Kategoria: Luemme Raamattua

5. Moos. 34

Paikka, johon Mooses kiipesi, oli tämä: https://www.google.com/maps/place/31%C2%B045’54.3%22N+35%C2%B043’08.7%22E/@31.7632,35.7286228,255a,35y,286.69h,76.51t/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d31.7650944!4d35.7190778 Jos käyttämäsi laitteisto sallii, voit kääntää kuvaa länteen päin ja nähdä alueet, jotka on mainittu: Kuolleenmeren vasemmalla ja Jordanin laakson, joka jatkuu pohjoiseen. Jeriko on parinkymmenen kilometrin päässä Jordanin toisella puolen ja Jerusalem nelisenkymmentä kilometriä vastapäisellä ylängöllä.

Vaikka Mooses ei päässytkään itse perille luvattuun maahan, hän sai muuten elää täyden elämän. Mooses oli 40 v, kun hän pakeni Egyptistä, 80 v kun koko kansa lähti Egyptistä ja 120 v kun hän kuoli. Raamatun alkulehdillä (1. Moos. 6:3) Jumala määrittelee ihmisen enimmäisiäksi 120 vuotta, joten siinä mielessä Mooses eli ”täydellisen” elämän. Mielenkiintoista muuten, että 120 vuotta on nykypäivänäkin ikä, jonka yli on käytännössä mahdoton päästä. Vaikka keskimääräinen elinikä kasvaa ja satavuotiaita on koko ajan enemmän, korkeimmat eliniät eivät kasva. Lääketieteellisesti ajatellen näyttäisi, että ihmisen kroppa ei vaan kestä sen pitempään, vaikka ei olisikaan mitään sairauksia.

Mark. 11

Jakeessa 15 Jeesus pistää tuulemaan temppelissä. Tavallaan on erikoista, että Jeesus hermostui: Mooseksen laissahan oli annettu tarkat ohjeet uhrattavista eläimistä ja kauppiaat tekivät osaltaan uhraamisen mahdolliseksi. Homman juju oli kuitenkin siinä, että pääasia ei enää ollut pääasia. Ihmiset eivät tulleet temppeliin kohtaamaan Jumalaa vaan suorittamaan pakollisia toimituksia ja tekemään bisnestä.
Tämä on hyvä näkökulma pitää edelleenkin mielessä. En tietenkään tarkoita, etteikö seurakunnassakin saisi ja pitäisi olla olemassa organisaatiota ja rakenteita, mutta kaiken sen pitäisi tukea todellista Jumalan kohtaamista. Seurakunnassa(kin) käy helposti niin, että suuruus tarkoittaa suuria rahavirtoja ja paljon työntekijöitä sekä erilaisia johtamisten ja talousalan ammattilaisia, hallintoa ja kokouksia. Rukoillaan, että ainakin omassa seurakunnassamme ja yhteisössämme osattaisiin käyttää rahavarat viisaasti pääasian edistämiseen.

Heikki

5. Moos. 33

Tässä luvussa on Mooseksen viimeiset sanat – ja ne ovat siunaus. Ei enää muistutuksia tai uhkauksia vaan siunaus. Erityisesti mieleen kannattaa painaa jakeen 27 alku: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.” Jumala on isompi ja meidän murheemme pienempiä kuin yleensä tulemme ajatelleeksi.

Mark. 10

Bartimeuksen (tai Bartimaioksen nykyään) tarina on yksi niistä, jonka muistan jo pyhäkoulun flanellikuvista. Yksi yksityiskohta kuitenkin selvisi minulle vasta aikuisena: Bartimaios on ensimmäinen ihminen, joka sanoo Jeesusta Daavidin pojaksi. Miksi sillä on merkitystä? Daavidin kuningassuku hallitsi aikoinaan Israelia ja ”Daavidin poika” oli voimakas poliittinen viesti, joka tarkoitti että tämä sokea mies tunnusti Jeesuksen kuninkuuden ja asettui ainakin jollain tasolla Rooman hallintavaltaa vastaan. Kun ohikulkijat alkoivat hyssytellä, he eivät ehkä niinkään halunneet varjella Jeesusta häiriöiltä vaan koko kansaa kapinasyytteeltä.

Miksi Bartimaios ei sitten suostunut hiljenemään? Hänellä ei ollut mitään menetettävää. Hän oli sokea ja täysin toisten almujen varassa, ei hänen elämänsä voisi millään tavalla muuttua ainakaan huonommaksi. Riskinotto kannatti ja mies muistetaan vielä 2000 vuotta myöhemminkin. Miten on meidän riskinottokykymme laita? Onko meillä niin paljon menetettävää taloudellisesti ja sosiaalisesti, että olemme mieluummin hyssyttelijöiden joukossa?

Heikki

5. Moos. 32

Luku 32 on se laulu, jonka Jumala edellisessä luvussa käski Mooseksen opettaa kansalle. Jumala tiesi valmiiksi, että israelilaiset luopuvat hänestä kun heillä alkaa mennä hyvin luvatussa maassa. Jumala sanoi, että tämä laulu on todiste: sitten kun heillä menee huonosti, tämä laulu kertoo miksi näin on käynyt. Lauluhan pysyy mielessä ja siirtyy muuttumattomana sukupolvelta toiselle paljon paremmin kuin suorasanainen teksti.

Mark. 9

Jämähdin heti luvun alkuun, missä Jeesus on kirkastusvuorella Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kanssa. Miksihän Jeesus otti seuraansa vain osan opetuslapsista? Ja miksi juuri nämä kolme? Ja liittyykö myöhempi ”kuka meistä on suurin” keskustelu tuohon samaan? Seuraavassa luvussahan on vielä sellainen tilanne, jossa Jaakob ja Johannes suoraan pyytävät Jeesukselta paikkoja hänen vierestään. Nousikohan Jeesuksen valinta veljeksillä ns. päähän.

Varmaan on ainakin niin, että tämä kolmikko nousi apostoleista johtajiksi Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Varmaan siellä oli mukana väärääkin pyrkyryyttä, mutta myös vilpitöntä halua muuttaa maailmaa. Luulen, että kirkastusvuori oli osaltaan valmistautumista tuleviin haasteisiin. On tärkeää, ettemme ole kateellisia toisille siitä, miten Jumala tuntuu heidän elämässään toimivan. Jumala tietää tasan tarkkaan, mitä me itse kukin tarvitsemme ja hän rakentaa tulevaisuutta ehkä kymmenien vuosien päähän antaessaan meidän kohdata niin siunauksia kuin vaikeuksiakin.

Heikki