5. Moos. 28, Mark. 5

5. Moos. 28

Tällä viikolla luetaan viidennen eli viimeisen Mooseksen kirjan viimeiset luvut. Tässä luvussa Jumala kertaa pitkällisesti millaiset siunaukset tai kiroukset israelilaisia kohtaavat. Näitä lukuja lukiessa on hyvä muistaa, että tässä oli nimenomaisesti kyseessä se liitto, jonka Jumala solmi Israelin kansan kanssa (jae 69). Emme siis mielestäni voi lukea näitä jakeita suoraan itseemme soveltaen niin, että kohtaamme automaattisesti suuria siunauksia tai vitsauksia sen mukaan miten onnistumme noudattamaan jotain pykälälistaa. Tätä lukua voi kuitenkin lukea sillä ajatuksella, että sellaiset asiat kuten perhe, omaisuus, koti, toimeentulo ja turvallisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan ne ovat Jumalan meille antamia lahjoja, joista meidän on syytä olla kiitollisia.

Mark. 5

Markuksen evankeliumin luvussa Jeesus tekee kolme ihmettä, jotka ovat kaikki erityyppisiä (vapauttaminen, parantaminen, kuolleista herättäminen). Avun saaneet ihmisetkin ovat erilaisia (yhteiskunnan hylkäämä hullu, köyhä pitkäaikaissairas nainen, paikallinen ”kirkkoherra”). Ja erityisesti, nämä ihmiset käyttäytyivät eri tavoin. Riivattu mies ei edes pystynyt pyytämään apua, mutta Jeesus auttoi häntä silti. Nainen ei uskaltanut tai kehdannut pyytää apua, mutta sai sitä kuitenkin. Kirkkoherra taas mateli maassa pyytäessään Jeesusta apuun. Voi varmaan sanoa, että kaikki myös saivat enemmän kuin osasivat pyytää: riivattu ei pyytänyt mitään, nainen tuli lisäksi Jeesuksen kohtaamaksi ja hyväksymäksi ja Jairoksen tytär paitsi parantui, myös heräsi kuolleista.

Jeesus siis tahtoo kohdata meidät meidän ongelmissamme mitä ikinä ne ovatkaan riippumatta siitä kuinka aktiivisesti osaamme ja pystymme rukoilemaan. Ja vastauskin voi olla paljon enemmän kuin osaamme itse pyytää. Jeesus sanoi: ”Älä luovu toivosta. Luota minuun.” (jae 36, UT2020-käännös)

Heikki

5. Moos. 26, Mark. 4

5. Moos. 26

Israelin kansan tehtävä oli ylistää Herraa ja tuottaa hänelle kunniaa ja mainetta.
Meille sanotaan ” Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän
hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaassa.” Mt. 5:16
Tämä maailma totisesti tarvitsee valoa! Jotenkin se korostuu aina näinä pimeinä
kuukausina, kun omakin aurinkoikävä vaivaa.
Ajatus auringosta ja kuusta on mielestäni sopiva. Jeesus on kuin aurinko, joka tuottaa
valon ja me ollaan kuin kuu, itsessämme vain pimeää, kylmää tomua, mutta joka heijastaa
auringon valoa.
Rukoillaan, että ihmiset ympärillämme saavat nähdä tuon Jeesuksen valon, joka valaisee
pimeimmänkin marraskuun päivän.

Mark. 4

Mietin kylväjävertauksen erilaisia maaperiä.
Tien laitaa, joka on kovaksi tallattu ja johon on heitelty roskia,
kuivaa kalliota, jota kukaan ei kastellut,
ohdakkeita, jotka jäivät kiskomatta pois ja lopulta hyvää maata,
joka on muokattu ja kivet kerätty.
Mikähän maa minä olen? Mikä maa ystäväni on?
Tuntuu, että ne ohdakkeet nousevat niin helposti, huolet, houkutukset ja mielihalut.
Voisinko antaa Jeesuksen kerätä ne pois, vaikka se ehkä sattuu, mutta sitten vilja saisi
rauhassa kasvaa?
Voisinko olla pehmittämässä kovaksi tallattua maata ystäväni sydämessä? Ehkä kostuttaa
rakkaudella kuivunutta orasta? Voisinko olla kylväjän apuna keräämässä kiviä pois? Näin
kylvetty siemen saisi rauhassa kasvaa.
Mihin Jeesus minua tänään kutsuu?

Mervi

5. Moos. 22, Mark. 3

5. Moos. 22

Jumalan vaatima puhtaus näkyy tässä neitsyyden vaatimuksena. Jumala halusi suojata
perheitä.
Jeesuksen kasvatusisästä Joosefista kerrotaan, että hän oli lakia kunnioittava mies
(Mt.1:19). Hän siis tiesi kaikki nämä säännöt. Toisaalta hän varmasti myös tiesi Jesajan
ennustuksen, että neitsyt tulee raskaaksi (Jes. 7:14).
Olisiko hän voinut kuvitella, että tuo suuri Messias voisi kasvaa juuri hänen morsiamensa
kohdussa? Onneksi Jumala lähetti enkelinsä vakuuttamaan tämän ja Joosef luotti tähän
sanomaan. Hän oli valmis kantamaan häpeän ja näin estämään Jeesuksen ennenaikaisen
kuoleman. Olenko minä valmis kantamaan häpeää Jeesuksen tähden?

Mark. 3

Jeesuksen kaksitoista oppilasta olivat aika sekalaista sakkia. Onneksi Raamattu ei maalaile
heistä kiiltokuvia, vaan ihan ihan rehellisen kuvan ylä- ja alamäkineen. Tähän porukkaan
voi itsekin ajatella kuuluvansa.
Jeesuksen kutsu heille oli ensin olla hänen kanssaan ja sitten vasta lähteä saarnaamaan ja
karkottamaan pahoja henkiä. Kaikki siis alkaa Jeesuksen kanssa olemisesta. Tuo oleminen
myös muutti noita miehiä. Ukkosenjylinän pojastakin tuli rakkauden apostoli.
Minun on aina ollut vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka pitävät Jeesusta vain viisaana
opettajana. Jeesuksen omaisetkin ajattelivat hänen olevan poissa tolaltaan.
Voiko ihminen, joka sanoo olevansa tie, totuus ja elämä tai maailman valo, tai joka sanoo
olevansa yhtä Jumalan kanssa olla muuta kuin poissa tolaltaan? Voiko hän olla viisas
opettaja?
Jos Jeesus ei olisi Jumala, näissä sanoissa ei todellakaan olisi mitään järkeä.

Mervi