4. Moos. 17, Apt. 3

4. Moos. 17 Apt. 3

Pietari antaa päivän tekstissä esimerkin siitä, miten tulee toimia tilanteessa, jossa tapahtuu tunnusteko tai ihme. Kaiken tulee tähdätä siihen, että Jeesuksen nimi ja usko siihen tulee kirkastetuksi ja kunnioitetuksi. Samalla on mahdollisuus kertoa ihmisille mahdollisuudesta mielenmuutokseen ja Jeesuksen seuraamiseen.

Rukoilen, Herra Jeesus, että voisimme nähdä enemmän tunnustekoja ja ihmeitä, niin että sinun nimesi tulisi kiitetyksi, kirkastetuksi ja kunnioitetuksi. Rukoilen, että tunnusteot ja ihmeet kääntäisivät ihmisten katseet, ajatukset ja elämät sinun puoleesi. Anna meille rohkeutta ja viisautta kertoa kaikille sinusta, Jeesus, riippumatta siitä, vaikutatko sinä tunnustekoja ja ihmeitä seurakunnassa tai arkisen elämän keskellä, koska ihmeistä suurin on se, kun syntinen ihminen löytää pelastuksen sinussa.

Pekka

4. Moos. 16, Apt. 2

4. Moos. 16 Apt. 2

Mikä saa ihmisen kapinoimaan? Wikipedian mukaan ”kapina on jonkin joukon (aseellinen) nousu esivaltaa vastaan”, ja ”kapinoinnilla pyritään muuttamaan epätyydyttäväksi koettu asiantila”.

Raamattu.fi-sivustolla hakusanalla ’kapina’ löytyi 39 Raamatunkohtaa vuoden 1992 käännöksestä. Suurin osa näistä kohdista löytyy Vanhan testamentin puolelta. Vain viisi on Uudessa testamentissa. Näistäkin kolme viittaa Vanhaan testamenttiin (Hepr. 3:8, 15, 16), ja kaksi liittyy sen aikaisiin kapinoihin (Mark. 15:17, Apt. 21:38).

Näihin havaintoihin näyttää liittyvän vahva viesti siitä, ettei kapinointi ole hyvä juttu. Uudessa testamentissa hyvin selkeästi opetetaan, että esivaltaa on kunnioitettava (ks. esim. Room. 13:1-10). Tämä on helppo ymmärtää, koska kapinointi aiheuttaa levottomuutta, pelkoa ja jopa väkivaltaa. Pahimmillaan ihmisten henki on vaarassa. Väkivallalla tai sen uhalla on mahdollista saada muutoksia aikaan, mutta muutosten hinta on silloin hyvin kova, koska silloin ihmisiä menee henkisesti ja jopa fyysisesti rikki.

Kristillisen uskon näkökulmasta ymmärrän asian niin, että kestävää ja ihmistä kunnioittavaa muutosta on mahdollista saada aikaan vain rukoilemalla ja rakastamalla. Silloin Jumala saa tilaa toimia, Jeesus tulee todelliseksi ja Pyhä Henki voi koskettaa. Samalla on kuitenkin todettava, että monet kristityt siskomme ja veljemme maksavat kovaa hintaa uskostaan maissa, jossa syystä tai toisesta kristittyjä pidetään ei-toivottuina kansalaisina. Pidä huolta, Herra, näistä sisarista ja veljistä tänäkin päivänä ja anna heille voimaa olla sinun todistajiasi mielivaltaisen esivallan edessä!

Pekka

4. Moos. 15, Apt. 1

4. Moos. 15 Apt. 1

Oletko koskaan heittänyt lanttia, kun et ole osannut päättää, kumman vaihtoehdon valitsisit (vrt. Apt. 1:23-26)? Kerran olemme vaimoni Tuulan kanssa tehneet niin minun aloitteestani. Oli loppukesä vuonna 1997. Olin ollut edellisen lukuvuoden töissä Rovaniemellä, kun Jyväskylässä ei ollut töitä. Olin viihtynyt Rovaniemellä, vaikka se edellyttikin paljon matkustamista ja perhe oli Jyväskylässä. Olin sopinut niin, että sain tehdä joka toisen viikon etänä. Muuten en olisi tätä työtä vastaanottanutkaan.

Rovaniemeltä minulle tarjottiin määräaikaista jatkosopimusta. Samaan aikaan myös Jyväskylään tuli tarjolle määräaikainen työmahdollisuus. Rovaniemellä olisi ollut mielenkiintoisempi työ ja parempi palkka. Tuula ei kuitenkaan ollut lainkaan innostunut siitä, että muuttaisimme Lappiin. Tämä on yksi harvinaisista kerroista, kun olemme olleet jostakin asiasta täysin eri mieltä. Niinpä ehdotin, että opetuslasten esimerkin mukaisesti rukoilemme ja heitämme arpaa. Tuula suostui ehdotukseeni, joten rukoilimme ja heitimme kolikkoa. En muista, millä kolikolla arpaa heitimme ja kummin päin valitsimme kruunan ja klaavan, mutta lopputulos oli, että jäämme Jyväskylään.

Reilun 20 vuoden jälkeen minun on vaikea ymmärtää, että edes ehdotin Tuulalle arvan heittoa. Jälkikäteen on helppo nähdä, etteivät mitkään syyt puoltaneet Rovaniemelle muuttoa lukuun ottamatta mielenkiintoisempaa työtä ja parempaa palkkaa, jotka eivät edes olleet kovin hyviä perusteita tuossa elämäntilanteessa, kun toinen lapsi oli pian syntymässä perheeseemme. Olisi vain pitänyt kuunnella vaimoa ja rukoilla itsekin asian puolesta enemmän.

Onneksi kolikko kääntyi Jyväskylän puolelle. Täytynee ajatella niin, että Jumala siinäkin tilanteessa vaikutti, vaikka nyt en enää tekisi niin enkä tätä päätöksentekomenetelmää kenellekään suosittele, vaikka sille sinänsä on raamatulliset perusteet.

Pekka