei siis ainoastaan vetoa Jumalaa auttamaan asioissa, jotka olosuhteiden puolesta näyttäisivät ihmiselle mahdollisilta, vaan hän uskoo siihen, minkä Jeesus myöhemmin vahvistaa puhuessaan rikkaan miehen pelastumisesta: ”ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista” (Matt. 19:26). Jumalan seurassa on aina toivoa. Jumala voi nostaa sinutkin kalliolle, jolle et itse jaksaisi nousta, vaikka se ei siltä vaikuttaisi ja vaikka et sitä jaksaisi Häneltä pyytää.

Efesolaiskirjeen neljäs luku antaa mainioita ohjeita uudistuneeseen, fiksuun elämään. Aika hauskaa, että nämä ohjeet ovat olleet Raamatussa pari tuhatta vuotta, mutta nyt yhtäkkiä onkin uutta ja modernia, kun somessa pyörii elämäntapaneuvojia, jotka toteavat, että esimerkiksi anteeksianto (jae 32), kunniallinen työ (jae 28) tai positiivisuus (jae 29) parantavat elämänlaatua. Ehkäpä voisin heittää kehiin taas haasteen: valitse yksi elämänohje ja tee sen eteen jokin konkreettinen teko tällä viikolla! Jälleen kerran sen ei tarvitse olla mitään suurta, sillä tiedämmehän kaikki, että jo yksi hymy voi valaista maailmaa auringon lailla. Ollaan toisiamme kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja annetaan toisillemme anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut meille anteeksi Kristuksen tähden (jae 32).

Esteri