Kategoria: Luemme Raamattua

4. Moos. 14 Matt. 28

En tiedä, pitääkö seuraava edelleen paikkansa, mutta jo monia vuosia sitten kuulin sanottavan, että afrikkalaisessa aikakäsityksessä mennään selkä edellä tulevaisuutta kohti. Katse on siis menneisyydessä, koska tiedetään, mitä siellä on tapahtunut. Tulevaisuuteen ei haluta katsoa, koska se on tuntematon eikä tiedetä, mitä se tuo tullessaan.

Jotenkin tuntuu, että Kanaaninmaan rajalla Israelin kansa omaksuu afrikkalaisen aikakäsityksen. Sieltähän he itse asiassa ovat tulossa. Egyptissä ja menneisyydessä kaikki oli paremmin, joten olisi syytä palata sinne. Johonkin hukkuu luottamus siihen, että Jumala voisi pitää huolen. Näin siitä huolimatta, että Jumalan suuria ihmeitä ja huolenpitoa on koettu matkan varrella.

Tulevaisuus usein pelottaa ja jopa ahdistaa, kun maailma näyttää sekasortoiselta ja levottomalta. Kristittyinä meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että olemme menossa kohti parempaa – ei ehkä välttämättä tässä elämässä mutta lopulta iankaikkisuudessa. Jeesus on voittanut kuoleman vallan (Matt. 28:5-6) ja on luvannut olla omiensa kanssa ”kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt 28:20). Kiitos, Jeesus, tästä lupauksestasi!

Pekka

4. Moos. 13 Matt. 27

Herran ohjeen mukaisesti Mooses lähettää ”salaiset agenttinsa” tutkimaan Kanaaninmaata. Tästä nousee mieleen moniakin kysymyksiä. Olikohan viisasta lähettää miehiä tutkimaan maata ottaen huomioon, mitä tutkimusmatkan jälkeen tapahtui? Herättikö 12 miehen retkikunta huomiota ja epäilyksiä paikallisissa asukkaissa? Saivatko he vapaasti kierrellä maassa ilman häiriöitä? Näihin kysymyksiin ei löydy vastausta tekstistä.

Tässä Raamatunkohdassa on luonnollisesti erityinen tilanne, kun suurilukuinen kansa on liikkeellä etsimässä paikkaa, johon he voisivat asettautua. Tutkimusmatkailijan asenne olisi kuitenkin hyvä olla meillä jokaisella, kun kuljemme monenlaisissa tilanteissa ja ympäristöissä ja kohtaamme erilaisia ihmisiä. Miten Jumala haluaisi näitä ihmisiä kohdata ja eri tilanteissa toimia? Miten me voisimme olla mukana siinä, mitä Jumala haluaisi tehdä ja vaikuttaa? Voisiko meillä olla annettavaa Jumalan suunnitelmiin?

Uskon, että Jumala voi puhua itse kullekin meistä yliluonnollisella tavalla omasta roolistamme, paikastamme ja tehtävästämme. Uskon, että Jumala voi myös puhua meille meidän inhimillisten havaintojemme ja kokemustemme kautta. Molempia varmasti tarvitaan, kun kuljemme Jumalan johdatuksessa Jumalan valtakunnan kansalaisina.

Voimme olla tiedustelijoita, jotka omalta osaltamme mahdollistamme Jumalan valtakunnan laajenemista. Tehdään rohkeasti havaintoja ja jaetaan niitä muiden kanssa luottaen siihen, että Jumala vaikuttaa meissä sekä ”tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa toteutuisi” (Fil. 2:13, KR38).

Pekka

4. Moos. 12 Matt. 26

Ei liene kovin väärin todeta, että Mooses on Vanhan testamentin ja juutalaisuuden merkittävin henkilö. Toki Vanhasta testamentista löytyy monia muitakin merkittäviä henkilöitä, mutta Mooses kuitenkin johdatti israelilaiset ihmeellisten vaiheiden jälkeen Egyptin orjuudesta Luvatun maan rajalle ja hän välitti Israelin kansalle Jumalan antaman lain.

Uuden testamentin valossa ymmärrämme, että Mooseksella oli tärkeä rooli Jumalan pelastushistoriassa (ks. esimerkiksi Stefanoksen puhe Apt. 7:17-44), mutta hänkin lopulta vain omalta osaltaan valmisti tietä Jeesukselle (ks. 5. Moos. 18:15, joka on mainittu myös em. puheen jakeessa 37).

Raamattua lukiessa onkin hyvä muistaa, että viittaukset tulevaan enemmän tai vähemmän kääntävät ja/tai kohdistavat huomion Jeesukseen. Tämä olisi hyvä muistaa myös jokapäiväisessä elämässä. Kannattaa pitää katse Jeesuksessa.

Pekka