Aam. 2, 1. Kor. 6

Aam. 2 1. Kor. 6

Toisessa luvussa Aamos pääsee varsinaiseen asiaansa, eli julistamaan Israelille. Jakeesta 13 eteenpäin puhutaan nähtävästi juuri maanjäristyksestä, joka siis tuli parin vuoden sisällä: ”Sen tähden minä annan maan huojua jalkojenne alla niin kuin lyhteitä täyteen kuormatut vankkurit huojuvat.”

Sekä Aamoksessa että Korinttilaiskirjeessä puhutaan haureudesta. Seksuaalisuus on nykyäänkin helposti pinnalla siksi, että Raamatun (ja kirkonkin) opetus eroaa niin paljon yhteiskunnan käsityksistä. Moni on sitä mieltä, että minun seksuaalinen käyttäytymiseni on vain minun asiani, eikä kuulu kenellekään muulle. Meille uskoville haluaisin kuitenkin nostaa päivän luvuista pari jaetta: ”Isä ja poika käyvät saman naisen luona ja häpäisevät näin minun pyhän nimeni.” (Aam. 2:8) ”Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6:20) En väitä ymmärtäväni kovin hyvin, mitä henkimaailmassa tapahtuu, mutta jollakin tavalla se, miten toteutamme seksuaalisuuttamme tuo Jumalalle häpeää tai kunniaa. Meille kristityille seksuaalisuus ei siis koskaan ole täysin yksityisasia, koska se on myös Jumalan asia.

Heikki

Aam. 1, 1. Kor. 5

Aam. 1 1. Kor. 5

Aamoksen kirja alkaa mielenkiintoisella ajoituksella ”tämän sanoman Israelista hän sai kaksi vuotta ennen maanjäristystä”. Ja todellakin, vuosi sitten uutisoitiin, että geologiset ja arkeologiset löydöt puhuvat sen puolesta, että noin vuonna 760 eKr. tapahtui Israelissa valtavan suuri maanjäristys. Jotkut tutkijat arvelevat sen olleen yli 8 magnitudia. Joka tapauksessa järistys oli niin mieliinpainuva, että Sakarjakin viittaa siihen vuosisatoja myöhemmin: ”Te pakenette, niin kuin paettiin maanjäristystä Juudan kuninkaan Ussian aikana.” (Sak. 14:5) Aamosta lukiessa kannattaa pitää mielessä, että tuo järistys oli tulossa aivan lähitulevaisuudessa.

Aamos eli siis jakaantuneen valtakunnan aikana, jolloin asiat olivat vielä suhteellisen hyvin. Elettiin rauhassa ja vauraasti. Aamos oli kotoisin Juudan (etelävaltio) puolelta, mutta hänen sanomansa kärki oli Israelin (pohjoisvaltio) puolella. On viitteitä siitä, että tätä ”pahanilmanlintua” ei katsottu Israelissa kovin hyvällä ja hänet saatettiin karkottaa takaisin Juudan puolelle. Aamos oli ilmeisesti ensimmäinen VT:n profeetoista, joka kirjoitti sanomansa ylös. Voi olla, että Aamos lähetti sanomansa Israeliin kirjallisena, jos hänen ei annettu enää julistaa siellä suullisesti.

Tässä ensimmäisessä luvussa Aamos aloittaa ympäröivistä kansoista ja kaupungeista ja puuttuu niiden tekemiin synteihin. Paitsi maanjäristysteema, Aamos viittaa myös tuleviin vihollisiin ja taisteluihin ja ennakoi jo pakkosiirtolaisuudenkin aikaa. Tänään otan kaikesta tästä opikseni, että Jumala tietää kaiken mitä on tulossa eikä minulla ole mitään hätää, kun kuuntelen mitä hänellä on sanottavana.

Heikki

Joel 4, 1. Kor. 4

Joel 4 1. Kor. 4

Tuomiopäivän teema jatkuu. Jooelissa kokoonnutaan tuomiolle Josafatinlaaksoon, joka ilmeisesti on Kidronin laakso. Se on siis Jerusalemin (temppelivuoren) ja Öljymäen välinen laakso, jossa sijaitsee mm. Getsemanen puutarha. Juutalaisessa perimätiedossa paikkaa on vanhastaan pidetty paikkana, jonne messias saapuu ja jossa nähdään viimeinen tuomio. Tästä syystä laaksossa on paljon vanhoja juutalaisia hautoja. Jeesushan palaa todennäköisesti aikanaan Öljymäelle, joten samoilla nurkilla pyöritään. 

Paavalikin jatkaa vielä hiukan teemaa: ”Älkää siis tuomitko ennenaikaisesti, ennen kuin Herra tulee. Hän valaisee pimeyden kätköt ja tuo esiin sydänten ajatukset, ja silloin itse kukin saa kiitoksen Jumalalta.” Tästä herää vielä pari ajatusta. Toisin kuin maallisessa tuomioistuimessa, jossa tuomio perustuu sellaisiin tekoihin jotka voidaan kiistatta todistaa, viimeisellä tuomiolla arvioidaan paitsi tekemisemme, myös ajatuksemme ja asenteemme. Pelottavaako? Olisihan se, mutta muistettakoon että Jeesuksen sovitustyö kuittaa jo kaikki ne jutut, joissa olemme tehneet väärin ja pääsemme jakeen loppuosaan ”itse kukin saa kiitoksen Jumalalta”. Niistä jutuista joissa taas olemme onnistuneet, saamme kiitoksen ja palkan (1. Kor. 3:14). Ja kukapa nyt palkkapäivää pelkäisi!

Heikki