Kategoria: Luemme Raamattua

4. Moos. 12 Matt. 26

Ei liene kovin väärin todeta, että Mooses on Vanhan testamentin ja juutalaisuuden merkittävin henkilö. Toki Vanhasta testamentista löytyy monia muitakin merkittäviä henkilöitä, mutta Mooses kuitenkin johdatti israelilaiset ihmeellisten vaiheiden jälkeen Egyptin orjuudesta Luvatun maan rajalle ja hän välitti Israelin kansalle Jumalan antaman lain.

Uuden testamentin valossa ymmärrämme, että Mooseksella oli tärkeä rooli Jumalan pelastushistoriassa (ks. esimerkiksi Stefanoksen puhe Apt. 7:17-44), mutta hänkin lopulta vain omalta osaltaan valmisti tietä Jeesukselle (ks. 5. Moos. 18:15, joka on mainittu myös em. puheen jakeessa 37).

Raamattua lukiessa onkin hyvä muistaa, että viittaukset tulevaan enemmän tai vähemmän kääntävät ja/tai kohdistavat huomion Jeesukseen. Tämä olisi hyvä muistaa myös jokapäiväisessä elämässä. Kannattaa pitää katse Jeesuksessa.

Pekka

4. Moos. 11 Matt. 25

Erämaassa Israelin kansa kyllästyi kapeaan leipään ja päivästä toiseen samana toistuvaan ruokaan, mannaan. Kansa alkoi nurista ja valittaa Moosekselle. Myös Mooseksen mitta täyttyi ja hän vei valitukset Jumalalle. Tekivätkö kansa ja Mooses väärin, kun he valittivat?

Tekstissä kerrotaan, että Jumala suuttui. Siitä huolimatta hän kuuli valitukset ja vastasi niihin: kansa sai kauan kaipaamaansa liharuokaa ja Mooses avukseen seitsemänkymmentä kokenutta miestä kansan johtamiseen ja riita-asioiden selvittelyyn. Kaikki mikä meitä painaa, kannattaa siis viedä eteenpäin oikeaan osoitteeseen, Jumalalle. Filippiläiskirjeessä neuvotaan, että huolet tulisi viedä Jumalalle rukoillen, anoen ja kiittäen (Fil 4:6). Siis aika lailla eri tavoin kuin israelilaiset tekivät! Epäkohdat on hyvä viedä myös asiasta vastaaville johtajille tai esimiehille. Tarvitsemme kuitenkin rutkasti viisautta ja nöyryyttä, että osaisimme nostaa epäkohdat esiin rakentavammin kuin Israelin kansa.

Jeesus kuvaa lopun aikoja vertauksella morsiusneidoista. Kun sulhasen odotus venyi, sekä viisaat että tyhmät morsiusneidot väsähtivät odotukseen ja nukkuivat kesken kaiken. Mutta vain viisaat morsiusneidot olivat varautuneet siihen, että jos odotus venyy, hääpaikan löytämiseen pimeässä yössä tarvitaan valoa: he ottivat mukaansa ylimääräistä öljyä (Matt. 25:4).

Tiedämme, että öljy on Pyhän Hengen vertauskuva. Ilman Pyhää Henkeä uskomme sammuu. Into hiipuu nopeasti. Koska Raamattu on hyvin käytännöllinen kirja, Heprealaiskirjeessä annetaan tähänkin ongelmaan hyvä lääke:

”Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Me emme saa lyödä laimin seurakunnan kokouksia, niin kuin muutamilla on tapana, vaan meidän tulee rohkaista toisiamme, sitä enemmän, mitä lähempänä näette Herran päivän olevan.” (Hepr. 10:24–25).  

Heli

4. Moos. 10 Matt. 24

Israelin kansa oppi lähtemään liikkeelle ja kulkemaan erämaavaelluksen aikana hyvässä järjestyksessä heimoittain. Se oppi kulkemaan sotajoukon tavoin. Israelilaiset oppivat myös seuraamaan Jumalan johdatusta: pilvi suojasi ja ohjasi kansan liikkumista ja leeviläisten kantama liitonarkku, jossa lepäsi Jumalan läsnäolo, etsi kansalle levähdys- ja leiriytymispaikat. Israelilaiset oppivat taitoja ja elämänasennetta, jota he tarvitsivat myöhemmin taisteluissa luvatusta maasta ja muussa elämässä.

Mitä Jumala opettaa minulle ja sinulle kuivien, samanlaisina toistuvien elämänvaiheiden aikana tai aikoina, jolloin olemme jaksamisemme rajoilla?*

Lopun merkeistä puhuessaan Jeesus avaa ikkunan toisenlaiseen todellisuuteen, kuin mitä silmämme näyttävät meille. Taistelut, vainot ja ahdistus ovatkin merkki kevään tulosta, Jumalan valtakunnan läheisyydestä.

Heli

Jatka lukemista ”4. Moos. 10, Matt. 24”