Kategoria: Luemme Raamattua

1. Moos. 40 Tit. 2

Terveen opin mukainen elämä

Otsikko oli varsin kiehtova. Terve oppi on nykyisin varmaan yhtä hakusalla kuin ennenkin, mutta se ei yksin riitä, sillä vasta terveen opin mukainen elämä tuo onnen, autuuden ja hyvinvoinnin?! Tituksen tehtävänä oli asettaa laadukas johtajisto seurakuntaan ja saattaa valmiiksi muutos annettujen ohjeiden mukaan (1:5). Paavali antaa ohjeeksi hyvin kokonaisvaltaisen paketin. Puhe (nykyisin voitaisiin ehkä sanoa viestintä) ja opetus on tärkeä osa muutosta. Sen lisäksi tarvitaan oman elämän esimerkkiä, jotta sanoma olisi uskottavaa. Eri ikäisille on hyvä antaa erityyppisiä ja käytännönläheisiä ohjeita arvokkaaseen elämään. Tavoitteena on elää Jumalan kunniaksi siten, että oltaisiin hyvänä todistuksena myös vastustajille.

Pääjakeiksi nousivat 11 ja 12. Niissä kuvataan ihmisen kasvu – ja muutosprosessia, jonka saa aikaan Jumalan armo! Avainsanoja ovat muutos, terve usko, arvokas elämä, Jumalan kunnioitus ja kestäväisyys. (Poika tekee tässä vieressä gradua, siitä ideana tämä loppulitania:)

Juha

1. Moos. 39

Joosef kohtasi kyllä elämänsä aikana paljon vihaa, mutta hän suhtautui siihen ihmeellisen tyynesti. Ikään kuin se ei olisi oikeasti yltänyt hänen sisimpäänsä asti. Hän vain otti elämän iskut vastaan ja jatkoi elämäänsä uudessa tilanteessa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei ihme, että häneen luotettiin ja hän sai aina vastuuta.

Minulla ei ole tietoa minkälainen asema orjilla oli muinaisessa Egyptissä. Olen kuitenkin aika varma siitä, että heidät käsitettiin ensisijaisesti omaisuudeksi. Tämän vuoksi Potifarin vaimokin varmaan ajatteli voivansa tehdä Joosefin kanssa mitä halusi ja nöyryytys oli suuri kun tämä kieltäytyi. Häntä varmasti painoi myös syyllisyys asiasta ja silloin kävi niin kuin usein käy, aiempi ihastuminen vaihtui murhaavaan vihaan. Kuten aiemmin Joosefin veljien kohdallakin, voimme siis ymmärtää häntä, mutta se ei muuta sitä, että hänen toimintansa oli väärin. Itse ajattelen, että hänellä olisi ollut vielä muitakin syitä vihata Joosefia… Nimittäin Joosefin käytös paljasti kuinka kehnot perusteet koko orjuuteen perustuvalla järjestelmällä ovat. Ainoa tapa, jolla orjuutta voi perustella on jotenkin ajatella, että orjat ovat ihmisinä alempiarvoisia. Joosefin suoraselkäisyys ja moraalinen eheys kuitenkin kyseenalaisti tämän kaiken ja sitä myötä koko yhteiskuntarakenteen. Niin tai näin Joosefista oli Potifarin vaimon näkökulmasta katsoen pakko päästä eroon.

Joosef osoitti sanoillaan tai puheillaan, että hän piti itseään edelleen vapaana valitsemaan mitä tehdä tai sanoa. Orjuus oli vain ulkoista. Tällaista sisäistä vapautta pyydän itsellenikin ja meille kaikille.

Tit. 1

Tätä tekstiä lukiessa tuli mieleen termi ”pylväskristitty”. Nimitys tulee siitä, että Galatalaiskirjeen toisessa luvussa kerrotaan kuinka Jaakobia, Pietaria ja Johannesta kutsuttiin Jerusalemin alkuseurakunnassa pylväiksi. He olivat luotettavia ja vakaita ja seurakunta saattoi rakentua heidän ympärilleen. Kun Paavali kuvaa päivän luvussa seurakunnan kaitsijan virkaa, niin hän puhuu juuri tällaisesta ihmisestä, jonka varaan voi rakentaa kestävää seurakuntaelämää.   On  tietenkin tärkeää että tätä pestiä hoitavat oikeat ihmiset.  Rakennuksessa pylvään tehtävä on tukea ja tämä on myös pylväskristityn tehtävä. Joskus muut seurakuntalaiset ajattelevat kaitsijaansa jonkinlaisena välimiehenä Jumalan ja muiden välillä. Silloin he ripustautuvat häneen ja heidän oma henkilökohtainen suhteensa Jumalaan jää sivuseikaksi. Tai sitten tukipylväs itse muuttuu torniksi, joiden varjossa ei mikään muu saa kasvaa. Ei siis ihme, että vaatimukset seurakunnan kaitsijalle ovat aika kovat. Erityisesti korostuvat luonteenpiirteet, palveleva johtajuus korostuu tässäkin. Pyydetään siunausta heille, jotka meidän keskuudessamme ovat tässä asemassa!

Marko

1. Moos. 38

Tämänpäiväistä kertomusta lukiessa huomaa, että patriarkkojen ajasta on kulunut pitkä aika. Maailma oli silloin erilainen ja ihmisten asenteita ja käytöstä on vaikea ymmärtää.  Esimerkiksi Juuda ei näe mitään ongelmaa siinä, että hän itse makaa prostituoidun kanssa, mutta on sitten valmis polttamaan miniänsä vastaavasta asiasta.  Minusta tämä on tekopyhää käytöstä, vaikka kuinka ottaisi kulttuurierot huomioon.

Kokonaisuutena luvun tapahtumien taustalla on lapsettomien leskien huono asema.  Israelissa oli tapana, että jos nainen jäi lapsettomana leskeksi, niin miehen veljen oli otettava hänet vaimokseen, mutta heidän esikoistaan pidettiin kuitenkin kuolleen miehen lapsena. Juudan miniä Tamar oli tässä tilanteessa, mutta Tamarin edesmenneen miehen  veli Onan ei suostunutkaan yhteistyöhön ja lopulta hänkin kuoli. Jäljellä oli vielä yksi velí, mutta häntä ei annettukaan Tamarille. Tamarin oli täytynyt olla epätoivoinen, koska hän ei ollut vain taloudellisesti huonossa asemassa, vaan lapsettomuutta itsessään pidettiin häpeänä. Hänestä oli siis tulossa hylkiö ja kovan kohtalon välttääkseen hän ryhtyi juonittelemaan. Lopulta hän onnistuukin huijaamaan appeaan Juudaa esiintymällä pyhäkköporttona (!) ja saa hänen  kanssaan kaksoset. 

Tamar on sikäli merkittävä henkilö, että hänet mainitaan nimeltä Jeesuksen sukupuussa Matteuksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa. Siinä sukupuussa luetellaan pääsääntöisesti vain miehet, mutta poikkeuksena on neljä naista. Nämä naiset olivat Tamar, Rahab, Ruut ja Batseba. Batsebaa ei tosin mainita nimeltä, vaan hänestä käytetään nimitystä ”Urian vaimo”. Voisi ajatella, että nämä nimet olisi kannattanut jättää mainitsematta. Esimerkiksi Tamar oli kanaanilainen ja heidän kanssaan avioliitot olivat juutalaisilta jo lähtökohtaisesti kiellettyjä.  Rahab oli jerikolainen prostituoitu, joka petti oman kaupunkinsa. Hänkin oli siis kanaanilainen. Ruut oli moabilainen pakolainen. Batseban mainitseminen muistuttaa Daavidin rikoksesta. Varsinkin, kun hänestä tosiaan käytetään nimitystä ”Urian vaimo”.  Jeesus ei kuitenkaan hävennyt näitä naisia ja niin he olivat erikseen mainittuina, ikään kuin kunniapaikalla, sukupuussa. Meille tämä on rohkaiseva viesti siitä, että Hän ei  häpeä meitäkään, olimmepa sitten millaisia tahansa.

2. Tim. 4

Paavali pyytää Timoteusta  pitämään evankeliumia esillä, vastustuksesta huolimatta. Rohkeuskin on Jumalan lahja ja voimme sitä pyytää. Timoteusta kehotetaan tässä luvussa hoitamaan virkansa tunnollisesti. Tämä ei ole ainut kerta, kun hän sai tällaisen kehotuksen, joten jäin miettimään, oliko hänellä taipumusta jättää asiat kesken tai väistyä haasteiden edessä? En osaa sanoa. Aiempien lukujen valossa Paavalin sanat saattavat vain kertoa hänen huolestaan harhaopeista. 

Tämän luvun tunnetuin lause on varmaankin tämä: ”Astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan”.  Tämä on ollut minulle vaikea kohta, koska se suosittaa aloitteellisuutta, jota minulle ei useinkaan ole. No, siinä se kuitenkin taas on, joten jätän sen sisimpääni vaikuttamaan ja muhimaan.

Marko