Kategoria: Luemme Raamattua

4. Moos. 22 Apt. 6

4 Ms 22

Edellisen luvun mukaan Israel oli voittanut monia kansoja. Voitot saivat julkisuutta ja Mooabin kuningas alkoi pelätä Israelin kansaa. Kahden kohtalostaan huolissaan olevan kansan vanhimmat lähtivät kiroamis- ja siunaustaitoisen Bileamin luokse. Nyt tarvittiin kiroajaa ja toimeksiannossa toivottiin, että Bileam kiroaa Israelin kansan. Bileamin kieltäydyttyä häntä houkuteltiin kiroamispuuhaan jopa korotettua korvausta vastaan.

Tässä luvussa asettuvat vastakkain Bileamin, profeetan uskollisuus ja aineelliset korvaukset. Totellako Jumalaa vai sittenkin kuunnella, kuinka uskottomuuden korvaukseksi olisi luvassa sitä ja tätä. Asetelmana tämä on tuttua materiaalisessa maailmassa kasvaneelle. En uskalla kirjoittamalla sohia tätä valintojen paineisuutta enempää. Ei auta kuin luottaa kaiken kattavaan armoon, olivat omat elämänvalinnat perustuneet mihin tahansa.

Apt 6

Seurakunnassa oli ristiriitoja, kun eri kansallisuuksien leskien välillä uskottiin olevan eriarvoisuutta. Asia ratkaistiin niin, että valittiin erikseen diakonit, jotka kaiketi vastasivat tasapuolisesta avustuksesta. Meilläkin on seurakunnassa eri kansallisuuksia tarpeineen. Ajattelumme haasteena on, ettei meillä ole me- ja he -ajattelua, vaan selkeä ymmärrys kaikkien osuudesta ja kokonaisesta, ehyestä Kristuksen ruumiista, johon seurakuntaa Uudessa testamentissa verrataan.

Pirkko

4. Moos. 21 Apt. 5

4 Ms 21

Tästä luvussa on sisäisiä ja ulkoisia vihollisia. Sisäinen vihollinen on kiittämätön ja kapinoiva mieli. Kansa urputti Moosekselle, etteihän täällä ole sitä eikä tätä ja olemme kyllästyneet. Napinasta seurasi käärmeongelma, ulkoinen vihollinen. Käärmeistä selviytymiseksi Mooses sai Jumalalta ohjeen tehdä vaskesta myrkkykäärme, jota piti pureman saaneen katsoa, kääntää katse siis metallista tehtyyn käärmeeseen. Outo konsti. Silti se oli Jumalalta saatu ohje. Napinassa ja kapinassa vaati nöyryyttä suostua outoon pelastumisen menetelmään. 

Pysähdyn ajattelemaan aika ajoin, miten kummallinen Jumalan pelastussuunnitelma Jeesuksen ristinkuolemakin on. Jeesuksen puoleen kääntyminen on ainut mahdollisuus pelastua. Vaikka kuinka ottaisi ihmismieltä luonnolle antautua Jeesukselle, Jeesus on kuitenkin ainut tie.

Apt 5

Apostolien toiminta aiheutti myllerrystä. Viisas fariseus Gamaliel rauhoitteli tilannetta ohjeellaan: jos tämä oppi ei ole Jumalasta se raukeaa tyhjiin, mutta jos se on Jumalasta, sitä ei voi kukistaa. Viisas ohje. Evankeliumia ei ole voitu kukistaa. On toki monia oppeja ja ismejä, jotka ovat säilyneet nekin ajassa, mutta ikävä kyllä raukeavat tyhjiin viimeistään ajan rajan ylityksen yhteydessä tai viimeisellä tuomiolla. Pyhän Hengen kanssa on turvallista elää ja kuolla. Eikä Hänen olemassa olemisensa ole millään muotoa ihmisen mielipiteen varassa.

Pirkko

4. Moos. 20 Apt. 4

Inhimillisesti on vaikea käsittää, miksi Jumala reagoi niin vahvasti Mooseksen ja Aaronin toimintaan Meriban kalliolla. He olivat varmasti hyvin turhautuneita kansan käyttäytymiseen ja vaatimuksiin, mikä ainakin osittain purkautui Mooseksen sanoissa jakeessa 10. Tilanteella oli dramaattinen vaikutuksen Mooseksen ja Aaronin elämään, koska Jumala ilmoitti heille, että ”te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä teille annan”.

Mitä tilanteessa olisi sitten pitänyt tapahtua? Olen tämän ajatellut itse niin, että Jumalan käsky oli hyvin selkeä (jae 8). Jumala sanoi, että ”puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä”. Sen sijaan Mooses puhui kansalle jollakin tavoin väheksyvästi, että ”tästäkö kalliosta meidän muka pitäisi saada teille vettä?”. Tuntuu siltä, että Mooses kiirehti tässä asioiden edelle. Hänen olisi pitänyt ensin tehdä Jumalan käskyn mukaisesti, ja ehkä vasta sen jälkeen purkaa turhautumistaan julkisesti tai sitten ei ollenkaan.

Itselleni tämä puhuu siitä, että väsymyksen, turhautumisen ja paineen alla kokeneellakin Jumalan ihmisellä voi olla vaara tai kiusaus lähteä toimimaan omista lähtökohdistaan (omasta tunnetilastaan), vaikka Jumalan ohje tai käsky olisikin hyvin selvä. Olisi hyvä muistaa, että kyse ei ole meistä, vaan kyse on Jumalasta. Johannes Kastaja sanoi hyvin Jeesuksesta (Joh. 3:30): ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Siinäpä meille on haastetta. Jumalan sanan ja Pyhä Henki kuitenkin auttavat meitä tässä.

Pekka