Kategoria: Luemme Raamattua

5. Moos. 31

Tässä luvussa on yksi merkittävimmistä kapulanvaihdoista Raamatussa, kun Israelia vuosikymmenet johtanut Mooses luovuttaa johtajan paikan Joosualle. Tuossa vaiheessa Joosuakin oli jo kulkenut Mooseksen rinnalla kymmeniä vuosia ja oli nähnyt varmasti kaikki samat ihmeet kuin Mooseskin. Silti on jotenkin jännä, että Joosualle toistellaan yhä uudelleen: Ole vahva, ole luja, ole rohkea. Mooses evästi Joosuaa näin ja Jumala sanoi samaa. Kun muutaman päivän kuluttua pääsemme Joosuan kirjaan, huomaamme nuo samat sanat sielläkin useaan kertaan. Oletan, että Joosua tarvitsi sitä. Ehkä hän oli niin tottunut kulkemaan Mooseksen perässä, että ajatus johtovastuun ottamisesta jännitti. Toisaalta hän myös tiesi, että edessä olisi monta tiukkaa taistelua ennen kuin koko luvattu maa olisi vallattu, joten pieni pelko oli ehkä aiheellistakin. Rohkaistaan mekin toisiamme, kun Jumala kutsuu meitä uusiin hommiin!

Mark. 8

Jakeesta 27 alkaa hiukan erilainen jakso evankeliumissa. Tähän saakka on kerrottu paljon erilaisista ihmeistä, joita Jeesus teki ja muutamista vertauksista ja opetuksista. Tämän jälkeen Markus ei kuvaa enää kuin muutaman ihmeen. Käännekohtana on keskustelu, jossa Jeesus kysyy suoraan opetuslapsilta kuka hän heidän mielestään on. Kun opetuslapset ymmärtävät Jeesuksen henkilöllisyyden, Jeesus siirtyy puhumaan omasta ja opetuslasten tulevaisuudesta. Jeesus siis tavallaan vie oppilaitaan ja kansanjoukkoja vähitellen pienin askelin kohti lopullista päämäärää. Jos Jeesus olisi aloittanut julistamalla ensimmäisenä suureen ääneen olevansa messias, hänet olisi joko kivitetty jumalanpilkasta tai jätetty kokonaan huomioimatta, sillä vähän päästä nousi muutenkin esiin hourupäitä, jotka väittivät olevansa messiaita.

Tätä meidän on syytä miettiä nykyäänkin. Jos kirkosta vieraantuneelle nykyihmiselle ensimmäisenä sanotaan ”usko Jeesukseen, ettet joudu helvettiin”, viesti todennäköisesti kaikuu kuuroille korville. Mutta jos onnistumme pienin askelin viestimään, että Jeesus on meille tärkeä ja ihmiset vaikkapa näkevät jonkin rukousvastauksen omin silmin, Jeesuksen persoona alkaakin kiinnostaa aivan toisella tavalla.

Heikki

5. Moos. 30

Kaikkien aiemmin lueteltujen pilkuntarkkojenkin lakipykälien jälkeen on mielenkiintoista lukea, miten laki ”on aivan teidän lähellänne, teidän suussanne ja sydämessänne” (jae 14). Varsinaiset lakipykälät siis täyttyvät tavallaan itsestään, kunhan suhde Jumalan kanssa on kunnossa. Nykyäänkin ulkopuolisilla on helposti sellainen käsitys, että uskovaiset ”eivät saa” vaikkapa ryypätä tai kiroilla ja joutuvat kovasti pinnistelemään, etteivät rikkoisi näitä sääntöjä. Oikeastihan Jeesuksen seurassa kulkeminen vaikuttaa meihin niin, että ryyppääminen ja kiroilu jää vähemmälle, mikä tietysti näyttää siltä kuin noudattaisimme jotain pykäliä.

Mark. 7

Jeesus jatkaa samasta aiheesta ja viittaa Jesajaan: ”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.” (jae 6) Juutalaisten, varsinkin fariseusten, ongelma oli juuri siinä, että he pyrkivät olemaan ulkoisesti kovin ”uskovaisia”, mutta heidän sisimpänsä ei heijastanut Jumalan läheisyyttä. Jumala tahtoo, että me muutumme sisältä ulospäin! Jos siis kamppailemme jonkin synnin tai väärän käyttäytymismallin kanssa, paras lääke ei välttämättä ole se, että yritämme hammasta purren toimia toisin vaan se, että pyrimme lähemmäksi Jeesusta ja annamme hänen hoitaa asian.

Heikki

5. Moos. 29

Liiton solmiminen tai vahvistaminen jatkuu, kun Mooses kokoaa kansan kuulolle. On erityisen tärkeää, että liittoon sitoudutaan yhdessä: on kansan johtajat, mutta myös kaikki muut miehet, naiset ja lapset. Jopa muista kansoista porukkaan tulleet palvelijat ovat mukana. Mielestäni tämä kuvaa myös uuden liiton seurakuntaa: Jumalan eteen on tarkoitus tulla yhdessä toinen toistaan tukien, ei pelkästään yksilöinä. Näin senkin, jonka oma usko on heikko, on helppo tulla porukassa Jumalan luo.

Mark. 6

Markuksen luvussa tapahtuu taas hengästyttävän paljon. Poimin kuitenkin heti luvun alusta kaksi tapausta, joissa ei tapahtunutkaan paljoa. Ensinnäkään Nasaretin asukkaat eivät ottaneet Jeesusta kovin hyvin vastaan, joten vain muutama sairas parantui. Toiseksi, kun Jeesus lähetti opetuslapsia matkaan, hän valmisti heitä tilanteeseen, jossa heitä ei oteta vastaan. Nämä ovat aika jänniä jakeita, koska koen että se ympäristö, jossa itse nykyään elämme, on juuri tällainen. Jeesus ei kuitenkaan tehnyt mitään väkisin, eikä hän tuhlannut aikaansa niihin ihmisiin, jotka kerran eivät halunneet olla hänen kanssaan. Tässä tarvitaan paljon viisautta, että osaamme omissa ympyröissämme pitää Jeesuksen saatavilla, mutta kuitenkin turhaa kinastelua ja vastakkainasettelua välttäen.

Heikki